Kiitos järkevistä kommenteista lakiväkeä koskevassa asiassa.
Ehkä ei nähdä, että sovittelua voisi vieläkin tehostaa. On
hyvä, että joskus valmisteluvaiheessa tuomari uhkaa sopivan verhotusti: ellette
suostu ehdottamaani kompromissiin, saatte sitten odottaa vuoden tai kaksi
oikeudenkäyntiä.
Mielipiteeni järkkyivät hiukan, kun ihmettelemäni, Nelson
Mandelaan liitetyt ”totuuskomissiot” osoittautuivat niin tehokkaiksi. Ihmisistä
todella oli kaikkein tärkeintä saada selvä, mitä on tapahtunut, ei toimittaa
roistoja rautoihin.
Jäin pitkiin mietteisiin, kun luin, ettei lasta saisi enää
kasvatustarkoituksessa häpäistä komentamalla hänet jäähylle. Jos näin on, miksi
jääkiekkoilijoita sitten häpäistään? Eivätkä he näytä edes suuremmin häpeävän.
Olisiko tässä ajatusvirhe? Oikeaa rangaistusta ei ole
olemassa. Ihmiset kyllä vertaavat rattijuopon ja talousrikollisen saamia
rangaistuksia. Tuomarin mielestä sellainen on hedelmätöntä. Kuin vertailisi nauloja
jauhoihin. Jotta vertaamisella olisi mieltä, pitäisi ottaa huomioon aineet ja
vaikutukset. Rangaistusten vertailu meni mahoksi, kun vaihtoehdot poistettiin.
Kerran maailmassa yksi vaihtoehto oli seisominen kaakinpuuhun kahlittuna
kirkonmenojen aikana.
Jotta rangaistus olisi tehokas, rangaistavalle pitäisi
tuottaa kostoksi kärsimystä, joka tehoaa häneen. Minä kestäisin vapaudenriistoa
muuten pois tiehensä, mutta ehkä joukossa ja siis äänten, valojen ja
tungettelun kohteena oleminen kuormittaisi. Nuorempana olin ahne hankkimaan
kipua ja rasitusta. Sitä sanottiin retkeilyksi – hikeä, huonoa unta, hiertymiä.
Ihmiset ovat niin erilaisia. Sain käsiini uuden kirjan
Päämajan kaukopartioista. Niissä puuhissa mukana ollut henkilö, jota tapasin
merkkipäivillä ja hautajaisissa, saattoi kuvata erästäkin talvista retkeä
linjojen taakse oikein mukavaksi – ei mennyt kuin kuulo ja kaksi sormea.
Riita-asioista – en näe estettä laajentaa pesänselvittäjän
toimivaltaa testamentteihin. Noita riitoja vain näyttää olevan vähän, koska
todellisuudessa asianajajat onnistuvat sovittelemaan ainaiset erimielisyydet
ilman oikeudenkäyntiä. Jäämistöoikeudessa erilaiset ennakkoperinnöt ja
perinnönennakot lisääntyvät jatkuvasti. Kysymys päivän arvosta on aidosti
vaikea. Kuolemantapaus järkyttää omaisia enemmän kuin he itse ymmärtävät.
Kaikkia kuolinpesien kanssa tekemisissä olleet juristit osaisivat kertoa
tarinoita täysin päättömästä käyttäytymisestä. Minäkin muistan täysijärkisen
kirjoissa kulkeneen miehen, joka halusi ”oikeudenmukaisuuden vuoksi” kirjan
”Etäiset rummut”. Sitä ei tahtonut löytyä. Se ostettiin sitten divarista. Hinta
oli kaksi euroa. Kun tämä oikeudenmukaisuuskysymys, kuten asianomainen sen
koki, oli tullut hoidetuksi, muutkin erimielisyyden aiheet alkoivat haihtua.
Minulla on laatikossani venäläisen vaimon merkkaama pieni
nenäliina. Isäni antoi sen kerran joululahjaksi omasta laatikostaan. Ymmärsin
epämääräisesti viestin, koska tiesin, että liina oli Nurmoilan lentokentän
pintaan syöksyneen vihollislentäjän taskusta. Ehkä viesti oli ”vihollinen on
ihminen”. Viesti ei ollut ”ihminen on vihollinen”.
