Äskettäin kirjoitin törkeästi yleistäen, ettei Suomea ole
tutkittu. Syyksi arvelin, ettei ole haluttu tutkia.
Lehdissä ihmetellään, tietääkö ministeri, kuinka paljon
Suomessa on köyhiä. Luulen ettei tiedä, koska kukaan ei edelleenkään oikein
tiedä. Ongelma ei ole vain ”köyhyyden” ilmaiseminen numeroina. Joillakin tarkoin
tiedetyillä tuloilla ja eräät selvät tulonsiirrot huomioon ottaen yksi
kuitenkin on köyhä ja toinen ei. Toimeentulo, sen osana rahankäyttö, on
nimittäin vielä paljon mutkikkaampi kysymys.
Päivälehden – myöhemmin Helsingin Sanomat – arvostettu kirjoittaja
matkaili Kajaanissa ja Kajaanin takana 1800-luvun lopulla ja esitti sitten
poliittiseksi ohjelmaksi muokatun käsityksen. Seudun köyhiä ei pidä auttaa.
Heidän tilansa johtuu pelkästään tyhmyydestä, laiskuudesta ja ilkeydestä.
Tutkimuksen ensimmäisessä aallossa ollut A. Osw. Kairamo oli
jo julkaissut havaintoihin perustunutta tietoa. Myöhemmin Koillismaan nimen
saaneen alueen maaperä oli viljelyn kannalta kummallisen köyhää. Syy oli
sadanta, huuhtoutuminen, haihtuminen ja siis pinnanmuodostus. Ihmisten väitettyyn
laiskuuteen katsomatta siellä, varsinkaan Kiannassa eli Suomussalmella ja
Kuolajärvellä eli Sallassa, pelto ei kerta kaikkiaan tuottanut. Sitä vastoin
pitkittäisharjuilla, joiden yli maantiekin nyt kulkee Kuusamosta Ouluun, oli
innostavan mahtavaa metsää, joka sitten alkoi kiinnostaa Kajaanin Puutavara
Oy:tä ja Ab Uleå –yhtiötä.
Ilmari Kiannon ja Kalle Päätalon romaaneilla on siis numeroina
ilmaistava tausta. En ole huomannut, että kirjallisuudentutkijat olisivat
ottaneet näitä numeroita huomioon. Sopiva – tosin kauhistuttava – lähde olisi
Pellervon verkkosivuilta löytyvä Gebhardin Tilattoman väestön alakomitealle
koottu ”Viljellyn maan ala ja sen jakautuminen Suomen maalaiskunnissa v. 1901”.
Hannes Gebhard oli pienikokoinen partaäijä, joka juoksi
toisten jaloissa ja riitaantui kädenkäänteessä joka toisen vastaantulijan
kanssa. Hämmästyttävällä tavalla hänen höperöt hankkeensa tulivat todeksi,
kuten SOK, Valio, Hankkija, Osuuskassat, Kustannusosakeyhtiö Otava jne. Heiveröisen
hermostollisen rakenteensa vuoksi hän hoidatti itseään aina osan vuotta
ulkomailla. Tytär Maiju jäi hänkin historiaan, astiankuivauskaapin keksijänä
kumminkin.
Tuomioistuimia tutkiessani löysin Oikeustilaston upeat
niteet. Ehkä Ervasti tai joku oikaisee, mutta en ole huomannut, että niitä
olisi sen koommin käytetty tutkimukseen. Sen totesin 25 vuotta sitten, ettei
kukaan ollut ainakaan lainannut näitä kirjoja Tilastokeskuksen kirjastosta.
Rikostilastosta saisi hämmentävän yksityiskohtaiset tiedot
esimerkiksi väkivaltarikosten tai talousrikosten lukumääristä ja jakautumisesta
eri puolille maata. Tiedot ja sarakkeet on otsikoitu kolmella kielellä,
suomeksi, ruotsiksi ja ranskaksi. Julkaisujen taso tipahti hyvin pahasti
1930-luvulle tultaessa.
Kielikysymyksen vuoksi perustuslailliset ja ruotsinkieliset arvelivat
nämäkin tutkimukset turhiksi ja kieltäytyivät ottamasta niitä huomioon, kun
nousivat senaattiin. Tutkijoista esimerkiksi vanhat erämiehet Kihlman (Kairamo)
ja J.A. Palmén eivät olleet puheväleissä vuosikymmeniin. Palmén ja mm.
Kihlmanin veli Lorenzo pitivät tätä halveksittavana petturina, koska hän oli
julkaissutkin jotain suomeksi.
