Suma

Poliittinen pitkän aikavälin ennustus. Tänään tai huomenna Putin luopuu aselepoajatuksista Ukrainassa. Hän tekee sen asettamalla Kiovalle jonkin mahdottoman ehdon, kuten aseiden luovuttamisen separatistien säilyttäessä omansa. Sitten Putin väittää, että Kiova tuhosi amerikkalaisten yllyttämänä tämän humanitaarisen hankkeen.

Ennustus perustuu menetelmääni. Tähän asti V. Molotovin – muistan itse tuon valoisan vanhuksen - menettelytavat ovat kohta kohdalta osoittautuneet V. Putinin käyttämien malleiksi. Molotov luetteli syksyllä -39 Suomelle ihmisystävällisiä ehtoja eräistä rajojen tarkistuksista, kun hänellä oli samaan aikaan valmiina lista suojeluskuntalaisista ja muista ensin ammuttavista suomalaisista.

Olin eilen merkittävä henkilö minuutin. Sitten se meni ohi.

Kävin hankimassa DNA:n muistikortin, sen nano-simmin. Kun tämä läppäri kumminkin toimii kuin lukiolaisella, verkkovierailut järjestyvät esimerkiksi iPadilla, joka soveltuu hyvin myös Pohjoisen antologian tekstien ja kuvien esittelemiseen kustantajalle.

Ennen piti tulostaa paperit, jos halusi saada rahaa. Tuossa elämässä minulla oli merkittävä tehtävä, hankkia rahaa. Silloin olin aidosti merkittävä henkilö. Nuoret tohtorit olivat hyvillään, kun heille toi maksuvälineitä kahdella kassilla. Puhe on toisaalta Tekesistä ja Akatemiasta, toisaalta teollisuudesta, jota oli mukana tutkimuskonsortioissa. ”Teollisuuteen” luettiin muun muassa puolustusvoimat. Vakinaisia osallistujia olivat Sonera ja Elisa. Nyt näytetään tekstiä ja kuvia iPadillä. Katsojat ovat kärsimättömiä. He eivät kärsi katsella läppärin avautumista (vaikka tässä on SSD).

Tuo merkittävän henkilön tunne tuli siitä, että kun olin kirjoittanut räävittömästi Elisasta, ensin sieltä soitti puhelinpuolelta mieshenkilö ja sitten laajakaistapuolelta naishenkilö. Molemmat olivat hälyttyneet kirjoituksestani. Tuli kodikas olo. Sanottiin että kyllä meillä puhelimet kuuluvat, ja elleivät kuulu, syy on ilmeisesti meidän. ”Me” tarkoittaa tässä myös eräitä naapureitani.

Olen niin luulevainen, että ajoin hitaasti autolla viisi kännykkää ja kaksi tablettikonetta päällä ja seurasin kenttävoimakkuuden palkkeja. Tänään mittaan  verkosta ja käyn jalan katsomassa. Verkossa olevat kartat eivät tunne Elisan toimihenkilöitten nimeämää tukiasemaa, jonka siis pitäisi toimia tässä puolen kilometrin päässä. Elisan puhelin antaa – katsoin äsken – upeat 0,5 megaa, mutta kyllä se siitä laskee, kun muutkin könyävät koneittensa ääreen.

Joku kommentoija käski minun muuttaa ihmisten ilmoille. Tästä on junalla Helsinkiin noin 30 minuuttia, bussilla 25 ja omalla autolla parhaimmillaan 22 minuuttia, Kaivokadulle siis. Kilometrin säteellä on noin sata kotitaloutta ja kymmenkunta pientä firmaa. Toinen kommentoija neuvoi muuttamaan korpeen. Tästä huoneesta Poriin on kuitenkin metsää, suota ja kaikenkarvaista pöheikköä. Sitä lajia on, Joskus olen kyllä ajatellut muuttaa erakoksi esimerkiksi käytetylle huoltoasemalle Elimäelle tai hakea Kannonkosken kanttoriurkuriksi, mutta siellä kukaties vaaditaan, että osaisi laulaa ja soittaa urkuja.

Mutta täytynee hankkia Jokapoika-paita. Mielipidejohtajat käyttivät aina sellaista, siis esimerkiksi Taipale ja Tuomioja. Virkatuomarit eivät ikinä käyttäneet sellaista. Heillä ei sitten ollutkaan johtavia mielipiteitä, eriäviä mielipiteitä vain.

Sellaiseksi on maailma mennyt, että jopa kokoomuksen kansanedustajat ja kaupunginjohtajat pelkäävät somea. Tällaisella blogilla on siis merkitystä myös ikään kuin sosiaalisen median maatossa. Valaeliitti on oppinut, että some, tässä tapauksessa siis yksi edesvastuuton kirjoittaja, kykenee avaamaan pönäkänkin henkilön kengännauhat. Siinä voi joku mennä turvalleen.

Kielikuva on d-maailmasta. Buuttaus eli booting on alkujaan bootstrapping. Sen luullaan tarkoittavan itsensä nostamista kengännauhoista. Sana tarkoittaa kuitenkin kengän raksia, joka on tyypillisestä etusormen mentävä lenkki. Siitä vedetään kenkä tai saapas (boot) jalkaan. Kuvailmaisu syntyi, kun tietokoneen käynnistäminen vaati käynnistysohjelman, eikä kone tietenkään lähtenyt käyntiin lukeakseen ladattavaa ohjelmaa. Vastaus oli ROM, joka ymmärrettiin asentaa kiinteästi koneeseen eli rautaan.

Kai minä tämänkin olen ennen kertonut – informaatioteorian luoja Claude Shannon harmistui väitteen mukaan britti Turingiin, kun kaikki puhuivat Turingin koneesta (joka on teoreettinen esimerkki).

Shannonin kone oli muka komea metallilaatikko, jonka kyljessä oli virtakatkaisin, luultavasti keinuvipu. Kun napsautti virran päälle, laatikon kansi aukesi ja sieltä koukkasi eräänlainen käsi, siis nivelvarsi, jonka sormi, siis kärki, oli mitoitettu napsauttamaan virran pois siitä katkaisemisesta, ja jousi kiskaisi aparaatin takaisin ja sulki kannen. On vaikea kuvitella metafyysikkoa, joka tulee toimeen ilman  tuollaista hienoa konetta.