Whiskyä, whiskyä!

Mackendrickin elokuva ”Whisky galore” valmistui 1949 ja sitä esitettiin Suomessa kaksi vuotta myöhemmin otsikossa mainitulla nimellä. Nimi ei jättänyt ketään kylmäksi. Siitä ei ole tietoa, yrittikö suomalaisyleisö sekin ryövätä 50 000 laatikollista viskiä rantaan ajautuneesta aluksesta. Kauhavalla, jossa elokuvan näin, ei muistaakseni esiintynyt muuta markkinointia kuin ne muutamat oksennuksen kuorruttamat pöytäviinapullon korkit rapaisella raitilla. Pulloja näkyi vähän. Ne oli tapana lyödä rikki. Kukapa sen tiesi, ehkä joku raittiuslautakunnan jäsen puhkoisi niihin pyöränsä kumit, ajateltiin.

Kirjoituspöydän lasilevyn alla oli savukerasioiden etikettejä. Että minä ihailin niitä ja päätin, että tässä ei kauan katsella ennen kuin tämä poika tupruttelee raitilla Chesterfieldiä tai Lucky Strikeä tai suorastaan Camelia.

Maailma muuttui. Tupakoivat ihmiset vanhoissa kuvissa näyttävät kummallisilta. Juovusten käsissä temmeltävää humalaista en ole viime aikoina edes nähnyt. En kyllä ole aikeissa tilata ketään katseltavaksi.

Tässä on Päivän Sana: kaikki sananvapauden rajoitukset ja ihmisten ahdistelut on aina perusteltu hyvällä tarkoituksella ja yhteisellä edulla. Tapasin kaupungilla hyväkuntoisen eläkeläisen. Hän taisi olla Suomessa viimeinen, joka pantiin syytteeseen julkisen viranomaisen julkisesta halventamisesta. Syyte kyllä hylättiin teknisestä syystä. Hän oli lehdessä väittänyt, että poliisit retuuttavat rautatieasemalla turhan kovakouraisesti puliukkoja. Raastuvanoikeudessa siitä asiasta esitettiin todisteluakin, mutta se ei tietenkään ollut asian ydin. Koska poliisi on tarpeellinen ja edistää yleistä järjestystä ja turvallisuutta, poliisia ei saa haukkua.

Sananvapauteen vetoamine torjuttiin samalla tavalla kuin nykyisin. Sellaisella verukkeella ei saa kirjoitella rikollisia.

Mainonnasta vastaavat yleensä yhtiöt. Yhtiöillä ei ole sananvapautta. Perustuslaki suojaa näissä asioissa ihmisiä, ei oikeushenkilöitä. Se vähäinen keskustelu, jota viskiasiasta on käyty, on ollut huomautuksia vastaanottajista eli yleisöstä ja sen holhoamisesta. Mielestäni firmojen ja niissä työskentelevien ihmisten toiminnan rajoituksista olisi voinut myös mainita. En kysyisi, ovatko rajoitukset tarpeellisia, vaan millä oikeudella rajoituksia rakennetaan.

Esimerkiksi tupakoinnin jatkuva vähentyminen on pelkästään hyvä asia. Rajoitukset tuntuvat nyt itsestään selviltä, eikä mainontaa varmaan kaipaa kukaan. – Mutta onko tämä todistelu uskottavaa? Minä pidän sitä totena, mutta voi se olla myös osa totuudesta. Ehkä ihmiset haluavat elää pidempään ja terveempinä myös muista syistä ja näkevät tässä keinon.

Alkoholin mainonnan ja markkinoinnin rajoittaminen on sekin johtanut erinomaisiin tuloksiin, luultavasti.

Markkinoinnin rajoittaminen on paikallaan, kun ihmisille aiheutetaan ruumiin tai rahan vahinko. Yllytys rikokseen ei vetele. Vakavan vaaran aiheuttaminen on estettävä.

En sanoisi mitään, jos saman Mackendrickin toisen hienon elokuvan (”Ladykillers” – Naisentappajat) hengessä kielletään mainoslause ”Nitistäkää tekin vuokraemäntänne”. Tosin tuo elokuva rosvojen jousikvartetista ei tunnu toimintaohjeelta.

Kun tilanne on näin hyvä, emme kai me tarvitse mitään sananvapautta? Ohjeistajat eli eduskunta ja EU:n vastaavat elimet antavat käskyt, ja meidän tehtävämme on keskittyä johonkin sellaiseen, mistä luulemme jotain ymmärtävämme.

Kyllä näin on.

Itse olen eri mieltä. Minua miellyttää jokin Paul Fussell, joka esimerkiksi kertoo (”Boys’ Crusade”), miten hän menetti 1944 lyhyessä ajassa ja lopullisesti luulonsa, että hän itse amerikkalaisena jalkaväen upseerina ja hänen kaltaisensa ja omat käskyttäjänsä osaisivat tai edes haluaisivat toimia tarkoituksenmukaisesti tai järkevästi. Ardenneilla ja Saksaan tunkeuduttua mikään ei viitannut järjen voittoon. Keskisarjan Tolvajärvi-kirja on samanlainen, kertomus sokeasta vimmasta, jota tarvittaessa valehdeltiin järkeväksi suunnitteluksi.

Unohtunut tausta-ajatus on tämä: ihmisiä hallitaan vain heidän omalla luvallaan. Tätä nykyä lupa annetaan äänestämällä. Muu väitetty ”kansan tahto” ja etenkin ”yhteinen hyvä” ovat vallanpitäjien omia keksintöjä. Meillä on kaksi vankilaa, toinen oma rakentamamme ja toinen muiden tekemä. Voimme vaikuttaa molempiin. Yksi keino on paljastaa kestämättömät tarkoitusperät, vaikka vain mainonnassa, eli käyttää sananvapautta.t