Ruijan ranta

Akateemikko Ilmari Hustichiin miellyin löydettyäni antologiaani vaikka mitä hänen silloisen työnantajansa Suomen Matkailuyhdistyksen 1930-luvun julkaisuista ja sitten hänen hyvin kirjoitetun ja poikkeuksellisen asiantuntevan raporttinsa matkasta Oulusta kesäkuun alussa 1945 Inariin ja Utsjoelle katsomaan, mahtaako siellä olla saksalaisten poistuttua metsiäkään jäljellä (Tuhottu ja tulevaisuuden Lappi, 1946).  En ehkä tiedä toista yhtä vaikuttavaa tekstiä Lapista, en miltään vuosisadalta.

Itse nähtyä täydentävät muistot ja kerätyt tiedot. Harvinainen ja todella kiinnostava lisä on kirjoittajan samana vuonna Ruotsin Lappiin tekemän matkan kuvaus. Tunturit kuuluivat olevan täynnä rivakkaa nuorta väkeä reppu selässä rientämässä.

Lappi on Suomen ylivoimaisesti tärkein alue ja muun maan mittari.

Näin ei kai kukaan ajattele. Lappi on pikemmin takapiha, jossa on joko liikaa hyttysiä tai aivan liikaa pimeyttä.

Jäämereltä löytyy sekä koko Skandinavian varhaisin asutus, niin sanottu Komsa-kulttuuri, mutta myös varhaisimmat rautaesineet.

Avain on Golf-virta. Perimmältään maapallon pyörimisliikkeen ja pasaatituulten liikkeellä pitämänä se on maailman suurin joki, vesimäärältään verrattomasti suurempi kuin kaikki Atlanttiin laskevat joet. Mahdollisesti sen hyvin tärkeä merkitys on plankton ja koko valikoima mikrobeja. Näkyvä ja tuntuva piirre on Euroopan keskuslämmitys. Pelkkä karttapallo osoittaa, että vain auringonvalon turvin täällä ei olisi mitään sen kummempaa kuin Pohjois-Kanadassa ja Siperiassa.

Tässä asiassa on tehty katala erehdys. Pohjoisinta Suomea on ajateltu eräänlaisena siirtomaana, josta saa halvalla energiaa ja puuta ja jonka voi sitten jättää pahuutensa valtaan rikki ryöstettynä. Lappi-romantiikka on sekin jotenkin oudon nationalistista. Jos haluaa verrattomia, pohjoisia retkeilymaastoja, parhaat ovat Ruotsissa Abiskon suunnalla.

Teollinen vallankumous tapahtui 10 000 vuotta sitten. Epäselvistä syistä miljoonia vuosia mainiosti pärjäillyt mammutti katosi. Syyllisiä olivat luultavasti ilmaston lämpeneminen ja ihminen. Pelin menetti myös Neanderthal-ihminen.

Proteiinit ja tärkeimmät oheistuotteet, kuten polttoaine eli öljy, otettiin yhä useammin merestä. Vielä mannerjään viipyessä ylivoimaisesti tärkein oli Golf-virran ruokkima Jäämeri.

Meidän kulmilla tärkein tuote oli hylje. Ennen pitkää idästä tulivat peura, kuusi ja hirvi.

Nykyisen Suomen kannalta ratkaiseva yhdistelmä oli kosteus eli siis suot ja lämpö. Ruotsin tuntureilla ilmastollinen tasku näkyy. Meren pilvet ja sateet eivät pääse Kölin vuorten yli. Lähes ihanteellinen ilmasto makaa nykyisen Ruotsin ja Suomen päällä ja osissa Karjalaa. Tulokset näkyvät kivikauden löytöinä, puhumattakaan pronssikaudesta.

Ruijan rannan kuuluminen johonkin valtioon oli epäselvä asia 1860-luvulle asti. Suomessa ei ole uhrattu kovin paljon ajatuksia Skandinavian vuoden 1905 tapahtumille. Siitä ei ollut sotakaan kaukana, kun Ruotsi lopulta suostui personaaliunionin purkamiseen ja Norja jatkoi itsenäisenä valtiona hurjaa kehitystään. Se oli ja lienee edelleen kauppalaivastoltaan todellinen maailmanmahti. Jo ennen sotia merellä kulki myös 20 000 kalastusalusta. Ja nyt Norja on ehkä maailman rikkain valtio. Sivullinen voisi myös sanoa, että se on poliittisesti myös erittäin hyvin hoidettu.

Jäämerellä on nyt koko maailman sotilaallinen painopiste. Jäämerellä ja Pohjanmerellä ovat tulevien kymmenien tärkeimmät öljyvarat. Niiden jättäminen käyttämättä ei ole todennäköinen kehitys.

Suomen tasavallan energia otettiin pohjoisen koskista ja metsäteollisuuden puu metsistä. Nyt energiaa – etenkin nesteytettyä maakaasua ajatellen – kostautuu Suomen päättämättömyys; rautatietä Jäämerelle ryhdyttiin puuhaamaan 1870-luvulla. Hanke ei ole toistaiseksi edistynyt.

Vanhemmissa kirjoissa puhutaan valittaen, miten Ruijan ranta ”norjalaistettiin” tylysti etenkin suomenkielisiä sortaen. Norjasta tuli kuitenkin itsenäinen valtio vasta 1905, joten kysymyksessä oli ruotsalaistaminen. Lukija voi tietenkin ihmetellä, miksi seutua olisi pitänyt suomalaistaa. Jäämeren merkityksen ymmärsi Saksa. Norja miehitettiin ja pohjoiseen siirrettiin 200 000 sotilasta, jotka olisi kipeästi kaivattu muualla. Sota ratkesi Jäämerellä, 1941-1943.