Kiuas

Taivassalossa oli taivaallista perunaa. Kiitos siitä ja myös kaikesta myystä. So long, and thanks for all the fish… Paikkakunnasta huolimatta puhe ei ole Matista ja Teposta. Paikkakunnalla kuuluu olevan heinäkuisin enemmänkin viksua väkeä Turuusta ja etäämpää.

Samanlaisen huvilan olisi rakennuttanut 60-luvulla, mutta silloisilla rahoillani ei huviloita rakenneltu. Rintamalla Artek – Skanno – Bitco kannoin kyllä sitten korteni kekoon, kuten myös Possulassa käyneet ovat voineet todeta. Siellä näkyvät myös 1970-luvun ajattelun mukaiset ”orgaaniset” eli oikullisesti, korkein ja vinoinkin linjoin kohoavat katot, ilmavuuden korostaminen viivan graafisuuden sijasta. Eikä siellä ole Aito-kiuasta, mikä on epäkohta. Sitä suurenmoisempaa ei ole. Se oli puoli vuosisataa sitten elämäntavan huippu, kun pohjaltaan aitosuomalais-fasistinen saunakulttuuri oli sotien jälkeen myöntänyt mukautumaan tosiasioihin ja jättänyt sisäänlämpiävän kiukaan.

Joku saisi tehdä gradun jatkosodan asemasotavaiheesta. Hirsitöiden ja hirren yhä maisemassa näkyvän vain-suomalaisen vallan lisäksi rintamille rakennettiin sata tuhatta saunaa. Suomessa arkkitehtuurin ajattelu muuttui dramaattisesti, ja lisäksi parhaat tekijämme olivat tahranneet kätensä rintamamiestaloon, joka on edelleen suomalaisen rakentamisen huippu.

Ehdotan, että pesäpallolippujen myyminen alaikäisille ja odottaville äideille viimein kiellettäisiin ja Vimpelin, Sotkamon ja Kiteen kunnat lakkautettaisiin.

Ymmärsin 10 – 15 vuotta sitten, että jalkapallo on teollisuusmaiden EU-urheilu. Pyörittiin Lontoossa Ylähuoneen puhemiehen kanssa. Kun hän kysyi hiukan uhkaavasti, kannatanko Arsenalia, valehtelin varmuuden vuoksi ja uskottelin kannattaneeni sitä 7-vuotiaasta ja mainitsin, että Englannin liigajoukkueista oli veikattu Suomessa jo varhaisimmassa lapsuudessani, ja kysyin kostoksi, tietääkö hän, mitä merkitsee ”Borussia” eräiden potkupalloyhtiöiden nimissä. Kun sitten kerroin, meistä tuli kavereita ja lordi sanoi, että olen muka kunnon mies ja taitavan oloinen juristi (Preussi latinaksi).

Jalkapallo on EU-urheilu, jonka hurmoksellinen siipi – televisiostudion kaikkiaankin aivan mainioiden asiantuntijoiden heittämä termi – meni eilen mutkalle. Katsoin peliä heti autosta noustuani ja luulin aika kauan, että tämä on elokuvaa tai muutoin mautonta pilaa. Ei se ollut.

Palloa on potkittu yhtä kauan kuin naisia, lapsia ja vihollisia. Jalkapalo-ottelu edellyttää kahta joukkuetta, ja se oli 150 vuotta sitten mahdoton vaatimus. Siksi sarja eli liiga eli cup on keksittävä ja sen takia rautatie liittyy joukkueurheiluihin. Vieläkin jopa Suomessa rautatiekartta esittää vahvan jalkapalloperinteen paikkakunnat hyvin, eikä pesäpalloa ymmärrä ellei tutki ennen sotia sovellettuja koulu- ja suojeluskuntapiirejä sekä varuskuntia. Jotkut omalaatuiset työnantajat suosivat pesäpalloa (Myllykoski, Kouvola), jotkut futista (Valkeakoski).

Tässä esitetty ei ole uutta edes tämän blogin sisällä. Minä vain edelleen mietin. Kustantajan nimellä ”Routledge” Amazonista helposti löytyvät käsikirjat (”Companion”) ovat vakiotavaraa kurssivaatimuksissa aivan syystä. Tämä blogi on myös sitä, mitä jotkut kommentoijat ovat epäilleet ja monet lukemisesta pidättäytyvät aavistavat, ”The Kemppinen Companion to Legal Thinking”. Välillä arvailen, ehdinkö nähdä suurta käännettä, joka on tulossa.

Tuomioistuimen antamassa päätöksessä on kolme osaa, resiitti eli kertoelma ja johtopäätökset sekä lopputulos eli päätöslauselma. Perinteisesti ja edelleen tutkimuksissa ja oppikirjoissa keskitytään johtopäätöksiin. Tuon jakson nimitys on esimerkiksi ”todisteiden harkinta” tai punninta. Joskus käytetään väliotsikkoa ”johtopäätökset”. Myös oikeusteoria keskittyy lähinnä tähän. Ja alan opintoja painotetaan oikeudellisten sääntöjen ja periaatteiden opettamiseen.

Jotkut kollegat itse asiassa tietävät, että tämä on erehdys. Johtopäätöksiä ei voi tehdä tosiasioista paria lausetta pidemmissä asioissa. Tosiasia: ulkona sataa. Johtopäätös. Ulkona kastuu. Näin on. Mutta tuomioistuimessa laadittu kertoelma sisältää väkisin liian paljon lopputuloksesta lainattuja osia, joita on käytetty useimmiten näkymättömästi ”tosiasioita” kuvattaessa. Jos syyte ja lopputulos koskevat pahoinpitelyä, tosiasiana voidaan mainita, että syytetty oli riidellyt vaimonsa kanssa. Jos syyte on törkeästä varkaudesta, tuota ei mainita, vaikka se olisi hyvinkin vaikuttanut syytetyn toimintaan, se kun ei ole noissa asioissa tavanomaisesti käytetty ”peruste”.

Esimerkiksi historiantutkimus on tunnustanut jo vuosikymmeniä, että historiallisia tosiasioita ei löydetä, vaan ne keksitään (kuten patenttioikeudessa) tai luodaan (kuten tekijänoikeudessa). Se minkä tutkija valikoi ja hyväksyy tosiasioiksi (kauppataseet vai ideologiset lausumat eli esimerkiksi raha vai ”kommunismi”) riippuu enemmän tutkijasta kuin tutkimuksen kohteesta. Tutkija puolestaan on osa historiaa, ja siksi historiantutkimuksen suojeluspyhimys on paroni Münchhausen, joka purjehti kuuhun, hyppäsi ympyräisen tykinkuulen kyytiin ja taltutettuaan hullun turkkinsa nosti itsensä hiuspalmikosta suosta. Juristi-tuomari nostaa itsensä suosta peruukista.

Münchhausen – todellinen henkilö ja todellinen juttumestari – taisteli luutnanttina Venäjän armeijassa Suomea (siis Ruotsia) vastaan pikkuvihassa, mutta ajankohtaiseksi hänet tekee suhtautuminen ”tosiasioihin”, kuten tykinammuksella ratsastaminen, joka tapahtui… Krimin niemimaalla.