11. kesäkuuta 2014

Outo asia



Vasemmistoliitto vastustaa puolustusmäärärahojen korottamista. Saa vastustaa. Minulla ja kuulemma joillakin toisillakin on silti kysymys, johon voi olla vastauskin. Kysymys on ollut kauan, mutta juuri nyt on otollinen tilaisuus ottaa asia esiin.

Kun meillä on kallis armeija yksinomaan Venäjää vastaan, onko juuri tämä tuon vastustamisen syy?

Kysymystä voi täsmentääkin. Mielestäni vasemmistoliitto suhtautuu puolueena aika usein hyvin myönteisesti kaikkeen, mikä liittyy Venäjään.

Tämä voi olla näköharha. Kun politiikassa puhujana on aikaisempi kommunisti ja siten Neuvostoliiton tosi ystävä, kuulija saattaa kuulla väärin. Meillä kovia aikoja eläneillä on muistoja Suomen vasemmistosta, jossa oltiin Venäjän ystäviä.

Minun tietääkseni Putinin Venäjä ei ole varsinaisesti vasemmistolainen paikka, eikä siellä kanneta erikoisemmin huolta köyhien ihmisten voinnista.

Myös vihreät ilmaisi epäröintinsä armeijan asiassa. Venäjä lienee pinta-alayksikköä kohti maailman pahin saastuttaja. Kiina on siinä rinnalla. Edes Yhdysvalloissa ei tiettävästi esiinny näissä asioissa aivan niin hirvittävää piittaamattomuutta kuin Venäjällä.

Vihreä poliitikko saa sanoa tähän, ettei puolustusmäärärahoilla ja Venäjän ympäristöpolitiikalla ole tekemistä toistensa kanssa. Näin on.

Maanpuolustus ei saa olla väärällä tavalla tunneasia. Yleinen vastenmielisyys tämän hetken Venäjää eli maan poliittista järjestelmää ja toimintakulttuuria kohtaan ei saa vaikuttaa sotilasasioihin. Tunnen itse suurta vastenmielisyyttä Putinin Venäjää (en venäläisiä ihmisiä) kohtaan. Kuten ilmeisesti hyvin moni muukin arvioin, että turvallisuuspoliittisesti Venäjä on viimeistään nyt menettänyt uskottavuutensa. Menneiden vuosikymmenten logiikka ei tunnu enää toimivan. Ennen ajattelimme että jos elämme sievästi ja valehtelemme sopivasti, Venäjä antaa meidän olla rauhassa.

Nyt Ukrainan yhteydessä tosiasiat puhuvat toista. Venäjä harjoittaa toimintaa, jota ennen sanottiin imperialismiksi. Media puhuu etupiiripolitiikasta. Se on melkein sama asia, mutta ei aivan. Venäjä pyrkii laajentumaan ja rikastumaan toisten kustannuksella.

Kuten olen kirjoittanut aikaisemmin, pelkään että Ukraina on sivunäyttämö. Päänäyttämö on kukaties Barentsin meri, ja suuri kysymys on mannerjään sulaminen, joka on jo nyt jättänyt noin neljänneksen Venäjän valtakunanrajasta erittäin uhanalaiseksi.

Sotilaiden ammatti on laskeskella pahoja vaihtoehtoja. Venäjän puolustuskyvyn murtaminen tavanomaisilla aseilla, esimerkiksi risteilyohjuksilla, on sellainen paha vaihtoehto. Maapallon suurimman maan vanha pakkomielle piiritetyksi joutumisesta on jälleen ajankohtainen.

Venäläiset sanovat, että he eivät halua Naton ohjuksia yhtään lähemmäs. He puhuvat Euroopan mantereesta, mutta tarkoittavat silti ehkä pohjoista merialuetta.

Kun ottaa huomioon maan talouden haavoittuvuuden, sillä jähmeys on juuri haavoittuvuutta, Venäjän turvallisuuspoliittinen tilanne alkaa lähentyä katastrofaalista.

