Yllätys

En ajatellut kirjoittaa Ylen nähtävästi yhdessä oikeusministeriön teettämistä tutkimuksista. Niistä tulee ilman minuakin paljon puhetta. Toisaalta ei niitä ihmisiä nyt niin kovin paljon ole, joilla on runsaasti kokemukseen perustuvaa tietoa sekä virkatuomarien että asianajajien toimista.

Ongelmat ovat nimittäin aika syvällä. Ne eivät ratkea kirjoittelemalla eivätkä edes pelkästään rahalla. Liioin tiedossa ei ole nopeita keinoja.

Yllätyin. Yllätyin siitä, että tuomarit näyttivät kertoneen kyselyssä, mitä mieltä he todellisuudessa ovat. Se ei ollut erikoista, että asianajajat puhuivat tuomareista suoraan edellisessä tutkimuksessa.

Perinne on ollut jyrkkä. Nyt sitä noudatti vain korkein oikeus jättämällä yksimielisesti vastaamatta kyselyyn. Se antaa oikean eli siis huonon kuvan oikeusneuvosten tilannetajusta.

Maailma on muuttunut sillä tavalla läpinäkyväksi, ettei pitäisi lähettää harkitsemattomia viestejä. Jotkut kuitenkin lukevat vaikenemisen niin, ettei lainkäytön tila ja tulevaisuus jaksa kiinnostaa. Korkein oikeus luultavasti vastaisi tähän, ettei julkisuus ole oikea keskustelupaikka.

Tutkimus ei sisältänyt paljon sellaista, mikä olisi kertonut muutoksista. Onko taannuttu vai onko ilmennyt edistymistä? Näkyykö asianajajakunnan sulkeutuneisuus, josta muuten ei puhuta juuri koskaan, toisin kuin tuomarikunnan sulkeutuneisuudesta?

Mielestäni peruskysymys on, mitä tuomioistuimiin viedään. Klassiset rikossarjat ovat hyvin työläitä. Tarkoitan esimerkiksi murtosarjoja. Olisiko laillisuusperiaatteesta tällä kohdin tingittävä? En tiedä, vaikka olen itsekin aivan liian usein sekä kyllästynyt että väsynyt pyörittelyyn, josta kaikki paikalla olijat tietävät, ettei se johda mihinkään eikä vaikuta mitään.

Se on kuitenkin aika äärimmäinen ajatus, että on yksi ja sama, istuvatko Kalle ja Jallu linnassa kuukauden enemmän vai vähemmän, ja tuleeko tuomio 80:stä vai 81:stä teosta. Minulle tuli tarve pyrkiä pois hovioikeudesta juuri suurten ja suttuisten rikosasioiden suullisten käsittelyjen johdosta.

On asiaryhmiä, joiden käsitteleminen tuomioistuimissa ei ehkä ole paras ratkaisu. Niitä saattavat olla lapsi-, perhe- ja perintöasiat. Olin näissä töissä kun avioliittolaista poistettiin niin sanottu aviorikos ja kohta myös syyllisyysperiaate, ja samoin kun aviottoman lapsen käsite muutettiin ja käsittely siirtyi käytännössä kuntien virkamiehille.

En havainnut silloin enkä nyt, että nuo asiat olisivat menneet huonommalle tolalle. Lapsen huolto, avioero ja perintöriita tahtovat kaikki kuohua yli äyräittensä. Täysijärkisen kirjoissa olevat ihmiset tärvelevät aikansa ja rahansa rettelöintiin saavuttamatta aina edes lääkintää loukatulle itsetunnolleen. Pahimmillaan todellinen kärsijä on viaton, esimerkiksi lapsi.

Vanhoja hyviä muutoksia ovat konkurssipesän selvitys ja perinnönjako. Pesänhoitaja ja vastaavasti pesänselvittäjä ratkaisevat myös asioita, joista jo riidellään. Käytännössä melkein kaikki perimisasiat käyvät tuomioistuimissa vain muodollisesti. Rakenne tuo mieleen liikennesakot. Poliisin kirjoittama ”sakko” on vasta vaatimus; harvoin ne kuitenkaan muuttuvat.

Tuomioistuinten kuuluukin olla vanhoillisia. Niiden tehtävä on pitää yllä jatkuvuutta. Aktivismia on kokeiltu eri maissa eri aikoina. Tuloksissa ei ole mitään rohkaisevaa. Aktivismi kuuluu demokraattisiin elimiin. Tuomioistuimet eivät ole demokratian välineitä.

Meillä on varoittavat esimerkit idässä, lännessä ja etelässä. Venäjällä ei ole koskaan ollut tuomioistuinlaitosta. Tasapuolisuus ja riippumattomuus eivät näytä olevan edes tulossa asialistalle. Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmä on romahtanut. Ellei maa olisi niin rikas, ongelma näkyisi. Oikeudenkäynti on onnenpeliä. Ikävän vitsin mukaan oikeusvaltion (rule of law) on korvannut lakimiesvaltio (rule of lawyers). Kulut ovat karanneet eikä moni eurooppalainen jaksa ymmärtää, miten esimerkiksi valamiehistö edistäisi oikeudenmukaisuutta varsinkaan riita-asioissa.

Etelässä on EY, jolla tietenkään ei ole tuomioistuinlaitosta, mutta EY-tuomioistuimen ja komission kilpailun valvonnan merkitys kasvaa jatkuvasti, ja on myös tilintarkastustuomioistuin.

Päivän tutkimuksen tuloksia ei ole mikään pakko pitää koko totuutena. Sitä ei pidä valehdella merkityksettömäksi, että molemmin puolin leivätöntä pöytää on vakavia ongelmia. Valitettavasti minulla on tähän asiaan vain yksi järjellinen mielipide: ei pidä uskoa ketään, joka tarjoaa nopeita ja helppoja ratkaisuja. Niitä ei ole. Maailma on muuttunut niin että tuomarit ja suurin osa asianajajista yrittävät uurastaa käyttäen kirvestä, vasaraa ja nauloja, kun muilla on rälläkät ja naulaimet. Kysymys ei ole työkaluista vaan aivan toisenlaisista työtavoista ja täysin muuttuneista töistä.