Kysymys kunnallisista elimistä sai vinoutuneen kommentin.
Vuosikymmeniä lastenhuollon ihmisiä on kuunneltu tarkasti huoltajuusriidoissa.
Nuo epäkiitollisen työn tekijät tietävät paljon sellaista, mistä tuomareilla ei
ole aavistustakaan. Minusta huoltajuus ei ole oikeuskysymys. Tiedän että avioeron
kuumuudessa jotkut vanhemmat ajattelevat, että huoltajuus koskee heidän
ihmisenä olemisensa ydintä. Minusta kysymys on lapsen edusta.
Oikeuskysymykset olisi keskitettävä tuomioistuimille.
Riita-asioista erittäin suuri osa on sellaisia, joista saa sopia. Niitä ovat
myös sopimuksen tulkintaa (esimerkiksi huoneenvuokra) ja vahingonkorvausta
koskevat riidat. Siispä sopimista on edistettävä. Tuomioistuin ei ole
välttämättä oikea paikka siihen.
Lisäksi tässä välissä voi huomauttaa tuomareiden kyselyssä
ilmaisemista mielipiteistä, että he näkevät asianajajien töistä vain pienen
osan – joissakin tapauksissa hyvin pienen – ja monia asianajajia ei nähdä
tuomioistuimissa milloinkaan. Kerrankin aika kauan sitten Nokian suurimmat
herrat sanoivat, että oikeudenkäynnin aiheuttava liikejuristi erotetaan, vaikka
olisi kuinka oikeassa itse asiasta. Suuryhtiöitä ei nähdä koskaan
tuomioistuimissa. Rikas luopuu mieluummin rahastaan kuin rauhastaan.
En luota putkiremontin järjestäjiin enkä usko, että
asuntojen ja asunto-osakeyhtiöiden ongelmat olisivat hyvällä tolalla. Tässä
sovittelu ei riitä. Olisiko julkisen vallan kenties liittouduttava entistä
tiiviimmin Kiinteistöliiton ja vastaavien kanssa, jotta asiantuntijajärjestelmää
voitaisiin kehittää? Tällä hetkellä selvä tiedon puute on ongelma.
Rakennuskannasta pelottavan suuri osa on pikaisten toimien tarpeessa. Oman
kokemukseni mukaan hyväkin tuomari voi olla aivan pihalla rakennushankkeesta ja
sen rahoituksesta riideltäessä.
Keskustelun vielä käydessä, remppaäijät pistävät tomerasti silikonia seiniin ja peittävät jo tihutöidensä jälkiä aamun valjetessa, monet eivät edes kahvitaukoa pidelleet kiireidensä keskellä. Vilungista harvemmin on alan toimijoiden sekä vertaajan tapahtumissa kyse, vaan rahoittajan varmistamisesta rakennustöiden hoitoon. Tämä ei varmasti ole oikea foorumi käytävään remontti-keskusteluun, mutta leikitellään vielä hetki ajatuksella kunnolla rakentamisesta. Pankin laina olisi riskitön luotto, se koetaan munattomana tekona. Ja ne kaikki pirnaleen pesämunat ollaan hyväuskoisina hölmöinä heti valmiita panemaan samaan koriin. Sitten puidaan oikeudessa kaiken maailman juttuja. Oivallus kuitenkin saattoi olla keittää munat ennen niiden koriin laittamista, jotta ne eivät sitten valittujen toimijoiden käsissä niin helposti rikkoutuisi, kun vihaiset linnut ja possut taistelevat munien herruudesta.