Tuo ei ole marttyyritarina. A. Oswald oli itse koko ikänsä
liha kenen tahansa tikussa aivan omasta aiheutuksestaan, mutta rikkaus ei aina
auta. Hänen elämänvaiheensa olivat traagiset.
Virallisen tilaston kirjat sain lainaksi työnantajapuolen
kätköistä. Sitä en muista, palautinko niitä koskaan. Lopulta niistä tuli
rasite, kun yksikkömme muutti vähän väliä Teknillisen Korkeakoulun sisällä
milloin mihinkin. Pojat kanniskelivat laatikoita urhoollisesti. Täällä kotona
minulla on malliksi muutamia hyvin vanhoja, hauraita ja pölyisiä niteitä
1880-luvulta.
Suomen Maantieteellisen Seuran kartaston (1900, 1910, 1925)
tekstiosineen sai antikvariaatista ennen jokseenkin halvalla. Etenkin kahden
ensimmäisen laitoksen painojälki oli upeaa. Atlaksista ensimmäinen oli
ensimmäinen lajiaan koko maailmassa ja sai ansaitun huomion. Nyt se onneksi on
verkossa
Vanhana virkamiehenä osaan olla innostumatta ”faktoista”.
Olen väärentänyt niitä itse niin paljon. Suhtautuminen oli ja lienee vieläkin
ylimielistä. Mitäpä kukaan tekisi yksityiskohtaisilla, lainhuudatuksiin ja
kiinnityksiin liittyvillä tiedoilla yhtiöiden maanostoista…?
Vielä 1980-luvun puolimaissa N:n tuomiokunnassa tehtiin oikeustilastot siten, että nuorin notaari selvitti varsinais-, lainhuudatus- ym. pykälien lukua sekä tukkuhintaindeksin pisteluvun nousua ja päätteli näistä soveliaan prosenttiluvun. Tällä prosentilla sopivasti korotettiin edellisen oikeustilastoilmoituksen lukuja. Nimi alle ja paperit postiin.
VastaaPoistaMenettelytavan kerrottiin olevan ikiaikaisen ja noudattavan maan tapaa.
Noita karttoja katsoessa heräsi kysymys, johon toivoisin jonkun tietävän vastaavan: milloin syntyi ajatus Petsamon kuulumisesta Suomeen?
VastaaPoistaSuomen Senaatti ehdotti v. 1864, että Suomen alueesta erotettava Siestarjoen kivääritehtaan alue korvattaisiin liittämällä Petsamo Suomeen. Asia makasi milloin missäkin ja poistui 1890-luvulla senaatin diaarioista.
PoistaSydämensivistys tulee taas mannermaalta: Lidl kuuntelee kansan toiveita perustaen myymälöitä joka puolelle sitä mukaa kun kyläläiset keräävät adresseja heidän puolesta.
VastaaPoistaKävin eilen illansuussa Espoon Mikkelän ruuhkaisessa myymälässä. Täynnä maahanmuuttajia tavallisten suomalaisten seassa. Tuoksui Euroopalta.
Enää Kihlmanit tarvitsevat Stockmannia.
Aluksi kiitos karttalinkistä!
VastaaPoistaSitten pieni tarkennus: "Päivälehden – myöhemmin Helsingin Sanomat – arvostettu kirjoittaja matkaili Kajaanissa ja Kajaanin takana 1800-luvun lopulla..."
Asiaa tuntematon lukija voi saada käsityksen, että siinä taas hesalaiset porvarispojat eivät ymmärrä pohjoisen ja maaseudun elämää. Päivälehden perustajat olivat kuitenkin suurelta osin maaseudulta kotoisin: Aho Iisalmesta, Järnefelt Kuopiosta, Ivalo Sodankylästä, Erkko Orimattilasta ja Leinon veljekset peräti Kajaanista.
Syy "arvostetun kirjoittajan" tylyyn toteamukseen löytynee siis pelkästään tyhmyydestä.
VastaaPoistaMitähän jättäisi pois? No,lähdekirjoitus on Kainuuseen sijoitettu by Sakari Virtanen.Hinta 1 euro,divarin katulodjusta.Ihan alkuun Virtanen kertoo EU ihmisoikeusasioista, että sotaväenotosta myönsi Kustaa Vaasa vapautuksen Oulujärven eräämaaseuduille asettuville.Se oli mukaelma Euroopan aatelistiloilta.
