Repimällä

Mozartia on hyvä soittaa repimällä, etenkin jousikvartettoja. Hänen musiikkinsa on niin puhdasta, tuttua maastoa, että sitä kuunnellessaan helposti unohtaa kuunnella. Jos tulkitsija saa sieltä esiin elävän äänen, yleisesti viihde- ja konserttimusiikkina tarjoiltu muovisuus katoaa.

Pitkin vuotta mutta varsinkin kesällä ääniradio tarjoaa ilman eri veloitusta tavattoman hyvää ohjelmaa. Tarkoitan lähinnä Ylen ykköstä. Monien muiden ohella korvaan pisti Seppo Kimasen hyväntahtoinen katsaus Mozartista ja kamarimusiikista. On juhlallista saada sisäpiirintietoa tutuiksi luulemistaan teoksista. ”Sello soittaa tässä jakson, joka on ammattilaisellekin hyvin vaikea.” Juuri se jakso oli aikaisemmin tuntunut itsestään selvältä. Opetus: parhaimmillaan eli melkein aina aikuisuuden töissään Mozart kuulostaa itsestään selvältä.

Kuten radiossa tähdennettiin, jousikvartetti – ja nykyisen tyyppiset soittimet – oli vastikää keksitty, ja Haydn oli hionut sonaattimuodon. Mozart toi siihen välttämättömät lisät, vaivoin kätketyn seksikkyyden, jota voisi painetussa sanassa nimittää myös intohimoksi, ja arvaamattomuuden.

Kun kysymyksessä oli kuitenkin hovimusiikki tai kuulijat olivat joka tapauksessa maksajia, aina yhtä tukahduttavan ”hyvän maun” rajoja oli kunnioitettava. Mozartin tapauksessa jupinaa esiintyi silti. Hän sävelsi muka niin vaikeita ja konstaili tarpeettomasti.

Ehkä se on vulgaarimarxismia, mutta jopa aihevalinnoillaan (Figaron häät) yleensä huoleton ja heikonlaisesti yleisiä asioita seurannut Mozart osoitti aistivansa sen jytkyn, joka tuli vuonna 1789 ja muutti kaiken. Kuten ennen ja myöhemmin, ”tasa-arvo” tarkoitti että herrat vaihtuivat toisiin herroihin. Mozartiaaninen jousikvartetto on tasa-arvoista musiikkia. Mikään soitin ei säestä toisiaan eikä liioin johda, ei edes (usein kaksinnettu) ensimmäinen viulu.

Haydnin ja Mozartin vedossa tuli saksalaissyntyinen Beethoven. Kaikki taiteet ja nähdäkseni tieteen huomioon ottaen Wienissä oli maailmanhistoriallinen meno. Aivan vastaavaa lahjakkuuksien kokousta ei oikein löydy, paitsi ehkä Wien 1920 1924.

Kun kvartettoja jälkeenpäin ihmetellessäni kokeilin Spotifysta kaikkien suosikkia, Sinfonia Concertantea Es-duuri, melkein kaikki, myös se kuuluisa Zukermanin ja Perlmanin levytys, ovat liian sieviä. Tulkinnan ilmeikkyys menee musiikin eteen. Heifetzin vanha levytys on tietysti hieno – Heifetz on melkein aina parempi kuin maineensa, mutta hänen alttoviulua soittava kaverinsa ei ole aivan yhtä puhdas ja täsmällinen.

William Styron ei ehkä ollut perehtynyt musiikkiin kovin syvällisesti. Romaanissa ”Sofien valinta” päähenkilöt valikoivat itselleen sopivaa itsemurhamusiikkia. Erään (BWV 147) Bachin kantaatin kanssa kilpailee tuo Mozartin konsertto, sen hidas osa. Valinta ei ole hullumpi. Romaanin päähenkilöistä toinen on menettänyt lapsensa keskitysleiriin ja aika on mikä on.

Kimasen suosima Hagen Quartet on hieno. Jos valikoi soveliasta Mozart-soittoa, kannattaa kokeilla Beethoven-soittoa. Ne Beethovenin viimeiset kvartetot menevät helposti yli, kun ne ovat niin vaikeita ja väkivaltaisia. Itse huomasin, että minulle on kertynyt kokoelma aikakausien arvostetuimpien yhtyeiden levytyksiä. Tämän ajan Hagen sijoittuu mielestäni komeasti perinteeseen.

Klassinen kamarimusiikki on hienostelun huippu. Jankuttamalla siitä sitkeästi herättää melkein seurassa kuin seurassa pahennusta. Soolosoittimista inttäminen annetaan anteeksi. Maailma on täynnä epäonnistuneita pianisteja ja viulisteja, joilla voi olla ymmärrettävä tarve kuunnella, miten muut selviävät esimerkiksi sonaateista.

Omia mieltymysiäni määrää henkilöauto. Orkesterit ja melkein kaikki isokokoinen musiikki kärsii ikävästä auton rengasmelusta. Pienet jousiyhtyeet kuuluvat, vaikka tuulikin vielä suhisisi. Kun tulin Keski-Suomesta, kuuntelin Shostakovitshin kvartetot. Hyvin kuului. Sopii mainiosti Lahden Renkomäen automarketin parkkipaikalle.

Tällä kertaa säästän sinne huonommin tuntemani ”Hoffmeister”-kvarteton. En lopultakaan tunne tarvetta asennuttaa autooni selloa varten subwooferia.

Se nyt on kuitenkin, parkkipaikkoja ajatellen, suuri sääli, että verkkoyhteydet ovat mitä ovat. Juuri Mozartin musiikissa osa nautintoa on partituuri, ja erinomainen verkkoversio ihan kaikesta löytyy osoitteesta

http://dme.mozarteum.at/