DNA kielletty lisäaine

Uutisena kerrottiin, että Oklahoman yliopiston kyselyssä 80 prosenttia vastaajista piti tarpeellisena varustaa pakollisella merkinnällä ruuat, jotka sisältävät DNA:ta.

On huomautettu, että kunnon kansalainen sekoittaa kaikki nämä saatanalliset kirjainlyhenteet eli akronyymit. Pitäisi suorittaa vertailukysely. Missäköhän määrin Oklahomassa tiedetään, mitä tarkoittaa ”U.S.A.”? – Oklahoman yliopisto muuten on hyvä. Oklahomalaisia itseään ei katuperinteessä pidetä hengen jättiläisinä – lieneekö sitten pulakauden vai John Steinbeckin vika.

Hiukan tekisi mieli kokeilla esimerkiksi jossain kunnon ravintolassa ja kysyä:” Onko teillä ruokia, jotka eivät sisällä hiiltä. Olen hiilelle allerginen.”

DNA:ta on jokaisen solun tumassa ja muilla kuin aitotumallisilla muualla. Samoin kuin hiili se on kaiken elävän rakennusaine ja sitä on kaikissa kasveissa ja muissa eliöissä.

Ehkä voisi olla armelias ja arvata, että kyselyn vastaajat ajattelivat kirjainryhmää GMO (geenimuunneltu organismi).

Tällaisesta ei viitsisi kirjoittaa pelkän ilkkumisen takia. Sattuuhan sitä, ja luettelo ravintohullutuksista on pitkä. Mitähän silikaattia sekin oli, jota kerran piti popsia, ettei saisi syöpää?

Siinäkään ei ole toistelun tarvetta, että koulutetuissa ammattilaisissa, esimerkiksi lääkäreissä, on ikuisesti ja aina jokin määrä henkilöitä, joilla on aika omintakeisia ajatuksia ja hoitokeinoja ja, kuinka ollakaan, niihin liittyviä kallishintaisia rohtoja.

Sitä vastoin historiassa ja filosofiassa tunnettu tieteellisen kokeen todistusvoima on paljon mutkikkaampi asia kuin yleensä viitsitään tunnustaa. Kokeet ovat monilla aloilla erittäin kalliita. Asiallisesti tehdyn kokeen toisintaminen esimerkiksi hiukkaskiihdyttimessä ei ole erikoisen houkuttelevaa, koska se ei edistä omaa uraa, paitsi jos tulos on kielteinen eli aikaisempi koe voidaan osoittaa virheelliseksi.

Tiedemiesten pitäisi olla sekä viisaita että jaloja ihmisiä. Valitettavasti näin ei ole. Kohta suomeksikin ilmestyvä Pääbon kirja fossiilisen DNA:n avaamisesta on myös kertomus tieteellisestä tikaritanssista. Meno ja meininki maailman johtavissa yliopistoissa tuo mieleen lauantai-illan Alahärmän Fräntilän sillalla. Mökää riittää ja helapää heiluu.

Kvanttimekaniikka biologiassa on kuuma aihe. Tulokset alkavat olla mullistavia. ”Life on the Edge: The Coming of Age of Quantum Biology” on erinomaisen selkeästi kirjoitettu. Kirjoittajat ovat nähneet vaivaa löytääkseen kielikuvia. Kvanttimekaniikka on tunnetusti alue, jossa on montakin vaikeasti kuviteltavaa ilmiötä, kuten esimerkiksi se, että ”jokin” (hiukkanen, aalto) voi olla kahdessa tai monessa paikassa samaan aikaan tai että pelkkä mittaaminen vaikuttaa kohteeseen, esimerkiksi hiukkasen spiniin. Mutta tulokset ovat vastaansanomattomia. Spinin kanssa pelataan mm. magneettikuvassa (MRI).

Fyysikko Schrödinger kirjoitti varhain, 1944, kirjan ”What is Life” eli mitä elämä on. Wikipediassa on tältä kohdin harhaanjohtava maininta. Schrödinger ennakoi paitsi perimän välittävää koodia myös kvanttimekaniikkaa biologiassa. Tulokset ovat epävarmoja, mutta näitä menetelmiä käytetään tällä hetkellä selvitettäessä fotosynteesin eli yhteyttämisen yksityiskohtia ja – ilmeisen onnistuneesti – näköaistimusta. Mainitsemassani kirjassa on kiehtova esimerkki punarinnasta, jonka suunnistustaito, sekä suunta että kulma maapallon pintaan eli inklinaatio, näyttäisivät perustuvan erään pigmentin välittämään kemialliseen prosessiin. Monien muiden lintujen tavoin punarinta löytää oksalta oksalle ja takaisin meiltä Välimeren maihin.

Fyysikot ja biologit ovat eri ammattikuntia ja heidän työhuoneensa sijaitsevat yleensä eri taloissa tai ainakin eri käytävien varrella. Se nyt horjuva ajatus, ettei fysiikan kvanttimekaniikkaa voi soveltaa elollisiin aineisiin eli siis biologiaan, saattaa olla aivan tyhjän päällä. Yksinkertaisempi selitys olisi, etteivät fyysikot viitsi laskea biologien löytöjä eivätkä biologit osaa kvanttimekaniikkaa, joka on oikeasta sangen vaikeaa.

”Elämän” ongelma on tietenkin replikaatio eli toisintaminen eli lisääntyminen. Kuka tai mikä kykenee tekemään itsestään täydellisen kopion, joka kykenee tekemään itsestään täydellisen kopion jne.? Ainakin DNA ja eräät sitä lähellä olevat aineet. Virukset osaavat enemmän. Niillä on kyky vaihtaa geenin rakenneosia poikittain, vähän samalla tavalla kuin jotkut vaihtavat vaimoja. Ja sen takia niistä voi tulla päivässä parissa vastuskykyisiä aikaisemmin toimineille myrkyille eli lääkkeille.

Ja markkinoilla ovat tietenkin jo vähemmän tieteelliset toimijat, jotka arvelevat myös ”tietoisuuden” löytyneen nyt kvanttimaailmasta.