Tällaisia ei Suomessa puhuta eikä kirjoiteta julkisesti, ja hyvä niin. Tällaisiakin  kuitenkin saa kirjoittaa, koska tämä on Suomi.

Venäjä on diktatuurimaa. Siellä ei näytä kukoistavan varsinaisia aatteita, mutta nationalismi eli vahva kansallismielisyys laajenee. Venäläisyys ja venäläiset on siellä jollain selittämättä jäävällä tavalla hienompi asia kuin mikään muu. Meidän on helppo ymmärtää tämä, koska olemme mekin tehneet omat harharetkemme kuvitelmien maahan ja oppineet vaivalla ajattelemaan, että myös Suomi on hieno maa, meille. Suomalaisuutta ei saa antaa rappareiden eikä reppanoiden propagandavaltiksi, mutta ei se ole kauppatavaraakaan. Täällä on muutakin puolustamista kuin hautausmaiden kiviaidat.


Aseilla näin pieni maa ei pitkälle potki, edes Natossa. Viimeksi venäläiset arvasivat oikein, että Suomesta uhataan Pietaria saarrolla. Talvisodan piti poistaa se uhka. Toisin kävi. Nyt meillä on toinen toivo kuin aseet. Demokratia kaikkine kiusoineen on diktatuuria parempi. Diktaattorit kuolevat. Diktatuurin jatkaminen ei onnistu juuri koskaan. Siihen Neuvostoliittokin kaatui, vaikka se otti aikansa. Ja siihen Venäjän keisarikunta kaatui. Ja Saksa ja Japani. Demokratia se on kuin Ellun kana. Ei muni eikä kotkota, mutta onpahan vaan.

33 kommenttia:

  1. Blogistipiireissä arvostetun puhemies Eero Heinäluoman mielestä on tarpeetonta kutsua Putinia ilmestyskirjan pedoksi. Ilmeisesti "enemmistödiktatuuri" on sopivamman kokoinen pensseli koska Björn Wahlroos sitä käyttää.

    VastaaPoista
  2. Miksei noinkin.

    Mutta onko kukaan miettinyt sitä, että kun saamme tässä nyt yhteisin ponnistuksin pahan Putinin kaadetuksi, mitä tulee hänen jälkeensä? Venäjästä tulee yhdessä yössä Tanska, rauha ja rakkaus vallitsee ja länsimaiset yhtiöt tekevät loistobusinesta niin Barentsilla kuin Siperiassakin?

    Muitakin - sekavampia ja verisempiä vaihtoehtoja kokemusten mukaan on. Joten niinkin voisi ajatella, että jos nyt vain ensin panemme omia nurkkamme kuntoon ja vasta sitten lähdemme ponnekkaammin opettamaan venäläisille, mitä heidän rauhansa kuluu.

    Tämä ei tietenkään ole kovin reipas ajatus. Räyhäkkäämpi meno syntyy "demokratiaa" aktiivisesti ja voimalla naapuriin viemällä. Sehän maailmalla monessa kohteessa jo nähty. Joten jos nyt saisimme aikaan vaikka pienen arabikevään Punaiselle torille tässä ensialkuun, niin olisi taas uutisissa seurattavaa.

    Jännitysmomenttia syntyisi mm. siitä, että kukaan uusista isännistä ei vain vahingossa istu sen ohjusten laukaisunapin päälle Kremlissä.

    VastaaPoista
  3. SUOMEN PUOLUSTUSKYVYSTA;
    Kyllahan se taas nahtiin, etta eripurainen ja eri leireihin vahvasti jakautunut Ukraina oli tyhjiö. Se pitää täyttää. Samanlainen tyhjiö oli Suomessa 1918. Ja samoin verta vuosi.

    Mielestani nykyisin Suomi ei ole tyhjiö ja pidamme kohtuullisesti yhtä, vaikka vasemmistoliitto ja vihreat vähän saivartelee sitä sun tätä.

