Riita

Eduskunta ja tuomioistuimet tekevät saman ajatusvirheen, kun nyt keskustellaan kiusallisista peruskysymyksistä.

Eduskunta säätää lakeja. Tuomioistuimet soveltavat lakeja. Joukko muita elimiä huolehtii täytäntöönpanosta, esimerkiksi ulosottomiehet ja vankilat.

Väärin. Tuossa julistuksessa ei ole muita virheitä kuin että se on yksipuolinen. Jäävuori näytetään vain pohjoisesta. Vuoret ovat monimuotoisia, ja luultavasti juuri jäävuorissa on ulokkeita ja kielekkeitä myös veden alla.

Eduskunta ja tuomioistuimet hakevat ja tekevät ratkaisuja asioissa, joissa menettelytavoista on erilaisia käsityksiä.

Ennen kuin sivistyssana ”konsensus” eli yhteisymmärrys unohtui ja jäi käytöstä, sitä oli alettu käyttää haukkumasanana. Meilläkin oli kuulemma konsensus-yhteiskunta.

Nyt on tullut puheeksi tuomioistuinlaitos. Se on kokonaiskustannuksiltaan yhteiskunnalle aika halpa, mutta ei taida oikein toimia. Tuohon suuntaan näyttävät ajattelevan tuomarit, syyttäjät ja asianajajat. Toistaiseksi kansalaisten mielipidettä ei ole kysytty, eikä kansalaisuudettomien. Luultavasti se olisi aika kielteinen. Etenkin oikeudenkäynteihin liittyvät kulut tuntuvat kovin korkeilta.

Erimielisyys on voimaa.

Oikeusvaltion yksi ongelma on sama kuin viinan. Liikakäyttö ei ole hyväksi.

Sovittelumenettelyn tulokset ovat tiettävästi aika hyviä, mutta halpaa sekään ei ole, eikä tuo järjestelmä myöskään sovi kaikkiin riitoihin. – Lukija varmaan huomaa, että otsikon mukaan tässä puhutaan vain riidoista eli ei lainkaan rikoksista.

Vakiintuneet toimintatavat eivät miellytä kaikkia. Olen itse esimerkki nurjamielisestä. Tuomarina minulla oli valitettava taipumus väsyä kovin pitkiin ja mielestäni sekaviin riitoihin, joissa oman käsitykseni mukaan asianosaisten luova itseilmaisu oli saanut liian suuren roolin. Muistan sellaisinkin rakennusurakkariidan, jossa vahingonkorvausta vaadittiin 129 eri kohteesta. Muun muassa saunan valaisimessa oli asiakirjoissa määrätyn 25 watin sijasta 40 W lamppu. Kieltämättä siinä tuli mieleen, että jospa voisi käväistä vaikka itse vaihtamassa sen, kun riitaveljet olivat ajautuneet siihen tavalliseen tilanteeseen, ettei mistään oltu enää samaa mieltä.

Luin lehdestä, että viranomaisten kielenkäyttöä halutaan selkeyttää, kuten on haluttu 150 vuotta. Tuossa yhteydessä ei yleensä mainita, että säännön tai sopimusehdon tai tuomioistuimen päätöksen oikeaan ymmärtämiseen vaaditaan myös jokin määrä hyvää tahtoa. Esimerkkilause oli ”ulosotto päättyy, kun velka on maksettu”. Mieleeni tuli, että onkohan tuon viisauden kirjoittaminen pykäläksi edes välttämätöntä.

Operaattorin taholta kerrottiin, että suunnitellut matkapuhelimen tukiaseman rakentamisesta on luovuttu, koska joku oli vastustanut hanketta. Jäin sitä miettimään. Olen kohdannut elämässäni aika vähän hankkeita, joita joku ei olisi vastustanut. Eräässä vaiheessa jouduin perehtymään kansakoululaitokseen ja oppivelvollisuuteen; niitä vastustettiin rajusti ja synkeästi, etenkin periaatteellisista syistä. Eräät koulupakon vastustajat olivat oikeassa. Kansakoulussa kaiken maailman räkänyrkit oppivat puntaroimaan isäntien selviä käskyjä, mikä nyt oli täysin tarpeetonta.

Populismia sanotaan demokratian hinnaksi. Onhan sen niinkin, mutta on se myös päinvastoin. Populismi on demokratiaa. Tarkoitan tunteisiin vetoavia, asiallisesti arvioiden mielettömiä vaatimuksia (”verot valtion maksettaviksi”), joita esittämällä kosiskellaan kannatusta.

Meillä on tuhat lakimiestä, jotka päätyökseen ratkaisevat riitoja. Minusta olisi kovin hyvä, että haettaisiin yhä kiivaammin keinoja, joita käyttäen riitojen kasautumista voisi jarruttaa. Kieltämättä yksi syvällinen ongelma on presidentti Koskelon eilen mainitsema yleisten ja hallintotuomioistuinten järjestelmän johdonmukaistaminen.

Miten olisi sovittelu hallintoasioissa? Kaikenlaiset viinatullit ja telemastot ja tietovuodot ja tietenkin verot menevät hallintoasioiksi. Ajatus sovittelusta, jossa osapuolena olisi valtio tai kunta, on tietysti hirvitys. Esitän sen silti. Mielestäni sekä valtion- että paikallishallinto, ympäristöhallinnosta puhumattakaan, ovat osoittaneet suvereenia kykyä hirttäytyä pykäliin, ottamatta huomioon ihmisten asioita. Kun lakiakin pitäisi osata välillä lukea ”sopivasti”, ehdotan siis eräänlaista virallista korruptiota eli epäasiallisten seikkojen ottamista huomioon, silloin kun niillä pääsisi yhteisymmärrykseen.