Ydinkysymys

Ministerit esittivät Fennovoiman lupa-asiassa Ionescon näytelmää ”Kalju laulajatar”. Idea on, ettei kumpikaan tarkoita eikä sano mitään, ei ainakaan asiaan vaikuttavaa. Vaikutelma on… surrealistinen. Mr. Martin ja hänen vaimonsa murhanäytelmässä.

Toinen, ministeri Vapaavuori, ajattelee että nykyiset ongelmat Ukrainan ympärillä ovat häiriöitä. Ne menevät ohi, ja sitten venäläinen ydinaseteollisuus on taas hyvä ja luotettava kumppani. Siinä maassa ydinvoima ja ydinaseet tiettävästi hoidetaan hauskasti yhdessä, yhden luukun periaatteella.

Toinen, ministeri Niinistö vee, arvioi että torstaina tehtävä ydinvoimalapäätös on huono. Hän viittaa aika selvästi Venäjään, joka ei mitenkään varmasti ole hyvä eikä luotettava liikekumppani lähitulevaisuudessa.

Niinistö ansaitsee suosionosoituksen siitä, ettei hän puhunut ydinvoimasta yleensä vaan ydinvoimaista erikoisesti, tässä tämän hetken tilanteessa.

Pääministeri oli kuvassa sen näköinen, että hän ehkä aavistaa olevansa tekemässä Fennovoiman asiassa poliittisen uransa kannalta kohtalokkaan virheen. Äänestävä yleisö ei ehkä välitä erikoisesti teollisuuden voimantarpeesta. Yhä enemmän se välittää maan turvallisuudesta, ja sen korvissa venäläinen rahoitus ja venäläinen toimitus kuulostavat luodinääniltä etäällä, ei edes kovin etäällä.

Ehkä kokematon Stubb ei oikein käsitä, että tällaisessa tilanteessa ei paina tunteilematon järki, vaan järkeilemätön tunne.

Asia ei ole ensi sijassa taloudellinen. Tässä osa poliitikoista narraa. Asia ei ole erikoisen juridinen. Näin isossa asiassa on aina ”purkumahdollisuus”.  Se että jotain on jo päätetty, ei ole ratkaisevaa, jos olosuhteet ovat muuttuneet dramaattisesti. Ovatko ne?

Kysymyksen voisi kirjoittaa näin: onko todennäköistä, että Venäjä ei ota käyttöön taloudellisia täsmäpakotteita ja kohdista niitä esimerkiksi Suomeen? Hyvä täsmäpakote olisi vikurointi ydinvoimalan toimituksen yhteydessä.

Mielestäni kuluvan vuoden kokemusten perusteella näyttää todennäköisemmältä, että Venäjä tekee tuon kuin että se jättäisi sen tekemättä. Ja samalla ministeri Vapaavuoren maininta Venäjän ja Neuvostoliiton tahrattomasta historiasta yhteisessä ydinteknologiassa menettää merkityksensä. Venäjä on muutenkin toiminut tavoilla, joilla ei ole välitöntä vertauskohtaa lähimenneisyydessä.

Saanee ihmetellä, että kokoomus eli siis pääministeri Stubb solmii itse köyden kaulaansa Nato-asiassa. Ruvetaan ensin rakentamaan venäläisten kanssa sinänsä välttämätöntä ydinvoimalaa. Sitten ruvetaan liittymään Natoon. Mitä Venäjä silloin tekee?

Ajatus Venäjästä rakentamassa ydinvoimalaa Nato-maalle tuntuu Ionescolta eli absurdilta. Niin se varmasti tuntuu venäläisistäkin, jopa siihen katsomatta, onko kalifina Putin vai ei.

Outoa että syntymä-hifkiläinen Stubb on vasiten hankkiutumassa Jokerin joukkoon. Olisiko Harkimo ollut neuvomassa?

Mielestäni sekä ydinvoimala että ydinasevalmius olisi hankittava Naton piiristä. En ajattele, että tänne olisi ryhdyttävä rakentamaan laukaisualustoja. Sellaiset eivät ole edes kovin tarpeellisia nykytekniikalla. Mutta Venäjä on ydinasevalta ja Nato tarkoittaa ydinasepelotetta eli viime kädessä kauhun tasapainoa. Nato ei lähetä joukkoja Ukrainaan eikä Venäjä Naton puolelle, koska kumpikaan ei uskalla, ja näin toimiessaan ne totisesti toimivat oikein.

Sotilaallisen liittoutumattomuuden ajatukselta on pudonnut pohja. Se ei ole enää todellisuudessa toimiva ajatus. Muistan ne neuvostoliittolaiset peltisangot, jotka olivat muuten hyviä, mutta pohja petti ja sanka irtosi.

Kuten Suomelle aina, vaihtoehdot ovat nytkin vähissä. Vuonna 1941 täällä sallittiin kevytversio Saksan miehityksestä, koska vaihtoehto olisi ollut raskasversio Neuvostoliiton miehityksestä. Muistoissa on painotettu omaa, katteettomaksi osoittautunutta uhoamme. Sitoutumattomuuden vaihtoehtoa ei ollut. Myös nyt äänestäisin Saksaa.

Näin vanhana miehenä on kauheaa katsella, miten varmaan kaikkien parasta tarkoittava ja maan etua ajava henkilö, siis pääministeri A. Stubb, istuu jäätyneelle ratakiskolle. Moni osaisi kertoa, miten siinä käy. Munat jäätyvät ratakiskoon kiinni.