    VastaaPoista
  4. Onpa hieno maisema! Lieneeko Etelä-Konnevettä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäpä; mitäpä... Kai se on salaisuus, että Keski-Suomessa on näin komeita ja puhtaita järviä.

      Poista
  5. Kultarantakeskustelut ym.
    Ylipäällikkömme mainitsi uutislähetyksessä jotenkin niin että koska EU-sopimuksia rikottiin siinäkin että alettiin ottaa vastuuta toisten maiden veloista, niin kai sitten rikotaan myös eu:n turvatakuihin voitaisiin jotenkin perustaa.
    Lissabonin sopimus käsittelee asiaa näin:

    “- 7. kohta: Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti.
    - Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen. Tämän alan sitoumusten ja yhteistyön on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin.”
    Jos siis ymmärsin oikein niin ylipäällikkö olettaa, että tuota loppukaneetissa mainittua sopimuskohdan rikkomus toisi meille apua, koska “rikottiin myös tuota velkavastuusopimustakin”.
    Toisin sanoen perustaako ylipäällikkömme maamme turvallisuutta mahdolliseen sopimusrikkomukseen?
    Koiviston fundeerauksista ei ottanut aina selvää, mutta kyllä tässä on varmaan oikein fundeerausten äiti. Ja tämä vain siksikö, ettei tarvitse myöntää, että Nato on se joka rikuneeraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinkertaisemmin asian voisi kai ymmärtää niin, että

      1) Suomi ei voi rakentaa puolustustaan sellaisen sekavan "sotamiesneuvoston" ja omia perusopimuksiaan itse rikkovan väenkokouksen varaan varaan, jota Euroopan maiden keskinäinen päätöksenteko on. Tämä epäluotettavuus koskee myös Natoon liittyvää päätöksentekoa, koska samat EU-maat ne joutuisivat tänne poikaan lähettämään kova paikan tullen. Pari komppaniaa ei riitä, tarvitaan kymmeniä tuhansia, jos jotakin vaikutusta haetaan. Tulevatko nämä Portugalista vai Italiasta, koska USA:sta ne eivät taida tulla?

      => USA on vetämässä ratsuväkensä takaisin talleille ja delegoimassa sotimisen yhä enemmän paikallisille. Hieman karrikoiden: "Hoitakoot itse sotansa - meiltä voi ostaa aseita". Vrt. Obaman puhe West Pointin päättäjäisissä:

      http://www.whitehouse.gov/blog/2014/05/28/america-must-always-lead-president-obama-addresses-west-point-graduates

      2) Niinistön EU-puolustus lienee yksinkertaisesti vain tapa mennä yhä lähemmän Natoa, mutta ilman jäsenyyttä - tai jäsenyys mutkan kautta - ts. EU:n kautta. Järjestely olisi vähempi uhka Venäjälle, koska USA:n rooli olisi siinä pienempi, mutta käytännössä Suomen kannalta sama kuin Natoon kuuluminen,.

      Kohdan 1) mukaan tämäkin olisi enemmän viestintää ulospäin siitä, että kuulumme Eurooppalaiseen yhteisön ytimeen, mutta kohdan 1) mukaan sen varaan ei voisi paljon laskea, vaan meillä on edelleen oltava omaa puolustuskykyä niin paljon, että aivan pienen takia tänne ei kannata kenenkään tulla. Venäjän täysimittaista hyökkäystä tuskin mikään muukaan Euroopan maa kestää.

      Menisikö se jotenkin näin?

      Poista
  6. "Kun meillä on kallis armeija yksinomaan Venäjää vastaan, onko juuri tämä tuon vastustamisen syy? Mielestäni vasemmistoliitto suhtautuu puolueena aika usein hyvin myönteisesti kaikkeen, mikä liittyy Venäjään."

