Kirjakauppias lakkasi uimasta

Asianajaja Nilsson kirjoitti äskettäin tuon kirjan (Kirjakauppias joka lopetti uimisen, 1966, alkuperäinen 1937). Kelpo mies, siitä päätellen, että jo ensimmäisestä koulustaan hän sai potkut, syynä käynnit majatalossa, väkijuomien nauttiminen, epäsäännöllinen osallistuminen tunneille ja suhteet vastakkaiseen sukupuoleen. Sukunimeksi nousseen lempinimensä ”Piraten” eli merirosvo hän lienee saanut lukiessaan lakia Lundissa. Hänellä oli kai tapana syödä kaverin voileivät. Siis Fritiof Piraten, aik. Nilsson.

Tiesittehän että iPadin appsit on helppo palauttaa? ”Kauppa” (App Store) sovelluksessa näyttää ostetut ja neuvoo lataamaan uudestaan. Kosketusnäytöstä puhuttaessa – kuka voisi vastustaa pasianssin huumaa? Ja viime päivien verkkovarkaista puhuttaessa koneitteni sisältö on luultavasti aika hyvässä tallessa NAS-verkkolevyllä ja useammalla ulkoisella kovalevyllä, jotka eivät ole tavallisesti kiinni ja siten vahingon ulottuvilla. Tässä tiedän mistä puhun, koska seikkaillessani Kansalliskirjaston kanssa purin enemmittä ongelmitta zipattuja tiedostoja jopa vuodelta 1990.

Eli onko tämä nyt kolmas iPad? Taitaa olla. Panin lehdestä merkille ministerin lipsahduksen; pitäisi kuulemma ostaa kaikille lukiolaisille iPad. Harvinaisen hyvä mainos, ja lisäksi epäilyttävä. Miten olisi Acerin tai Asusin tabletti? Vaikka Applen tuotetta osaisi käyttää ja on lisäksi kova lukemaan käyttöohjeita, reistaaminen eri ohjelmien välillä, kun tarkoitus on esimerkiksi näyttää Äidille uusia valokuvia päivällä, on lievästi tuskastuttavaa. Siis iTunesin kautta, mutta tuokin ohjelma on kauhean kova kyselemään, ja kun kysymyksiin on vastattu, se haluaa päivittää itsensä.

On iPadin akun kesto nykyisin hyvä ja näyttö paras markkinoilla, tämä Retina. Katselin ja vertailin valokuviani. Nykyisin etenkin puhelimissa suosittu yliterävöitys ja värien lievä muovinen makeus on tarkoitettu saamaan kuvaajan luulemaan liikoja itsestään. Miksi en myöntäisi saman tien, että minulla on tässä kolmannessa pädissä nyt jopa isoina tiffeinä suuri valikoima isäni parhaita kuvia ja omiani, jotka olen katsonut dioina (diapositiiveina) valkokankaalta ja skannannut moneen kertaan. Luulen tietäväni, mitä niissä on.

En liioin pidä pahana, että voin kuljetella ohjelmalla USB Drive laitteeseen siirrettyjä pdf-tiedostoja Bulevardille, kun pitää miettiä taittomalleja.

Lisäksi mukaan tarvitaan paperia ja kynä. Biltemasta saa molempia.

Kun käytte Akateemisessa Kirjakaupassa, ottakaa tekin kamera mukaan. Olen aikani kuunnellut henkilökuntaa ja kaupungilla kiertäviä huhuja. Stockmannin tila on mikä on. Nähdäkseni tuollainen myymälätilan neliömetrien käyttö ei ole taloudellisesti perusteltavissa.

Apeasti arvelen, että yhtiön osakkeenomistajat tulevat pian samaan tulokseen. Elleivät ole tulleet jo. En muista Euroopan mantereelta vastaavaa kirjakauppaa; Lontoossa on pari aika hyvää, mutta ne kuuluisimmat ovat sekasortoisia luolia. Akateemisessa on valoa, väljyyttä ja kirjoja. Tosin oma suosikkini on Santa Monican Barnes & Noble. Seudun yliopistojen takia valikoima on sangen hyvin, ja seslongilla kirjapinkkojen kanssa hyllyessä näkee ikkunasta palmuja ja Tyynen meren. Myyjät, luultavasti pätkätöissä olevia opiskelijoita, ovat hekin sangen hyviä.

Tulin surulliseksi, kun päättelin, että Amazonin uusin palvelu on nähtävästi tänä syksynä meidänkin käytettävissämme. Kiersin aikoinani ”vain U.S.A. –rajoituksen” ilmoittamalla kotiosoitteekseni hotelli Durantin, joka sijaitsee Berkeleyssä, CA, ja annoin sen osoitteen ja keskuksen puhelinnumeron. Tyhmä Amazon otti sen täydestä, ja Whispersync siis luuli, että olen amerikkalainen. Toinen vaihtoehto olisi tietysti ollut Womens Club, mutta luulen että se on mennyttä elämää. Tuohon vierastaloon majoitettiin parempia kävijöitä, siis eurooppalaisia professoreita. Ministerit ja tasavallan presidentin osoitetaan muutaman mailin päähän vuoreen, jossa on tyypillinen lievää paniikkia aiheuttava loistohotelli. tulee se tunne, että kun avaa vessan oven, siellä istuu pytyllä Kalifornian kuvernööri leveästi hymyillen. On tullut tätäkin kokeilluksi.

Se uusi tarjous, josta tulee minunkin tuhoni, on kuin Simpsoneista, lue niin paljon kuin jaksat. Dollaria 9,99 kuukaudessa. Nähtäväksi jää, saako kirjat siten vain verkkoon eli pilveen, määräajaksi vain ihan ladatuksi omiin laitteisiin. Kindlen kirjojen suojaus on kohtuullinen niin että sitä ei viitsi lähteä lystikseen murtamaan.

Kun luuloni mukaan jatkossakin 11,1 prosenttia aikuisväestöstä lukee oikeita kirjoja englanniksi, ainakin tämä tuhoaa loputkin käännöskirjojen markkinoista.

Sanonpa jälleen kerran, että sähköisen ja printtimedia esitteleminen vaihtoehtoina ei ole järkevää. Useisiin käyttötilanteisiin toinen on hyvä, useimpiin toinen. Esimerkkini: jos tässä asunnossa olevat kirjat ja lehdet olisivat sähköisinä käytettävissäni ja paperille painetut oikeat kirjat tuossa mäellä kuvitellussa aaltopeltihallissa, kävisin siellä luultavasti noin kerran vuodessa, silloin lähinnä maailmaa paossa.