VastaaPoistaPalataanpa hetkeksi vielä sellaiseen, että riitoja ja eriäviä mielipiteitä voi siitäkin huolimatta syntyä, että asunto-osakeyhtiön perustamisesta ei ole vielä muuta ilmoilla kuin kaunis arkkitehdin ajatus tönöstä. Noh, onhan se toki jotain sekin. Pelkkä osakekohtaisen voiton tavoittelu on uudessa maailmassa jokseenkin hapatusta, asunnot on tehty asuttaviksi, valtion virat pidettäviksi, ja niin edelleen. Maailmat eivät kohtaa, eletään ristiriidoissa. Ennakkotapauksia kuitenkin löytyy rutkasti, onhan tässä ihminen elellyt ja tehnyt. Monia eri alojen toimijoita kuitenkin ajaa näinä päivinä enemmän mielekäs tekeminen, kuin hermojen loputon kiristely ja markkinatalouden sanelemat ehdot. Stanfordissa osataan tämäkin opettaa, meillä pääsääntöisesti ei. Vai mikä siinä Nokian hommassa oikein tökki ja paikallaan junnasi, harmin paikka. Ei muistella pahalla, jottei tikku löydy piikkinä silmästä.
Uunonakin tunnetun Vesa-Matin kädet tuntuvat varsin sidotuilta, mutta hänkin on saanut vielä jotain valintoja tehtyä, itkettää nyt sitten ihmisiä TV:ssä. Niin itkettää eräs Jarikin. Henkilökohtaisia valintojahan nämä ovat, toivottavasti ukkojen kunto kestää rallia, sillä rahan vuoksi ei heidänkään tarvitsisi varmaankaan pillittää. No kesti se isoisänkin kunto rintamalla, sormia lähti ja nuhteita tuli juomisesta, sököä mitä luultavimmin pelattiin. Kapeakatseisuus ei suinkaan ole järkevää millään osa-alueella, jopa pienet naperotkin tietävät sen, ehkä he juuri parhaiten. Toisena tuntemanani esimerkkinä olkoon vaikkapa omatoimi-yhtiöt, jotka ovat erittäin ahtaalla lakipykälien nysväystensä kanssa. Sekin on asia, johon edes päivän byrokraattikaan ei sormiaan sotkisi. Kaikella on lopulta taakkansa. Etenkin sillä hallituksen puheenjohtajalla, kenelle hyvä mieli olisi ollut se tärkein asia. Hänkin rehdisti pyrkii hommansa hoitamaan viimeiseen asti, nautti luottamusta tai ei.
Olisi kiva lainata kommentiksi erästä englanninkielistä tekstiä, mutta sen kääntämiseen kuluisi aivan liian kauan aikaa. Se on vähän sama kuin kirjoittaisi joulupukille pitkää kirjettä, ja tajuaisi hetkeä ennen sen perille menoa, että parta lähtee vetämällä. Pukki saattaisi silti osata englantia, vaikka Suomessa asuukin. Pukilla lienee sähköposti, josko kirje sujahtaisi sinne sinne. Pahimmassa tapauksessa kirje saattaisi jopa myöhästyä tolkuttomasti juupaillessa. Perinteisen kirjeen kirjoittamisesta saa kuitenkin niin sen lähettäjä kuin vastaanottajakin hyvän mielen, siksipä niitä lähetellään. Toivottavasti äiti valitsee pojan kuoreen jotain muuta kuin Tom of Finlandin, se merkki on jotenkin liian muodikas. Ja entäs sitten jos Tomppa merkit yhtäkkiä loppuvat? Loppuuko samalla kirjeiden lähettely?
VastaaPoistaJutun juju lienee, että kuori pitää osata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Humanisteiltahan voisi kenties käännöstyöhön apua pyytää, mutta menisi jaaritteluksi sekin. Eiväthän he keskustelun aiheesta ja luonteesta myöskään mitään ymmärrä, soittaisivat asiantuntijalle ennen pitkää. Mutta selvästi hyväntahtoisiahan hekin ovat, josta syystä käännösalallakin kaivattaisi kiperästi oikeutta ja kohtuutta. Toimija se sielläkin vain vääntää ja kääntää, pelailee peliään ja pelleilee, hermoja riipivää. Taustalla rahoittaja myhäilee hyväuskoisten höppänien tuodessa rahaa pöytään avoimessa kuoressa, ei kukaan rohkene siitä välistä ottaa tai omaa kuviota pistää pystyyn. Tyydytään purnaamiseen.
