Taka-ajatuksia

Ammattimaiset ja tapalukijat muistanevat, että myöskään jalkapallosta en ymmärrä mitään. Siksi on oikea hetki esittää jyrkkiä mielipiteitä ilmiöstä. EU voitti. Hyvä. Kunpa Bryssel / Strassbourg siirtyisi nyt annetun esimerkin mukaan rangaistuslaukauskilpailuun, jota käyttäen eräät nykyisin liikaa aikaa ja voimia vievät tilanteet ratkaisisi avoimesti onni.

Jalkapallourheilusta valistumaton käsitykseni on, että syystä tai toisesta onni ja taito tasapainottuvat lähes ihanteellisesti, siis kuten pokerissa, jota en liioin pelaa.

Viime kuukausina tässä verkkojulkaisussa on jupistu, että koko maailman mitassa uusin, pitkään riutuneen Japanin sijalle noussut suurvalta on Saksa. Sen arveltiin olevan Intia tai Brasilia, mutta se on Saksa. Luulen että Merkelin tarkoitus oli näyttää katsomossa samassa penkissä istuneelle Putinille, miten rajallinen talviolympialaisten merkitys on jalkapalloon merkittynä ja miten Euroopassa osataan sälyttää kiinteät kustannukset sivullisen (Brasilian) niskoille ja edistää silti omaa kasvuteollisuutta (televisio / Internet).

Ei tällä ole mitään tekemistä jalkapallon kanssa – vai onko?

Tietääkseni Saksassa ei ollut ainakaan korostunutta korkeakoulujen ja armeijan jalkapalloperinnettä. Laji levisi rautatien ja rautatietyöläisten rikkinäisten vaatteiden mukana. Suomessa vastaavaa ei ole nähty, koska meillä on vain venäjän rautatiet, lyhenne VR. Alkuperämaa Englanti tuli yhdistäneeksi poikakoulujen sinänsä sairaalloisen väkivaltaviihteen perinteiseen huligaanien potkimiskilpailuun, jossa pallo oli sivuroolissa, niin että tuloksena olivat järjestelmät, cup ja liiga.

Runkoverkko ja sitä reunustava viestintäjärjestelmä eli lennätin on puhtaasti Venäjän keisarikunnan sotilaallinen viritys. Muistona siitä on venäläinen raideväli.

USA:n omituinen rooli maailmanpalloilussa johtuu öljyteollisuudesta. Siellä muutamien palloilulajien kaupallinen merkitys kotimarkkinateollisuutena oivallettiin varhain. En ole varma, mutta luulen, että öljyteollisuudessa (Rockefeller) kannettiin huolta teräs- ja etenkin autoteollisuuden työntekijöille sopivasta viihteestä ja että stadioneiden ja joukkueiden suurrahoittajat olisivat siis tiedossa.

Kuulemme Argentiinassa jalkapallo ei oikein ollut parempien ihmisten suosiossa. Katsomossa on yleensä vaikea välttää hinkkaamasta hartioita huonompiensa kanssa. Brasiliassa jalkapallouskonto lienee samanlainen kuin uskonnot yleensä, valtion ja muiden vallankäyttäjien oman asemansa tukemiseksi ylläpitämä valhe. Erään lehtitiedon mukaan 90 prosenttia kansasta on pelkillä lipun hinnoilla suljettu katsomoista ja luultavasti hyvin suuri osa köyhyyden vuoksi myös televisioiden äärestä. Jos joku haluaa omille lapsilleen parempaa elämää, heidät voisi olla parempi opettaa taskuvarkaiksi kuin palloilijoiksi. Menestymisen mahdollisuudet ovat paljon paremmat.

Myös Jumala oli nyt kovilla. Varmaan nykyinen paavi ja hänen edeltäjänsä rukoilivat kilpaa, kumpikin kirkon väitetyn katolisuuden haittaamatta oman syntymämaansa puolesta, kun nämä ottivat nyt yhteen, siis Saksan ja Argentiinan.

Rooman kirkko on maailmanhistorian menestynein oikeudellinen järjestelmä ja siis rahan ansaitsemiskone. Tämä unohtuu niiltä, jotka sekoittavat uskonnon kirkon toimintaan. Se on erehdys; kirkko itsekään ei ole suurissa murroksissa, kuten 1107, 1347, 1521, 1789, 1915 ja 1945, uskonnosta pahemmin perustanut. Vahinko ettei Rooma kuunnellut Lapuaa – valittu kansa kun ei ollutkaan Israelin lapset – juutalaiset siis – vaan yllättäen suomalaiset. Saksan molemmat kirkot sopeuttivat opetuksensa sen tosiasian peittämiseen, että Jeesus oli puoli- tai kokojuutalainen, riippuen siitä, mikä merkitys neitseen siittämiselle annettiin.

Argentiinalla ja Saksalla oli merkittävä erikoissuhde. Argentiinassa asui Adolf Eichmannin rinnalla monia muitakin saman alan ihmisiä. Väitetään, että he saivat elää siellä – paradoksaalista kyllä – rauhassa.

Siis se ei ole pelkkä latteus, että myös näiden maiden nouseminen koko maailman huomion kohteiksi ainakin ulkoisesti tarkastellen päivänvalon kestävässä yhteydessä on mainio asia.

Edistääkö jalkapallo demokratiaa? Kysymys on niin sotkuisesti asetettu että siihen voi huoleti vastata: epäilemättä edistää. Otteluissa hyvin keskeinen merkitys on sääntöjärjestelmällä tuomareineen. Oikeudenmukaisuudesta tulee uskottava päämäärä. Siihen pyritään ja on pyrittävä, mutta siihen ei aina päästä.

Viulun soitossa säännöt merkitsevät peräti paljon vähemmän kuin palloilussa. Yksilöurheilu ja ryhmäurheilu ovat niin eri asioita.