    Kieltämättä tällainen vaikutelma syntyy ja meillä vanhoilla epäilys, että syynä on harkintaan perustumaton siirtovaikutus Neuvostoliitosta. Nyky-Venäjällä ei kyllä näytä olevan paljon aatteellista yhteyttä vasemistoliittoon.

    Vasemmiston - ja Vihreiden - kannoilla voi olla kyllä toinenkin syy: idealistinen pasifismi ja optimismi liittyneenä haluun jakaa kaikki liikenevät rahat omalle kanattajakunnalle. ("voita tykien sijasta".)

    VastaaPoista
  7. "Maapallon suurimman maan vanha pakkomielle piiritetyksi joutumisesta on jälleen ajankohtainen."

    Se ei kyllä ole pelkkä pakkomielle: kun katsoo NATO:n leviämistä Venäjän rajoille venäläisen sotilaan näkövinkkelistä voi perustelusti tuntea huolestumista: näin lähellä Moskovaa läntiset joukot eivät ole olleet sitten 1941-44. Jos Ukraina liittyisi NATO:on ne olisivat lähes Moskovan porteilla, syvällä Venäjän "pehmeässä alavatsassa". (Venäläisten) sotilailaiden tehtävä on miettiä mitä pahaa nuo joukot kykenisivät halutessaan tekemään.

    VastaaPoista
  8. "Siellä ei näytä kukoistavan varsinaisia aatteita, mutta nationalismi eli vahva kansallismielisyys laajenee. Venäläisyys ja venäläiset on siellä jollain selittämättä jäävällä tavalla hienompi asia kuin mikään muu."

    Tämä on Venällä hyvin vanha historiallinen perinne. Viimeksi se oli voimissaan 1800-luvun jälkipuoliskon slavofiilisyydessä ja panslavismissa. Kun Neuvostoliiton romahdettua kommunismi kärsi johtavana aatteena haaksirikon, on hyvin johdonmukaista, että palataan noihin.

    (Eikä tuontyyppinen ajattelu ole niin outoa USA:n ja vähemmässä määrin UK:n ja Ranskankaan ajattelussa, Saksa vielä toistaiseksi kainostelee...)

    VastaaPoista
  9. Aika kauan Japanin diktatuurin kaatumiseen meni, tuhansia vuosia. Asiaa tietysti auttoi, että todellinen valta vaihteli sotaherrojen ja (aika harvoin) hovin välillä.

    VastaaPoista
  10. Venäjä se on kuin Ellun kanat. Ne kävivät aina muitten pihoissa syömässä (kun Ellu ei antanut niille ruokaa), mutta munimaan ne tulivat aina Ellun luo. - Sitä en tiedä kotkottivatko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä alistaja ei voi toiselle kuuluvaa omaa varastaa , hän pyrkii sitten tuhoamaan sitä. Vihan taustalla lymyää moottorina kateus ja toisen ihmisen tai esim vieraan. kansan halveksunta. Varas ajattelee, että toisen täytyy luopua sosiaalista arvottomuuttaan (esim. ei puolustavia ystäviä---- tästä varkaan ylivallan tunto lsääntyy suhteessa kohteeseen...) omastaan varkaan hyväksi.
      Vainoajalla heikko oikeudentaju ja ei erota toisen omaa omastaaan---kaiken kaikkiaan pahantekijällä on rikollinen mieli, joka ei miksikään siitä muutu..
      Voiko kenties ajatella:" henkisen proletariaatin diktatuuri"= " joukossa tyhmyys tiivistyy." Ihmettelen aikoinaan aesim. Prof. Pertti Hemanuksen torjuvaa asennetta kys.ajatuksen paikkansa pitävyyteen. Mielestäni sanonta on kuin luonnonlaki. sosiaalinen totuus.

      Poista
  11. En minäkään Venäläisiä pelkää, mutta ne pirun ryssät siellä joukossa... Ne, jotka tänne Suomeenkin yritti silloin aikanaan tulla. Ne saisivat mennä mieluiten Siperiaan.