Kaskenpoltosta pakotettiin luopumaan isojaossa 1800-luvun puolivälissä, kun Venäjän vilja komparatiivisten etujen nimissä ruokki paremmin, tiesi Adam Smith.Karjanhoidon kehittymistä sijalle hidastivat pedot,tuliluikuista huolimatta.Pääelinkeinoksi valikoitui etelämpää tervanpoltto.Siis Kokkola Perhojoki,Kokemäenjoki Ulvila,Rauma Raumanjoki… Näinhän kansakoulussa riimiteltiin korkeata ekonomiaa,jonka vasta korkeakoulut painoivat unohduksiin,minkä jälkeen rimpsusta jätettiin joet ja vaihdettiin perustajaksi se Kreivi.Sama kai kuin Akatemian itsensäkin kansleri.
Hakoteiltä takaisin Kainuuseen.Ennen tervaporvarien kauppahuoneita olivat ihmiset tehneet kaikki tarvekalunsa itse.
Oulusta sai vähemmällä parempia.Tai ei kerinnyt itse tekemään kun oli se tervahauta valvottavana,petäjät kolottavina ja tervaveneet soudettavina.Ikävä kyllä ylävirtaankin.Reinin suulla, ja Missisipin ne myytiin polttopuiksi ja käveltiin takaisin.Kävelijä ei olisi jaksanut kantaa tuomistavaroita vaan olisi ottanut Oulun kauppiaalta velkakirjan,oliko skuldebrev. Nyt se meni toisinpäin.Kainuu velkaantui tervasta huolimatta oululaisille snellmaneille ja bergbomeille.Metsätilalliset maksoivat luonnossa eli metsät siirtyivät porvareille,sille Uleålle. Koston aika koitti kun Suomen Pankki (ei siis Finlands bank kuten siihen asti),rahoitti Paloheimoille ja Kairamoille Uleån kappauksen Kajaani Yhtiöön.
Globaaliin oltiin kytkeydytty Kainuussa jo turkismetsällä.Kapitalismin suhdanteet tulivat vasta tervan mukana.1866 kupsahti Lontoossa yksi isoista kveekkariperusteisista pankeista nurin livettyään vanhasta uskosta ja nuorten valistaessa kasvonsa priimusten puoleen. A great mathematician Edward Watkin Edwards vei Overend, Gurney and Co. firman nurin (uskoivat että too big to fail, mutta valtio ei pelastanutkaan).Vuonna 1867 sattui sitten se kato ihan itsensä ilmojenhaltijan toimesta ja kun tämä osui tervankysynnän seisahtumiseen,se kuuluisa main street vaikutus high street finance kriisistä ,oliko miinus 9 prosenttia bruttokansantuotteesta 2009 Suomessa? ,niin J.W.Snellmanin senaattorinura oli ohi.Mutta markka kesti.Jukka Sjöstedt
Arvelen että tosiasioihin suhtautumisen ylimielisyydestä kokoliaan osan on oltava numerosokeutta, sen kertaluokan hahmotuskyvyn puutetta että huoletta voisi sanoa kvantiljoona eikä kukaan huomaisi vitsiä. Muistiopin opettajasta olisi varmasti avuksi.
VastaaPoistaI. H.
Voi hitto minua pöljää! Miksi en ostanut vuoden 1925 laitosta, kunv. 2008 näin sen aktikvariaatissa alle 50 euron hinnalla! Se, että hyllyt oli täynnä ja rahat lopussa oli pelkkä tekosyy.
VastaaPoistaMafH
Ad Omnia: Ainakin suomalaisten lupauksena pitämä Keisarin kannanotto n 1850-luvulta. Suomen suuriruhtinaanmaata oli onnistuneesti järjestelty Karjalan ns. Vanhan Suomen liittämisellä, eikä se ollut päähänpisto, koska Kaakkois-Suomi oli menetetty aluksi isonvihan ja sitten pikkuvihan seurauksena.
VastaaPoistaPetsamo tuli ikään kuin vahingossa Tarton rauhassa itsenäisyyden ajan alussa. Kun Liinahamari todella oli ylivoimainen satama, jälkiviisaus sanoo, että rautatien jättäminen rakentamatta sinne sotien välisenä aikana oli kovan luokan erehdys. Muurmannin rata oli tullut käyttöön juuri ensimmäisen maailmansodan alla. Arkangeli muuten voi olla useitakin kuukausia jääesteiden tukkima.
Kjuolan niemimaalla muuten asui 1900-luvun alussa korkeintaan 10 000 ihmistä, lopulta Suomeen päätyneitä kolttasaamelaisia muutama tuhat.
Miten muuten on Karjalankannaksen nykyisen pääasujaimiston etnisyyden laita, pääpiirtein? Tuotiinko sinne väkeä juuri tuolta Klimovin kokemusten sijoilta Valko-Venäjältä? Ja Ukrainasta? Koska jäljellä ei ollut mitään. Ja ehkä muista syistä? Minkä verran sinne ihmisiä tuli ja siellä on nyt?
VastaaPoista