Ei tarvitse olla tuomari nähdäkseen tilanteen. Oikeuslaitos on pahimmassa tapauksessa pirun perkele. Puhutaan siitä, että moraalisesti oikea päätös ei kenties tässä ajassa pääse tapahtumaan, ei vaikka miten väännettäisi ja haluttaisi. Sen sijaan Masse Majavan lakitoimisto auttaisi varmasti kaikissa asioissa, jos siihen olisi joka ukolla lähtökohtaisesti varallisuutta. Sen varaanhan sitä kunniallisessa hankkeessa olisi pitkällä tähtäimellä kiva pelata. Nyt etenkin, kun esi-valintoja toimista tehdään ja asiaa valmistellaan. Eräs lakimies oli neuvonut naapurin Sepiä aikoinaan. Hänen vinkkinsä osakassopimus-kiistoihin oli paperi, jossa tulisi lukea vain kolme sanaa. Sisältö on hauska, "älä kuseta kaveria". Tämän pääasiallisesta ratkomisesta harvemmin on kyse, mutta kyllähän se vähintäänkin sivulaiseissa esiintyy, kun tapauksia tutkii.
Trafi on eräs hyvä esimerkki hölmöilystä, mutta niin ovat muutkin valtiolliset instanssit. Hauska idea lentävästä kopterista ammutaan samantien alas, Suomeen ei uutta taksaria varmasti lasketa myöskään toimimaan. Ja Alko se vain nauttii jalat ronskisti pöydällä monopoli-asemasta, kumppaneina Kesko ja S-ryhmä. Systeemi on maailmanlaajuisesti mätä, ei siihen muka voida puuttua. Pää meinaa hajota jo osien summaamisesta.
VastaaPoistaNenäliinaa koskeva viittaus on upea. Sen viestistä koetaan olevamme yhtä mieltä, ei kansa ole paha. Historian kirjoittelu ei kuitenkaan ole heidän tekosiaan, sillä pajunköyttähän syödään, jos muuta ei ole kaupan hyllyssä tarjolla. Jostain syystä pajunköyden syöttäminen tuntuu ihan sydämessä asti, vaikka eräänlainen riski siihen liittyen tiedostettiin jo aikoja sitten.
TV:ssä pyörii lakisarja nimeltä Suits. Harvemmin toimistonsa "Top Gun" Harvey siinä hyväntekeväisyyttä tekee, mutta hän elääkin isossa maailmassa, ei siellä maar tarvitse. Ehkä tapauksen tai kaksi pro bonona hoitaa, se riittää. Hyvä sarja se kuitenkin on, Boston Legalkin oli aikoinaan. Mutta niin se on tämä uusi sarja piilaakson tarinoistakin. Mitähän Tove Jansson mahtaisi maailman menosta tuumata?
Joskus vain käy niin, että kuukausia kestänyt urakkahomma ei ota päättyäkseen,joku on aina lyömässä kapuloita rattaisiin, urakalla hänkin. Toimiin on ryhdyttävä ja asiat selvitettävä, jotta varsinainen työsarka saadaan aloitetuksi ja taitetuksi. Monillehan kivalta tuntuvista urakoista on syntynyt elämäntyö, jopa Koneenkin johto sen tietää.
Lomalla ollaan ja pistoja ei koeta sydämessä, miten WinCapitalaisille voisi esimerkiksi asioista luottamuksella kertoa, kun eivät mokomat edes Bahamalta puhelimeensa vastaa. Kyllähän se tajutaan, että ei yksi ihminen voi kaikkia vääryyksiä korjata, maailma on sen opettanut. Kiittämättömyys onkin usein työn palkka, mutta niin on sekin, että se pitää kokea nykyisin jo hyvin nuorena. Edellisessä kommentissa puhuttiin munista, vaan hirttotuomio ei kuitenkaan ole sopivin ratkaisu...
"Ihmiset kyllä vertaavat rattijuopon ja talousrikollisen saamia rangaistuksia... Kuin vertailisi nauloja jauhoihin."