    VastaaPoista
  12. Ehkä Vasemmistoliiton kantaa muotoilee Venäjää enemmän kansalaissodan jälkikaiku ja rauhanliikkeiden opit.

    VastaaPoista
  13. "Venäläisyys ja venäläiset on siellä jollain selittämättä jäävällä tavalla hienompi asia kuin mikään muu." Juuri näin. Jokainen venäläisten kanssa käyty keskustelu ajautuu vodkapullon vajetessa kysymykseen "Venäjän roolista ja tehtävästä universumissa." Muu maailma on venäläisille erittäin, erittäin epämääräinen käsite.

    VastaaPoista
  14. Kyllä, onha tämä todella outoa: Blogisti pölisee politiikkaa!
    Tähtää varmaan ensi vuoden eduskuntavaalien ehdokkaaksi, sävystä päätellen Kokoomuksen ehdokkaaksi. Todella pelottava visio!

    VastaaPoista
  15. Toivottavasti Kemppinen seuraa Ylen Teemalta tulevaa sarjaa Suursodan päiväkirjat ja siitä vihdoin viisastuneena vapauttaa itsensä näistä sota"muisteloista".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ryhdyin lukemaan 1914 - 1918 päiväkirjoja ja kirjoja 1960-luvun lopulla, ja tapasin mukana olleita.

      Ei auttanut - jos tarkoitat että olisin keksinyt keinon vapauttaa itseni sodan pelosta.

      Kun synnyin, maassa oli sota.

      Minkähän verran Sinulla on tietoa ja kokemusta asiasta?

      Poista
    2. Sehän on itsestäänselvää, että jokainen järkevän kirjoissa kulkeva ihminen pelkää sotaa, mutta silti näyttää siltä, että ne järkevän kirjoissa kulkevat aina onnistuvat sellaisen synnyttämään. Viimeksikään Euroopassa oli tuskin parkymmentä vuotta väliä kun hirveydet toistettiin. Olisikohan sotamuisteloitten sijasta siirryttävä toisenlaisiin toimenpiteisiin, esim. sellaisiin, mihin kyseisen sarjan tekijät ovat ryhtyneet. Ihan käsittämätöntä katseltavaa kristillisisänmaallisessa ilmapiirissä kasvaneelle.

      Poista
  16. Venäjän ja Naton joukot ovat yhtä lähellä toisiaan.

    Suomen turvallisuuden ydinkysymys on, kykeneekö Suomi on torjumaan kaikissa olosuhteissa Venäjän aseellisen hyökkäyksen Suomeen. Ei kykene, ja siksi Natoon, jos ottavat.

    VastaaPoista
  17. Viisaammat sanoivat nämä asiat jo 65-15 vuotta sitten. Koskahan kemppisten silmät avautuvat maahanmuuton suhteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me Kemppiset olemme maahanmuuttajia. Silmät avautuivat vuonna 1919. Maahanmuuttomme tapahtui Toksovasta, Venäjältä. Toinen maahanmuutto tapahtui Kivennavalta - Terijoelta.

      Äidinkielemme on ollut ainakin vuodesta 1475 suomi ja uskonto luterilainen siitä alkaen kun luterilaisuus keksittiin.

      Toisella puolella sukua taas on kokeiltu maastamuuttoa, Amerikkaan. ei kuulemma ollut herkkua.

      Kommentoijan tieto tuntuu olevan tähän verrattuna aika uutta ja hyvin köykäistä.

      Poista
    2. Teillä tuntuisi olevan ainesta kauan odotettuun suomenkieliseen avainromaaniin: Elämää ilmestyskirjan pedon naapurissa.

      Poista
    3. Hieman ennakkoluuloinen vastaus, Kemppinen. Löit leiman ennenkuin ajattelit.

