Kuusen filosofia

Houreissaan sitä mietiskelee kaikenlaista. Sain puoliksi päättelemällä, puoliksi arvaamalla selville, mitä isäni mietiskeli viimeisinä aikoinaan. ”Mietiskelen” oli hänen oma sanavalintansa ja hänelle sen verran erikoinen, että se tarttui mieleen.

Viime aikoina tuo sana on tullut hyvin lähelle ”meditaatiota”. Sen sijaan ”kontemplaatio” ei ole nyt muodissa. Meditaatio tähtää tietoisuuden tilaan tai sen muuttamiseen. Kontemplaatio on temppeliin (con-templum) siirtymistä mietiskelyn keinoin.

Alan olla valmis kysymään kollegoilta tai entisiltä oppilailta, miten joulukuusen pinta-alan voisi laskea. Kysymys aurinkokennoista askarruttaa hiukan. Tänä vuonna pimeys on ollut poikkeuksellisen lempeä paitsi ehkä tänään, kun sulake palaa kerran toisensa jälkeen ja sähköurakoitsijani moittii muita kiireitään. Tulee jotenkin perverssi olo, kun käy kylpyhuoneessa taskulampun kanssa.

Ainoa aurinkokennon yhdessä kellossani, ja sitäkin on parempi pitää ikkunalaudalla kuin ranteessa. Tahtoo pysähtyä. Rauhallisissa kotioloissa kelloni ei ole Rolex, koska sellaista minulla ei ole ja jos olisi, veisin sen kipin kapin panttilainakonttoriin. Mondainen rautatiekellolle ole löytänyt parhaan käytön asentamalla sen aitoa Bilteman juottotelinettä käyttäen pöydälle. Kova juttu on Timex ranteessa. Omani on luksusversio, joka näyttää nyt maksavan kokonaista 55 euroa.

Sellainen rannekello on tarpeellinen tavara, josta näkee silmälaseja päähän panematta totinen asia, aivan täsmällisesti, kauanko kuorsaus kesti.

Isäni kulki vielä vuodepotilaana vanhoja vaelluspolkujaan kuin sukkajalka intiaani. Katseesta ja ilmeistä osasi melkein nähdä reitin. Kyllä häntä vielä yli 90-vuotiaana veti Lupukkapäälle Sieltä on sään salliessa Saariselän hienoimmat näköalat. Vasanlyömäpää on sekin hyvä. Sokosti on tietysti huono, koska sieltä ei näe Sokostia. Mielestäni hän kerran sanoi ”Rupisuolijärvet”. Nimi löytyy kartalta hyvin läheltä kohtaa, jossa Suomu laskee Luttoon.

Opettelin ja unohdin Lapin kynttiläkuusten sukupuun. Ehkä se on Siperiankuusi. Kirjoissani ja hakuteoksissani Suomessakin esiintyviä kusia on ainakin 50 lajia, mutta taksonomian tietoni ovat huonot. Miten puiden lajit määritetään? Minun silmissäni ne ovat yksilöitä. Huovinen kirjoitti ”puukansasta”, ja se oli hyvin kirjoitettu.

Yksi syvästi kontemplatiivinen tapa viettää joulua olisi ottaa tuoli alleen ja paperi ja kynä. Ensin haluaisin laskea, kuinka monta oksaa joulukuusessa on, toisaalta suoraan rungosta lähteviä ja sitten oksasta kasvavia ja niin edelleen. Pitäisikö niistä piirtää kaaviokuva?

Mikä on hako? Mikä on havu? Hakoja tuodaan porraspäähän. Havuilla peitellään kukkia tai koristellaan paikkoja hautajaisissa, ennen myös muissa juhlissa. Sen tiedon ehkä löytäisikin, paljonko yhdessä kuusessa on keskimäärin neulasia, mutta varma on aina varmaa. Lievä epäily kyllä on, että integroinniksi saattaa mennä. Hieman suurempi epäily on, että neulasia on enemmän kuin miljoona, ehkä huomattavasti enemmän. Neulasen sekunnissa laskien miljoonaan menisi 11 päivää ja 13 tuntia ja minuutit päälle.

Seuraavaksi törmättäisiin ”fraktaaleihin”. Ilman mikroskooppiakin tiedämme, että neulanen on pinnaltaan epätasainen ja siinä on huokosia. Myös poikkileikkaus on hiukan erikoinen. Neulasen pinta-ala…?

Ehkä tässä vaiheessa on viisainta jäädä odottamaan, että esimerkiksi kiinalaiset ottavat kokeillakseen esimerkiksi Tiibetissä kokonaan valokennoista valmistettua joulukuusta. Kuvittelisin että auringonvalon keräyskyky olisi järkyttävä.

Kuvitelmaa tuen vertaamalla ribozomeihin ja DNA:han. Tuo solun osa ja molekyyliketju tiettävästi toteuttavat hyvin vaikean matemaattisen ongelman ratkaisun eli sen kysymyksen, miten hyvin pieneen tilaan saadaan pakatuksi hyvin tehokkaasti ”nauhaa”. Tavallisen kuolevaisen on syytä kiertää optimointitehtävät kaukaa. Ei kannata edes kuunnella, jos joku haluaa selittää ”kauppamatkustajan ongelman”. Siis mikä on lyhin sellainen reitti, joka kulkee mahdollisimman nopeasti USA:n kaikkien osavaltioiden kautta niin ettei missään osavaltiossa käydä kahta kertaa.

Tämä tuli mieleeni, kun tutkin tarkemmin verkosta löytyvää Autoilijan tiekarttaa 1928 ja siirryin sitten Fonectan karttasivulle miettimään, miten kaikki Suomen valtatiet ajetaan päästä päähän. Menin pyörälle päästäni päähäni.

Mutta neulasettoman ja kuorettoman kuusen kaksoiskappaleen valmistaminen puusta olisi sekin melkein toivottoman suuri projekti – kunnes 3 D-tulostus on vaivattomasti käytössä.