Ammattimainen kirjanlukija

Tasan sata vuotta sitten tapahtui valtava mutavyöry. Kuin merkin saaneina toisaalla kirjallisuus, musiikki ja taide, toisaalla luonnontieteet, murtuivat. Ne tulivat aivan liian vaikeaselkoisiksi yritteliäällekin yleisölle. Ehkä se edisti heppoista demokratiaa, natsismia ja kommunismia. On helppo vaahdota kansasta ja kansan tahdosta, kun ei tarvitse miettiä, mikä eläin se sellainen ”kansa” on.

Nuo korkeat taiteet eivät ole mitään merkittyjä alueita. Jatkuvasti on kyllä vihjailtu, että ne kuuluisivat luonnonpuistoihin tai muihin reservaatteihin, pois silmistä häiritsemästä kunnon ihmisiä. Saksassa ja Ranskassa vastustetaan väkivaltaisestikin ”intellektuelleja”, jotka eivät muuta kuin hienostelevat ja pettävät siten ”kansaa”. Etenkin Yhdysvalloissa tieteen vastustaminen on aina suosittua. Jos tiede on eri mieltä kuin minä, tiedä on väärässä.

Ei se niin mene. Aina olemassa olleet kevytversiot, joita nimitetään yleisesti viihteeksi, saivat siitä alkaen yhä suurempaa suosiota. Kansanviihde oli jo kuohittu kansanrunouden ja kansanperinteen tutkimukseksi. Esimerkiksi elokuvasta aika harvat tietävät enää, että sitä on tarjolla myös väkevämpinä sekoituksina.

Onneksi turha opetus on karsittu kouluista, myös lukiosta. Elämässä etenee, vaikka arvelisi, että se sellainen ”kulttuuri” on kiinalainen vallankumous, jonka muistoksi Suomeenkin pystytettiin kivikaudella ”kulttuuritaloja”. Ylioppilaskirjoituksissa voi kokeilla myös vastausta, että ”kulttuuri” on sellaista omituisen hajuista nestettä, jolla kiillotetaan huonekaluja. Vai oliko se pulituuri? Ei voisi vähemmän kiinnostaa.

Harvakseltaan olen elämässäni joutunut vastaamaan kysymykseen, pitäisikö ihmisen lukea Proustia, Joycea, Musilia, Kafkaa. Vastaan että ei. Ei ole mitään syytä.

Nuorempana saatoin perustellakin, mutta en enää. Noin hirmuisiin teoksiin mennään vasta, jos ei millään voi olla niitä lukematta. Ylivoimaisesti useimmissa tapauksissa on verrattomasti parempi ajatus viettää nekin hetket rattoisan oluttuopin ääressä.

Jos olisin Helsingin Sanomat, ryhtyisin pitämään lehden lukemisen kursseja. Kurssimaksun voisi määrätä aika kovaksi. Tuo julkaisu on itse asiassa nykyisin aika hyvä. Eilen ihastuin vanhusten taloasumista koskevasta artikkelista, ehkä siksi, että ehdottelin juuri samaa tässä blogissa muutama viikko sitten, ehkä siksi, että ajatus on kerta kaikkiaan järkevä ja humaani. Tarjosin tonttiakin, vaikka en ole tarkoin selvittänyt, mitä naapurit, muut omistajat siis, asiasta ajattelevat. Mieluimmin myisin kunnalle, mutta Kirkkonummen tuntien käteisellä, käytettyinä 20 euron seteleinä.

Satunnaislehdistö riittää hyvin suurelle enemmistölle. joka haluaa korkeintaan tietää, onko Tukholman edustalla meren pohjassa venäjää äidinkielenään puhuvia toimijoita, jollaisia V. Putin on ottanut asiakseen suojella, tarvittaessa perinteisin keinoin.

Ammattimaiset kirjan lukijat eivät saa vaivoistaan palkkaa. Kun kirjoilla on sellainen vaikutus, että ne liikuttavat joitakin ihmisiä, nämä ammattilukijat perustelevat joskus lukupiirejä tai kirjoittavat vaikkapa blogia. En usko, että kenelläkään on syytä panna sellaista pahakseen. Jos toiset saavat käydä kiusaamassa itseään salilla, miksi sitten ei kirjojen ääressä?

Enää varsinaisessa julkisuudessa ei onneksi juurikaan esiinny höpertyneitä professoreita ja vastaavia, jotka niiskuttaisivat ihastuksesta selvitellessään joitakin kuolleitten ihmisten väärinkäsityksiä. Tapasin yhden intellektuellin, joka oli menossa puhumaan Hegelistä. En kysynyt, aikooko hän kertoa, miten sammuvina hankkeina Hegel piti Pohjois-Amerikkaa ja Venäjää, etenkin verrattuna Saksaan (Preussiin), jonka voittokulkua ei mikään voisi estää.

Tämäkin Kafka osoitti romaaneillaan tilanteen jossa ollaan maanmies L. Wittgensteinin aivan oikean analyysin jälkeen. Metafysiikka pois, koska ei pidä puhua, mistä ei voi puhua. Metafysiikan osa on kysymys arvoista. Kafkan romaaneissa ei käsitellä eikä sivuta arvoja. Siellä vain joudutaan tuomioistuimeen, istutaan rangaistussiirtolassa, muututaan hyönteiseksi, seikkaillaan hajautetussa, adaptiivisessa verkossa. Kirjoittaja aavisti, ettei edessä oleva kuohunta käynnisty energian saannin kumouksesta, vaan informaation. Ja niinpä hän kuvaili signaalinkäsittelyä.

Kafka hallitsi kirjallisuuden lajit. Romaaneja kirjoitetaan sellaisista asioista, joista voi kirjoittaa. Runoutta kirjoitetaan sellaisesta, mistä ei voi kirjoittaa. T.S. Eliotin 1922 ilmestyneen suuren runokokoelman nimikin on suomennettu väärin. ”Waste land” olisi ehkä ”Jättömaa”. Autio maa tuo ensimmäisenä mieleen luomisen, sillä maa oli autio ja tyhjä. Autiomaa on Sahara tai Gobi. Historiallisessa Suomessa autio on asumaton, veronmaksukyvytön. Eliot tarkoittaa runneltua, myrkytettyä.