VastaaPoistaOnkohan tässä ajatusvirhe: kyllä lainsäätäjä on tuollaisen arvottamisen tehnyt ja se näkyy rangaistusasteikoissa. Tuosta syystä näpistyksestä tai ikkunan rikkomisesta saa erilaisen rangaistuksen kuin murhasta. Kyllä tuomarinkin on tiedettävä tuo asteikko ja sen takana olevat arvotukset.
"Vuosikymmeniä lastenhuollon ihmisiä on kuunneltu tarkasti huoltajuusriidoissa. Nuo epäkiitollisen työn tekijät tietävät paljon sellaista, mistä tuomareilla ei ole aavistustakaan. Minusta huoltajuus ei ole oikeuskysymys. .. Minusta kysymys on lapsen edusta."
VastaaPoistaSosiaalipuolen ihmisillä on kieltämättä tietoja. Sen vuoksi on hyvä, että lapsiprosessit perustuvat heidän kuulemiseensa oikeudessa. Tuolta ammattikunnalta vain usein puuttuu kyky kriittisesti arvioida vanhempien ristiriitaisia kertomuksia. Tämä taas on tuomarin ydinosaamista.
Ei lapsen huolto - tai itse asiassa asuminen - olekaan oikeuskysymys, mutta tuomioistuinten tehtäviin eivät kuulu vain hienot, mielenkiintoiset oikeuskysymykset vaan myös näyttökysymykset ja riitojen ratkaisu. Lapsiasiat vain koetaan vaikeiksi, koska niissä ei ole kysymys menneisyydestä (mitä on tapahtunut) vaan tulevaisuudesta (mikä on lapsen kannalta paras ratkaisu jatkossa).
Sopimista en vastusta, mutta länsimaissa nyt vaan tavataan ajatella, että sovittamattomissa riidoissa henkilöllä on oikeus saattaa ne juuri tuomioistuimen eikä minkään muun elimen ratkaistavaksi. Jos niiden tuomarien ammattipätevyydessä (esim. rakennusjutuissa) on ongelmia, asia markkinataloudessa hoituu rahalla: korotettakoon tuomarien palkkoja tuntuvasti niin alalle saadaan parhaat kyvyt. Tämäkin kyllä alkaa olla vanhaa tietoa, koska suurentuneissa käräjäoikeuksissa pystytään erikoistumaan eli panemaan oikeat henkilöt oikeille paikoille.
Sitä en vieläkään ymmärrä miksi pesänjakaja (=asianajaja) olisi pätevämpi ratkaisemaan testamenttijutun, joka on näyttö- ja oikeuskysymys, jollaisten RATKAISEMINEN on tuomarin ydinosaamista. Asianajajan ydinosaamista kun on relevantin näytön perkaaminen ja esittäminen sekä oikeuskysymyksen argumentoiminen tuolle ratkaisijalle.
Sitäkään en ymmärrä miksi sovinnon edistäminen ja sovittelu ei sopisi tuomioistuimiin. Siitä on hyvä kokemuksia Ruotsissa vuodesta 1948 ja Suomessakin 1993 alkaen. Ainakin se on ihmisille edullisempaa kun ottaa asianajaja tai muu kaupallinen sovittelija lisäämään jo ennestään suuria kuluja.
"Jäin pitkiin mietteisiin, kun luin, ettei lasta saisi enää kasvatustarkoituksessa häpäistä komentamalla hänet jäähylle. Jos näin on, miksi jääkiekkoilijoita sitten häpäistään? Eivätkä he näytä edes suuremmin häpeävän."
VastaaPoistaKun häpäistään tarpeeksi kauan ja sinnikkäästi, ihmisestä tulee kykenemätön häpeämään. Urheilujoukkueiden eräs funktio on ollut esitellä kotipaikkansa mahtia: näin rohkeita sekä samalla kuitenkin kuuliaisia sotureita täältäkin löytyy. Kestävät toistuvan häpäisyn like nothing, ja sitten kiitävät takaisin kumikiekon perään. Hyviä esikuvia ovat meidän pikku-Antille, tuumaa myös härkälaumansa suojeluksessa elävä tumpelo, laiska ja välinpitämätön äitikin.
