Teknokirjallisuus II

Muutaman vuoden olen ihmetellyt eräitä historian alan tutkimuksia. Aivan kummastuttavalta tuntuvat varhaista keskiaikaa koskevat selvitykset.

Vuosikymmeniä sitten todettiin, että Euroopan keskiajalta oli säästynyt runsaasti asiakirjoja, mutta niistä oli alustavasti ryhmitelty vain noin 5 prosenttia. Kaikki muu oli pahuutensa vallassa. Kukaan ei ollut yli tuhanteen vuoteen edes vilkaissut näitä pergamentteja ja papyroksia.

Tutkimus taistelee puuttuvan tiedon ongelman kanssa. Suomenkin arkeologiassa on ollut ”totuuksia”, kuten röykkiöhautojen puuttuminen Itä-Suomesta. Viime vuosikymmeninä on huomattu, että niitä ei ollut löydetty, koska sellaisia ei ollut etsitty. Nyt niitä tiedetään aika paljon.

Vandaalien germaaniheimolta julkisuuden hallinta ei onnistunut. Päinvastoin tämä Afrikkaan päätynyt joukko sai lainata nimensäkin järjettömästi kaikkea hävittäville. Vandaaleista ei näet juurikaan ole dokumentteja. Eikö niitä todellakaan ole vai eikö niitä ole löydetty? Vastauksen esittäjän on syytä olla varovainen.

Suomessa ihmettelemme ”suomensukuisten” kansojen muuttoa tälle niemelle. Etäämmällä Euroopassa on riidelty rajustikin siitä, oliko ”kansainvaelluksia” lainkaan. Olivatko nämä Theodorikit ja Luitprandit suurten ja merkittävien rosvojoukkojen johtajia, jotka jättivät jälkeensä pysyvää sekasortoa? Toinen vaihtoehto olisi – nykytermein – siirtolaisuus, joka eteni vähä vähältä. Kun viimeinen Länsi-Rooman keisari menetti valtakuntansa eli siis verokantansa, armeija oli ollut jo monta sataa vuotta täynnä erilaisia barbaareja. Rooman eliitti aikaili toreilla, luki runoja ja nahisteli keskenään korkeista ja merkityksettömistä virkanimityksistä popsien orjien ojentamia viinirypäleitä.

Tässä on paluu Internetiin. Etsin kauhavalaisten koulutovereitteni taustoja. Noin sata täysin tuttua sukunimeä löytyi ensi hakemalla. Käytettävissä oli vuoden 1720 asutusluettelo. Katsoin 1610 voudintilejä. Edelleen täynnä tuttuja nimiä, Toppari, Somppi, Pollari, Passi…

Narc eli Kansallisarkisto tekee hienoa työtä. Asutusluetteloja ja etenkin voudintilejä on käytetty tutkimuksessa kauan, mutta nyt alkuperäiset niteet ovat lukkojen takana. Digitoituja versioita saa käyttää kuka vain, ja se on oikein. Kotipäätteen ääressä onkin helpompi zoomailla ja vaikka käydä vilkaisemassa vanhoista käsialoista unohtuneita kirjainmuotoja tai lyhenteitä. Vaikka nuo ”veroilmoitukset” käytännössä kirjoitettiin Tukholmassa mitä suurimmalla huolella ja taidolla, ovat nuo kirjoitustavat kumminkin muuttuneet.

Käväisy Eniron sivuilla kertoo, että samat nimet esiintyvät paikkakunnalla tänään runsaina. Ja sitten huono omatunto palauttaa mieleen, että viikonlopuksi täytyy olla taas kerran puoli tusinaa muovista säilytyslaatikkoa lisää. Pari minuuttia ja mielikuva on osoittautunut oikeaksi. Eräästä pörssistä niitä saa kolme kuudella eurolla mutta vieressä olevassa, hinnoillaan kehuskelevassa kaupassa ne maksavat 19 euroa kappale!

Vanhoja lehtikirjoituksia näihin blogikirjoituksiin verratessa sivullinenkin näkee, että aiheen valinnat ovat muuttuneet perinpohjaisesti. Onko kirjoittaja muuttunut itsekin? – Puhe ei ole tällä kertaa huonontumisesta.

Mielestäni Internet on huonontanut tiedon saatavuutta.

Sekä tiedon että kirjallisuuden puolella vaatimukset ovat kiristyneet. Lehteen sai kirjoittaa löysemmin ja ylimalkaisemmin. Esimerkiksi Helsingin Sanomat oli niin arvovaltainen, että vain tavalliset kiusankappaleet, jotka motkottivat aina ja kaikesta, kävivät kimppuun. Verkossa lukijan odotukset ovat niin suuret ja pois klikkautuminen on niin helppoa, että kirjoittajan on todella pantava parastaan joka kerta.

Esimerkkini hakuteoksista, sanakirjoista ja nuo voudintilit tai vanhat kirkonkirjat ovat tietysti muuttaneet työskentelytapoja dramaattisesti. Silti tilanne on se, että maallikolle esimerkiksi auttava, keskinkertainen tai hyvä perehtyminen syöpäsairauksiin on hyvin vaikeaa, koska kirjoja ei ole (paitsi taannoin kiittelemäni) ja verkon suoraan tarjoama tieto on aivan liian sirpaleista. Asiantuntijoilla on sama ongelma. Itse seuraan etenkin farmakologian patentteja koskevia kirjoituksia ja oikeustapauksia. Niiden löytäminen on nykyisin hyvin vaikeaa. Ennen riitti, että seurasi kahta tai kolmea aikakauskirjaa. Nykyisin nuo aikakauskirjatkin ovat sirpaloituneet.

Haluat kerrata korkeakoulumatematiikan differantiaaliyhtölöt, Mistä aineisto? Ehkä haluat vain olla ajan tasalla hiukkasafysiikassa. Ellei Scientific American auta, taidat olla tyhjän päällä. Kirjankustantajat ovat toinen toisensa jälkeen lakanneet julkaisemasta valistavaa (”kansantajuistieteellistä”) kirjallisuutta, koska sitä muka on verkossa. Sitä ei ole. Mutta ihmiset ovat silti lakanneet ostamasta kirjoja, ja se on paha se. […]