      Mainitsemillani "kemppisillä" tarkoitin heitä, jotka ensin kuvittelivat, että "jos elämme sievästi ja valehtelemme sopivasti, Venäjä antaa meidän olla rauhassa", ja nyt järkyttyneinä uhoavat kauheammin kuin aikoinaan edes "neuvostovastaiset",

      että milloinkohan he huomaavat, että tänäkin päivänä sotien ja mellakoiden syyt kumpuavat etnisyyksistä, uskonnoista ja kulttuureista,

      joten on sumutusta verrata nykyistä kehitysmaalaisten maahanmuuttoa länsimaihin suomalaisten Amerikkaan lähtöön, sillä vaikka Amerikka on menestystarina, niin ei monikulttuurisuuden takia, vaan siitä huolimatta.

      Minä uskon ihmisten tasa-arvoon, mutta todellisuus ei usko.

      Poista
  18. Matias K:lta mielenkiintoista pohdintaa.
    Natolta meidän ei tarvitsisi suinkaan odottaa jalkaväkeä, mitä ilmeisesti tarkoitat komppanioilla. Ei jäsenyys tarkoita yleisen asevelvollisuuden lopettamista ellemme halua.

    Se mitä jäsenenä voisimme tarvita on asetekniikka ja varsinkin sen täydentäminen. Yhteensopivia jo olemme.
    On tietenkin monia muitakin jäsennetuja.

    Kultarantakeskusteluissa Jaakko Iloniemi kiteytti asian hyvin.

    Eilinen A-studio oli muotopuoli. Siinä yritettiin tehdä Natosta ikäkausikysymystä ja haasateltiin vain Talvitietä. Saman ikäluokan Iloniemi olisi tasapainottanut keskusteluasetelman.

    Mutta kuten tiedämme YLEllä on ennenkin ollut pulaa tuoleista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Natolla on aivan ylivertainen kyky ilmatoimintaan. Siis käytännössä pommittamaan tuusan nuuskaksi kaikki infra, mitä vain eteen sattuu (esim. Jugoslavia). Mutta jonkin maan haltuunotto ilman maajoukkoja ei ole mahdollista. Eikä maajoukkojen vastustaminenkaan pelkästään ilmapommituksin kovin hyvin toimi, jos vastassa on myös modernia hävittäjää (Sukhoi ja ohjusta jos jonkinlaista (http://fi.wikipedia.org/wiki/Suhoi_Su-27 ).

      Joten, jos Venäjä panee tänne tulemaan Lappeenrannan kautta vaikka vain ne 40 000 ukkoa ja tankkia, jotka tässä aiemmin pyörivät Ukrainan rajalla, ja me taas luotamme siihen, että Nato hoitaa homman, maajoukkoja Natolta tarvitaan. Ja niitä Natolla ei ole tänne antaa.

      Tämän mukaan Nato-keskustelussa on siis vain kyse siitä, paneeko Nato ilmasta Lappeenrannan - Porvoon ja Helsingin ja kaiken siltä väliltä tasaiseksi vai panemmeko itse tien varren pusikoista tulijoiden elämän sen verran risaiseksi, että harkitsevat kahdesti kannattaako nähdä moinen vaiva niin pienen takia, kuin mitä Suomi heille edustaa.

      Joten: Jos me Niinistön EU-puolustuksen kautta saame aikaan järjestelyn, jolla saamme ohjustäydennystä hävittäjiin ja ohjuksia myös maasta ammuttavaksi ja saamme uusia hävittäjiä rikki menneiden tilalle, me saamme kaiken sen, mitä Naton jäseninä saisimme.

      Ero on siinä, että Niinistön mallissa päätämme asioistamme aivan oikeasti itse (niistä ei päätä vuorossa oleva Nato-eversti esim. Norjassa), emme ole minkäänlainen uhka Venäjälle - emme eteen työnnetty hyökkäyksen lähtöalusta ja ohjustukikohta n. 5 minuutin lentoajan päässä Pietarin kirkon kupolista (näin Venäjän on pakko Nato-Suomi ajatella).

