Yritys tiivistää

Useiden viime kirjoitusten, etenkin eilisen jutun takana on kysymys oikeusvaltiosta ja oikeudenmukaisuudesta. Älkää kuitenkaan vielä klikatko itseänne sivulta.

Amerikkalainen pragmatismi (John Dewey, William James ym.) otti ensin etäisyyttä saksalaisperäiseen yliopiston ihanteeseen ja heti perään yleisesti ratkaisujen johtamiseen “periaatteista”. Järkeen eli siis sanoihin tukeutuminen sai rinnalleen empiirisen kysymyksen: toimiiko se.

Tuosta saisi yhteenvedon: maa otti etäisyyttä eurooppalaistyylisestä oikeusajattelusta, sääntöjen ja periaatteiden kaikkeudesta.

USA:n oikeuslaitoksessa ei ole ihailemisen syytä. Tosin vaaleilla valittujen poliisien ja tuomareiden järjestelmä ei ole koskaan oikein näkynyt Eurooppaan.

Se sai haitallisen paljon perintöä Englannin oikeuslaitokselta ja rasituksekseen liian hyvien lakimiesten laatiman perustuslain ja sen takeet liittovaltion tuomioistuimissa.

Yliopistot olivat aluksi college-tyyppisiä eli keskittyivät yleissivistykseen ja opettajain tuottamiseen. Saksasta tuotiin tutkimusyliopiston idea. Hyvin vanha pappisseminaari Harvard oli kehityksen kärjessä, mutta julmaa jälkeä tekivät pian Yale ja Princeton. Samaan aikaan omaksuttiin Euroopasta kasvatustiede niin että mullistava ajatus kehityskelpoisesta, yksilöllisestä lapsesta alkoi saada kannatusta samaan aikaan kun kasvuikäiset käsitettiin vanhassa maailmassa vain viallisiksi aikuisiksi.

Pragmatismi ei hakenut periaatteita eikä oikeuslauseita, vaan ratkaisuja. Case-study otettiin uudelleen keksityn kauppakorkeakoulun (Harvard Business School) toiseksi tukijalaksi oikeustieteellisistä (Law school). Toinen oli klinikkatyöskentely, joka napattiin lääketieteellisestä (Medical School).

Kauppakorkeakoulu oli samalla tavalla tärkeä keksintö kuin saksalaisten Teknillinen korkeakoulu, jonka nimi jo kertoi, ettei kysymyksessä ollut yliopisto. Saksa oli voittamaisillaan sodissa koko maailman hyvin koulutetuilla teknikoillaan. Ydinosaamisala oli rautatie, toinen soveltava kemia.

Tänäkään päivänä USA:sta ei löydy säädyllistä tekijänoikeuden tai patenttioikeuden oppikirjaa. Ne ovat kaikki oikeustapauskirjoja. Ahdistunut suomalainen professori ei löydä niistä rakastamiaan loputtomia käsitteen määrittelyjä, laajennuksia ja poikkeuksia. Briteistä löytyy hiukan tutumpaa (Bently – Sherman), mutta edelleen omituisten oikeustapausten saama huomio kummastuttaa. Kodikasta on vain Saksassa ja Pohjoismaissa. Mitä tarkoittaa kappaleen valmistaminen, mitä kappale ja mitä valmistaminen? Sata sivua tekstiä, joka ei johda mihinkään. Se vasta on tiedettä!

Ja tiedättekö mikä on tausta? Teologia. Jos saatte käsiinne Yhdysvaltain luterilaisten teologiaa, vaikka saksalaisen Paul Tillichin siellä julkaisemia mainioita kirjoja, teillä on edessä yllätys. Teksti on täysin ymmärrettävää. Ottakaapa vertailukohdaksi saksalainen (sveitsiläinen) Karl Barth. Hienoa tekstiä, mutta se on kuin selostaisi sanoin hienon kellokoneiston rakennetta ja toimintaa. Orastava ymmärtäminen hajoaa savuna ilmaan tai valuu hiekkana sormien välistä.

Kristillisten kirkkojen piiristä ei USA:ssa löydy mainittavasti mystiikkaa eikä syvää selitystä. Vastaus kaikkien kummastelemaan ja monien paheksumaan amerikkalaisten jumalauskoon on hyvin yksinkertainen. Siellä monille kirkko ja Jumala on pragmaattisen perinteen mukaisesti yksinkertainen panos-tuotossuhde. Ruumiin ylösnousemus on myyvä ajatus, mutta kirkkojen runsaudessa aktiivinen kirkkoon kuuluminen on myös hyvää bisnestä. Onko Jumala olemassa? Katsotaan puhelinluettelosta.

Amerikkalaisen koulutuksen - sen varsinainen kehto oli Harvardin sijasta lähellä sijaitseva MIT, Massachusetts Institute of Technology – suuri siunaus on teologisen perinteen puuttuminen. Kirkkojen vahva asema ei yleensä vaikuta tutkimukseen; darwinismi on tietenkin ongelma, ja se osoittaa myös koulutuksen rajoitukset.

Saksalaisella alueella, johon siis on luettava myös Ruotsi ja Suomi, kansalliseen eli isänmaalliseen henkiseen rakenteeseen kuuluu laaja tietosisältö, jota joskus sanotaan yleissivistykseksi. Yhdysvaltain suuri vihainen vähemmistö ei koostu vain värillisistä. ”Köyhä valkoinen roskaväki” on joissakin osavaltioissa poliittisesti erittäin merkittävä joukko. Tätäkin näkökohtaa selvittää hienosti useasti kehumani Packer (Unwinding America).

Saksa nosti koulutuksensa. Natsismi oli myös tieteen fiasko. Heillähän oli jopa ”arjalainen fysiikka”, kun oltiin tietävinään, etteivät juutalaisten teoriat voi pitää paikkaansa. Samalla eli vuodesta 1945 Länsi-Saksassa meni yli laidan ilmestyskristillisyys. Mutta usko periaatteisiin ja pitkiin sanoihin säilyi.