Aineenvaihtaja

Mitä tahansa ainetta pannaan viilikehlon näköiseen astiaan. Sitä survotaan aivan kevyesti, ja astiasta nousee timanttikoru tai vaikka lentävä lautanen. Ruuat ja juomat ovat tarjolla aina, kaikille, kaikki. Laite murtaa suruttomasti molekyylien ja atomien sidokset pitäen heikko- ja vahvavoimaa pilkkanaan, kääntää parit spinit ja kytkee uudestaan. Yksinkertaista.

Taika-Jim on mainio sarjakuva. Tuo selostamani seikkailu ilmestyi varmaan 40-luvun puolella, ja miten minusta tuntuu, että lehti olisi ollut Apu. Sitä julkaisivat kaikki ne sanomalehdet, jotka eivät julkaisseet Mustanaamiota. Syystä tai toisesta lehdet yrittivät pitää sarjalleen yllä omaa nimeä. Meidän puolessa Jim oli luullakseni ”Salaperäinen Mr. Jack”, hieno nimi. Mutta Lothar oli Lothar ja Narda Narda. Stripissä luki pienellä Bull’s Presstjänst tai Reportage bureau Laszlo. Kunnes sitten aikanaan tapasin herra Laszlon ja haastattelin häntä kirjaani. Ja istuin Hännisen ja Karjalaisen kanssa kustantajan infossa, kun he olivat toimittaneet arvioni mukaan erinomaisen huolellisesti ja hyvin komean teoksen ”Sarjatulta” sota-ajan piirroksista ja piloista.

En ollut uskoa silmiäni, kun havaitsin itsensä Martta Wendelinin maalanneen erittäin neuvostohenkisen elovena-tytön, joka siinä katsahtaa peltotyöstä uhkaavasti tulevaisuuteen. Äitini suosikki ja ajoittain jäljittelyn kohde Poika Vesanto on tietysti mukana.

Nämäkin Taika-Jim -sarjat, joista ne vanhat ovat piirroksina huiman hienoja, löytyvät nykyisin verkosta, tosin tällä hetkellä vaivalloisesti. Hulluja nuo amerikkalaiset. Millainen aarre heillä (syndikaateilla) on hallussaan eivätkä kuitenkaan jakele tai myy sitä tehokkaasti. Kaltaisiani hulluja professoreita on aika paljon. Yksikin ahmii Tex Willereitä, toinen Modesty Blaisea…

Niin, verkko toimii. Kauan eläköön tietoliikenneasiantuntija Purovuo (Elisa Oyj), joka muisti käyneensä meillä myös huhtikuussa 1996. Se jäi ymmärrettäväkseni, että tänä väliaikana myös hän on saanut opetella ja opettaa  yhtä ja toista, ja puhelintyöt oli aloitettu 40 vuotta sitten HPY:n leivissä.

Luin kerran, miten joku paronin kekkale oli huomannut ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudassaan kantakuppilansa (Maxim) hovimestarin, joka oli sitten pelastanut muutamalla oikein ajoitetulla liikkeellä koko seurueen surman suusta. Ja rauhan tultua monen verisen vuoden jälkeen kapakassa ei muisteltu menneitä, vaan palvelu pelasi ja pokka piti. Kulmapöydän kanta-asiakkaiksi kertyivät sitten myöhemmin Luis Bunuel ja E. Hemingway.

En kiellä, ettenkö ihailisi suuresti taikureita, joista eräiden aseena on taikasauva, eräiden ruuvimeisseli (Bahco). Taika-Jim tietysti sen kuin teki hypnoottisen liikkeen, ja kansa lakosi. Kustoksena ollessani kysyin kerran muistaakseni Pertulta, että missä Lothar. Hän vastasi heti oikean käden taikaliikkeellä. Ei muuta kuin tohtoriksi. Olimme siis frakeissa.

Ehkä sain tartunnan hyvin pienenä seuratessani vierestä, miten isoisäni taikoi kuolleen kellon henkiin sillä aikaa kun asiakas pyörähti lisäämässä hevoselleen apetta. Tiedän aivan varmasti, ettei tuo naisten ja miesten valioluokka ole mihinkään sukupuuttoon kuolemassa.

Taika-Jim kuuluu tähän asiayhteyteen siksi, että tuossa sarjakuvan jaksossa oltiin vieraassa aurinkokunnassa ja päähenkilön isännän, paikallisen kuninkaan poika oli pahasti hemmoteltua heimoa. Niin Taika-Jim näytti hänelle, mitä siitä ihmeellisestä alkemistienkin haaveilemasta aineenvaihtajasta ei saa. Hän opetti räkänokalle muutaman taikatempun –kuinka otetaan kolikko korvasta ja vastaavaa, ja nuori mies osoittautui himoharjoittelijaksi ja paransi tapansa.

Hyödyllistä kilpailun aatetta on toistettu sata vuotta. Olisi hauska tietää, mistä tuo korostus alkoi. Epäilisin varhaisia saksalaisia historiantutkijoita. Vetoaminen väitettyyn ihmisluontoon ei selitä mitään.

Jos ajatellaan pintapuolisesti ymmärrettyä lajinvalintaa, kun arveltu vahvemman oikeus vaikuttaa maailmassa aina, voisi välillä muistaa senkin, että jopa torakkaa vahvempi selviytyjä on syöpäsolu. Tarkoitan siis esimerkiksi ihmisen omaa solua, jonka informaatiojärjestelmä on mennyt sekaisin ja johtanut holtittomaan kasvuun. Jotkut solut ovat käytännöllisesti katsoen kuolemattomia. Ja bakteerit, jotka siis eivät ole aitotumallisia, ja vielä virukset, jotka ehkä eivät ole elollisia ollenkaan, mutta kanniskelevat kuitenkin ympäriinsä koodattua informaatiota. Siis näistä esikuvat?

Kunnia muuten myös Ilta-Sanomille, joka julkaisee ”klassista” Mustanaamiota kerran viikossa. Taiteilija oli alun perin sama Phil Davis. Tarinat ovat samalla tavalla täysin päättömiä ja logiikkaa uhmaavia. Minulta on vielä toteamatta, ovatko Siikala, Apo ja kumppanit huomanneet mytologioita tutkiessaan, miten taitavasti eräät kertovat sarjakuvat toistavat ja kehittävät ikiaikaista tarinan punomisen perinnettä. Isoisäni luki huolellisesti nämä sarjakuvat. Välillä hän opetti minulle tietoverkon rakenteen perusteita. Se oli se kelpo kalaverkko, jonka kohot olivat korkkia. Veneen nimi oli ”Heppa”.