Ainakaan minä en keksi, miksi elämästään nauttiva nuori haluaisi käyttää antoisimmat oppimisen vuotensa mokomaan terveyttä koettelevaan hyperylisuoriutumiseen, ellei sitten tähteyttä tai ainakin yleistä hyväksyntää sallittua väylää pitkin tavoitellakseen. Pysyyhän siinä samalla komeassa kunnossakin, mikä on parikymppisten maailmassa erittäin tärkeä asia.
Näin siis näen totisen urheilun, ja näkemykseeni on vaikuttanut parin lahjakkaan lupauksen kaveripohjalta seuraaminen. Mitä tylympi yhteisö, sitä innokkaammin urheilijoita ihaillaan. Omassa nuoruudessani 90-luvulla koulun jälki-istuntoja harrastavat machotapaukset olivat lähes kaikki suuria lätkäfaneja.
Vähän vanhempana heitä tavattuani ovat olleet tuntemistani järkähtämättömimmin sitä mieltä, että tulevaisuuden aikuisista kasvaa kunnollisia nimenomaan ottamalla heiltä luulot pois ja altistamalla riittävälle kovuudelle. Ovat kaiken joukkueiden kautta arvioivia traditioiden miehiä, jotka näkevät turhan ajattelun huonoihin tuloksiin johtavana fokuksen menettämisenä, eli tarpeettomana suorituskykyvajeena. Kuitenkin yleensä silminnähden hermostuvat, jos joutuvat keskusteluissa kohtaamaan järkiargumentteja rationalisoinnin sijaan. Esimerkiksi yliopistoon menevät ovat jotenkin röyhkeitä ja omituisia sooloilijahinttejä, kunnes toisin todistetaan.
Kun joutuu elelemään kuvatunlaisten kanssa vuosikausia alusta saakka, joku parin sormen menettäminen esimerkiksi kaukopartioreissulla ei välttämättä tunnu kovin isolta asialta. Olen lapsesta saakka pitänyt suurena tragediana sitä, että jotkut pistävät omiansa tylymmistä kuvioista tulleiden tylyn persoonan "erilaisuuden" piikkiin. Kyllä minuunkin meinasi pienenä epäusko iskeä, kun koulun mukavien ja fiksujen opettajien seasta kotiin tultaessa joutui kuuntelemaan isän spontaania räjähtelyä yhdentekevyyksistä.
Vielä 30 vuotta sitten, kun suomalaisen oma joukkue oli isänmaa, homma toimi kuin junan vessa. Nyt suomalainen suuri yleisö vaikuttaa olevan kovin hämmennyksen vallassa. Hauskasti tästä kielestä puuttuu eräs muualla hoksattu sana: hivemind. Perinteinen paikallinen puhumattomuus- ja jurotuskulttuuri kytkeytyy mielestäni itsestäänselvästi tähän asiaan.
VastaaPoistaKaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että kansallismielisyys on toistaiseksi hyvä asia. Tämä tarmolla rakennettujen fasadien maa ei ole ainakaan vielä valmis muuhunkaan. Etenkin yksittäisten ihmisten harrastama täysjärkisyyden teeskentely on asiat sellaisinaan näkevien keskellä tuhoontuomittu yritys.
On eräs asia, joka ei ole vieläkään muuttunut tippaakaan: organisoitu urheilu ja kirkko ovat valehtelevan eli kovan rahaoikeiston kestosuosikkeja. Viime aikoina Kokoomus on myös varovaisesti vihjaillut, että pitäisiköhän korkeakouluttautumisintoilua hieman hillitä. Esimerkiksi tummahipiäinen rikastusvahvistus on Kumpulassa opiskelijana äärimmäinen harvinaisuus, kun taas postinjakajana pikemminkin oletus. Siellähän sitten kommareiden kakarat yrittäköön jengejä betonitalojen välissä väistellessään päntätä lineaarialgebraa...
Tässä välissä Juhana "minähän olen demari" Vartiainen toteaa, että suurtyöttömyydenkin vallitessa työvoiman tarjonnan lisääminen korjaa kaiken, eli talouden.
"Suuryhtiöitä ei nähdä koskaan tuomioistuimissa. Rikas luopuu mieluummin rahastaan kuin rauhastaan."
