On aikaa

”Aika on aikaa”, lauletaan iskelmässä, ja lisätään viisaasti ”mut taika on taikaa”. Sisältö jää tosin epäselväksi. Etenkin ranskan kielessä paljon käytetty ”sota on sotaa” on puolestaan sananparsi, joka tarkoittaa purettuna ”sodassa on sodan tavat – nyt ei ole rauhan aika”.

Hyvät puhujat ja erinomaiset näyttelijät kertovat, että aloittaessa on 15 – 30 sekuntia aikaa. Sen jälkeen on myöhäistä. Yleisöt ovat käsittämättömän nopeita huomaamaan, etteivät ne pidä esityksestä eivätkä varsinkaan esiintyjästä.

Oopperan yllättävän kauan kestänyt suosio voi johtua samasta asiasta kuin luterilaisen kirkon kauan kestänyt hanke opettaa kuulijoita sen sijaan että vain viihdyttäisi heitä vetävillä kuvauksilla esimerkiksi helvetin kauhuista.

Penkit!

Kun jalkapallo keksittiin – välttämätön esikeksintö oli venttiili ja teknisesti suhteellisen tasalaatuinen luonnonkumipallo, jonka päälle suutari voi neuloa nahasta pallon – ooppera oli menettää asemansa barbaarisena huvitteluna. Ehkä siksi huonommillekin katsojille hankittiin penkit. Permanto eli ”parterre” viittaa edelleen pelkkään lattiaan. Ihmiset siellä heilahtelivat humalassa ja viskoivat vihanneksilla esiintyjiä. Katolisten kirkkojen messu muistuttaa rangaistusta, ja ehkä se onkin ajatus. On seisottava kuuntelemassa käsittämätöntä kieltä, eikä laulaakaan saa.

Puhujalle ja näyttelijälle on helpotus, ettei kuulija pääse pakoon. Itse en ole käynyt, mutta suurissa ulkoilmakonserteissa tungos ajaa kai saman asian? Pääseehän siellä kuulumattomiin, mutta pujottelu on niin kiusallista ja hankalaa, että ihminen vaikka vähän kärsii sen sijaan että pakenisi paikalta. Järkevät ihmiset luikahtavat sitten matkoihinsa tauolla tai väliajalla, jos sellainen on.

Eilisen kirjoituksen olen julkaissut tässä seitsemän vuotta sitten eri sisältöisenä ja toisella otsikolla. Ei sitä kyllä äkkipäätään tunnista, koska se on kirjoitettu kokonaan uudestaan. Sammosta ja Pohjolasta ovat kirjoittaneet oppineita selvityksiä E.N. Setälä, Martti Haavio ja Matti Kuusi eli alan professorit, sekä useasti Klinge, ja aihetta ovat sivunneet erittäin monet runoilijat, viimeksi Haavikko (Kaksikymmentä ja yksi). Omasta mielestäni Sampo on aivan mainio tulitikkurasian etikettinä ja kuvaa sopivasti tulen suurta merkitystä, ja Pohjola on passeli nimi raha- ja rahoituslaitokselle.

Varsinainen mielenkiinnon kohde tässä on matkapuhelin. Kaksikymmentä vuotta sitten kuollut lasteni äiti ei varsinaisesti ehtinyt käyttää sellaista. Eräät vuoden 1994 tapahtumat liittyvät puhelimeen tai sen puuttumiseen. Ehkä puhelin on muuttanut arkielämäämme todella paljon.

Lankapuhelin aiheutti Lapuan liikkeen. Vielä Mäntsälän kapinaa ja Ståhlbergin kyyditystä oikeudessa käsiteltäessä tutkittiin yksityiskohtaisesti, kuka soitti Sortavalan seurahuoneelta tai Riihimäeltä ja sanoi mitä. Jos tässä maassa olisi ollut Marshall MacLuhan, huomiota olisi kiinnitetty äkilliseen teknologian muutokseen. Mäntsälän kapina kukistettiin radiopuheella, jonka luki mikrofoniin Svinhufvud. Samalla tekniikalla käsiteltiin sitten Talvisodan syttyminen ja rauhansopimus 1944.

Kyydityksissä eli ihmisryöstöissä tarvittiin henkilöautojen lisäksi etapit eli vaihtopaikat. Ståhlbergin kyyditsijät tulivat väärään aikaan väärään paikkaan ja päätyivät sitten Joensuun suojeluskunnantalolle. Etappimiehinä taisivat kunnostautua lääkärit ja eläinlääkärit, koska heillä oli puhelin.

Kaikkein kiinnostavin on kysymys muinaisten ihmisten ajan ja paikan tajusta. Nyt tiedetään, että jo pronssikaudella osattiin purjehtia Egyptin seudulta Englantiin, josta sai halvalla hyvää tinaa. Vaikka kuinka pitäisi rannan näkyvissä, on se uskomaton suoritus.

Säilyneet kirjat, etenkin Herodotos ja Strabo sisältävät ihmeen oikeita tietoja kaukomaista ja niissä asuvista ihmisistä. Tacitus ja Polybios varmaan merkitsivät paperille ”tietoina” jostain kuulemaansa. Tiedossani ei ole välimerellisten tietoja Itämerellä seilaamsesta, mutta eilen mainitsemani teksti selostaa siis Jäämeren rannikkopurjehdusta Vienanlahdelle asti. Ei ihme, että norjalainen Heyerdahl erehtyi arvelemaan, että myös Tyynen valtameren voisi ylittää pikku purrella (Kon-Tiki).

Ajantaju on se toinen. ”Päivällinen” ja ruotsin ”middag” viittaavat sanoina valoisan aikaan. Ateriat syötiin nykyistä aikaisemmin. Talvella oli eri kello kuin kesällä.

Roomalaiset olivat viisaita. He jakoivat valoisan ja pimeän ajan erikseen osiin. Kirkko omaksui tämän tavan ja ilmoitti ”hetken” (hora) vaihtumisen kellonsoitolla. Mekaaninen kello olikin sitten paholaisen keksintö. Ja nykyisin matkapuhelin on usealle sama asia kuin kello.

(Kuvassa muuten on Helsinki ilman rakennuksia, Lauttasaari ja Otaniemi vasemmalla.)