Siinä missä tiedon panttaaminen on yhä tehokkain tapa tehdä rahaa, maineen meneminen tietää suurta rahanmenoa. Kun ei ole rahaa, putoaa latvuslehvästöstä aluskasvillisuuteen kaikenlaisten muurahaiskarhujen sekaan. Mikäli on siihen asti jauhanut menestysjargonia, on yhtäkkiä äärimmäisen nolossa tilanteessa. Siksi on siis pidettävä sitä kovemmin kiinni, mitä kovemmilla paukuilla on edetty.
Tullimies kyseli tallinnantuomisistani. Oli 10 pulloa konjakkia, 6 viski-pulloa, 10 vodkaa ja niin edelleen. Piti olla jokin todistus jostakin nimilistoista.
VastaaPoistaMiksi minun pitää todistaa itseni syyttömäksi johonkin? Tullinhan se on todistettava että tuon viinaa muuhun kuin "omaan käyttöön"?
Miksi joudun antamaan nimilistoja juhlavieraistani? Onko tulilla tätä varten rekisteriseloste? Mihin nimitiedot ystävistäni ja sukulaisistani tallenetaan ja kuinka voin varmistua ettei vaadittuja tietoja väärinkäytetä?
Onko jokin "suositus" lainvoimainen siihen, että joudun jotain todistamaan?
Yhden huoltajuus oikeudenkäynnin ratkaisun perustelut: Lasta ei voida sijoittaa muualle koska siinä tapauksessa on riski äidin mielenterveysongelmien lisääntymisestä.
VastaaPoistaVielä tuosta huoltajuuspäätösten tekemisestä. Minusta nykyinen käytäntö on hyvä. On paikallaan, että sosiaalialan ammattilaiset ovat vahvasti prosessissa mukana, mutta on myös hyvä, että mukana on toisenlaista asiantuntemusta, jonka tuomioistuinlaitos tuo. Kaikki tarinat eivät ole tosia, ristiriitaiset lausunnot täytyy punnita, erilaisia intressejä sovittaa.
VastaaPoistaLapsen etu ei myöskään ole yksiselitteinen asia. Jostakin näkökulmasta lyhyen tähtäimen etu voi pitkässä juoksussa osoittautua vääräksi menettelyksi tai päinvastoin pitkän tähtäimen edun tavoittelu voi lyhyen tähtäimen ongelmien takia osoittautua tuhoisaksi. Jos ja kun ohjenuorana on lapsen etu, on kovin monia ratkaisuvaihtoehtoja joihin on mahdollista päätyä, vilpittömästi, ihan niinkuin kaikessa päätöksenteossa.
Sosiaalialan ammattilaisilla, niin raudanlujia ammmattilaisia kuin omalla alallaan ovatkin, puuttuu koulutusta tämäntyypisten ratkaisujen tekemiseen ja varsin usein tuntuu ammattilainenkin ottavan kantaa puolenvalintaan viittaavalla tavalla, siis lapsen edun nimissä tehdään päätöksiä "oman" aikuisen hyväksi. Tässä oikeuslaitos takaa paremmin useamman näkökulman harkintaa ja tuo ulkopuolisuutta sekä luotettavuutta ratkaisuihin.
Hyvä tuomio on sellainen, jossa kaikki asiaankuuluvat tosiseikat ja näkemykset kirjoitetaan näkyville, punnitaan hyvien ja huonojen puolien osalta, valitaan näiden pohjalta perusteet huomioiden paras vaihtoehto ja tehdään tämä kaikki säällisessä ajassa. Tällöin hävinnytkin osapuoli (jopa asiattomasti hävinnyt) kokee saaneensa oikeutta, koska hänen näkymyksensä on asiallisesti huomioitu ja otettu tosissaan.
VastaaPoistaTähän efektiin totuuskomissioiden suosiokin nojaa. Kun rikokset ja virheet tunnustetaan, niiden jatkaminen estetään ja ne voidaan myös antaa anteeksi ja jättää historiaan. Jos tunnustusta ja selvitystä ei tehdä, kyse on pelkästä peittelystä, joka tuottaa vain lisää korruptiota tai korruptionomaista toimintaa ja pääsy eteenpäin estetään.
Kuitenkin kollegasi Virolainen on monasti osoittanut, että mainitsemani kaltaisia tuomioita ei helposti Suomessa saa. Muutaman erittäin pahan esimerkin olen sitä kautta ohjautunut lukemaan ja paitsi, että niihin on jostain syystä käytetty määrättömästi aikaa, ne myös ovat lähinnä onnistuneet vakuuttamaan satunnaisen lukijan siitä, että ensin on päätetty lopputulos, jonka perusteluiksi on sitten valittu ja tarvittaessa väärintulkittu kourallinen sitä puoltavia seikkoja huteraan narratiiviin unohtaen samalla kaiken muun asiaan liittyvän. On onnistuttu esittämään vahva vaikutus siitä, että valtion tuomar(e)ille maksama palkka on kyseisen käsittelyn osalta ollut pelkkää sivutuloa. Kenties aika on kulunut ns. shoppailuun.
Mikäs läppävika täällä nyt on puhjennut? Kemppi alustaa. Me kommentoimme tai kysymme, lyhyesti ja ytimekkäästi! Omaa laaja- alaisuuttaan ja tietomääräänsä esittelee vain palstanpitäjä, muuten tämä menee ihan plörinäksi.
VastaaPoistaterv. pekka s-to.
Kilvoitteluksihan tuo näkyy välillä menevän. Määrittelet meidän osamme, aivan oikein, lyhyesti ja ytimekkäästi. jtapio
PoistaKannatan!
PoistaJos, menisi tavalliseksi ja kommenttien synergiaetu jäisi pois. Siksihän tämä on niin luettu. Vuorovaikutuksen tasoja on useampia.
PoistaI. H.
Kaksi huomautusta:
VastaaPoista1) jos tuhannelta kysytään ja 300 vastaa, ei tulos kerro juuri mitään, olipa kyse vaikka vaalienaikaisesta ovensuukyselystä
2) jos suomalaisilta kysytään, mitä standard & poor´s tai kirjallisuuden nobel-jakajat suomalaisista ajattelevat, heiltä (nobel-komitealta ja luottoluokittajalta) yleensä on etukäteen kysytty provokaatiota, jotta kirjat menisivät kaupaksi tai sote-uudistus eduskunnassa edistyisi
"jos tuhannelta kysytään ja 300 vastaa, ei tulos kerro juuri mitään, olipa kyse vaikka vaalienaikaisesta ovensuukyselystä"
PoistaTilastotieteilijät kyllä väittävät, että 30 %:n vastausosuus on kattava ja luotettava.
"Mielipiteeni järkkyivät hiukan, kun ihmettelemäni, Nelson Mandelaan liitetyt ”totuuskomissiot” osoittautuivat niin tehokkaiksi. Ihmisistä todella oli kaikkein tärkeintä saada selvä, mitä on tapahtunut, ei toimittaa roistoja rautoihin."
VastaaPoistaVaikuttaa siltä, että eräs Anneli halutaan rautoihin - ja on saatukin jo. Tärkeää ei ole se, mitä on tapahtunut. Lapsitodistajilla ei pitäisi olla mitään painoarvoa. Seksuaalirikossyytteet vaikuttavat täysin tuulesta temmatuilta. Jan Guillou kertoo kirjassaan Noitien asianajaja (suom. 2004) noitaoikeudenkäynneistä, joissa lapset puhuivat ihan päättömiä, mutta heitä uskottiin. Kirjan viimeisen luku kuvaa ihan samanlaista tapausta Nykynorjasta. Lapset kehittivät aina vaan hurjempia juttuja miespuolisestä päiväkotityöntekijästä, miehen onneksi jutut paisuivat niin mahdottomiksi, ettei niitä voinut ottaa enää vakavasti. Miehen maine meni kuitenkin, vaikka oli täysin syytön. Tarkennus: miestä ei syytetty noituudesta vaan seksuaalisista teoista.
Muuten, jos puolisot tappelevat reilusti, onko reilua laittaa voittaja vankilaan. Hube