      Jos se logiikka näin menee, Niinistöllä on melkoinen pointti mielestäni. Mutta voin olla tulkinnassani toki kovasti väärässäkin.

      Poista
    2. Logiikkasi on pätevää, sillä liittoutumisen idea on saada materiaaliapua - aseita, kalustoa, ruokaa - rajattomasti ja nopeasti. Avusta pitää vain saada pitävä sopimus, muuten käy kuin YK-turvaneuvoston paikassa kisailtaessa: löysä lupaus ei päde tiukan paikan tullen.

      Kaikkia palkka- eli ammattiarmeijan puolustajia kehotan katsomaan Irakiin: siellä 10 000 asiaansa uskovaa soturia pitää pilkkanaan 270 000 sotilaan armeijaa. (Noilla luvuilla on mielenkiintoinen suhde.)

      Poista
  19. Kukas historioitsija se äkkäsi tämän: Venäjänmaassa on yhteiskuntasysteemistä riippumatta ylimmän satraapin asemassa aina vuorovedoin kalju tai tuuheatukkainen mieshenkilö. Näin se on tainnut olla tästä taaksepäin aina Katariinaan saakka. Mikähän vaikutus tällä on mihinkään? Homma menee kuitenkin aina niin, että kaikki dippaavat kansan paskaan, toiset vain perusteellisemmin kuin toiset. Eeppisen, hellittämättömän hivutuksen tähden kenenkään on vaikea käsittää, mikä on oikein ja mikä väärin. Irrationaali on normi ja se, että kaikki rakennetaan aina vinoon. Turva on menneen ”arkaaisissa saduissa”, Jerofejeviä lainaten.

    Vuonna 2009 mies sanoi Hesarissa näin: "Venäjä on päättänyt olla Neuvostoliiton perijävaltio. Doktriini kuuluu, että Stalin teki isoja virheitä sisäpolitiikassa mutta oli ulkopolitiikassa lähes aina oikeassa. Valta tukeutuu nyt nationalismiin."

    Pitääpäs nyt lukaista se Tsehovin Kirsikkapuisto, jossa venäläisyyttä määritetään. Ja halajataan Suomeen.

    VastaaPoista
  20. Onko se omien ohjusten rakentaminen sitten niin vaikeaa? Korkeasti koulutettuja insinöörejä vaikka kuinka. Omaan sotateollisuuteen pitäisi satsata ja siitä vientituote.

    VastaaPoista
  21. Oma ydin ase!, siitä Tage Erlander haaveili 1950-luvulla. Ruotsi satsasi ydinpommiin 350 tiedemiehen ja insinöörin jne voimalla ja vakavasti valmistautui oman ydinaseen tekemiseen, 1966-1972 piti olla valmiina, jopa 100 ydinpommia.
    Perustui plutoniumiin, jota saa helposti luonnnonuraanimiiluissa kunhan vetenä on raskasta vettä (jota saisi Norjasta tms). Ruotsissa on alunaliuskeessa miljoona tonnia uraani omasta takaa.
    Yllättäen USA pani Ruotsin projektille hanttiin koska a) esteenä USA:n omalle hyökkäykselle NL:ään Ruotsin yli , ja b) USA pelkäsi että projekti syö Ruotsin voimavarat ja oma maapuolustus ym jää hunningolle. Lopuksi Norja (joka myös havitteli omaa pommia) ja Ruotsi saivat USA:lta lupauksen että ne ovat USA:n ydinsateenvarjon alla turvassa (USA kostaa ydinpommilla jos NL valloittaa). Ja näin naapurimme jättivät asian sillensä, varsinkin kun olisivat olleet NL:n ydinpommien maalitaulu. Lisäksi ajattelivat Suomeakin (NL:n miehitysriski olisi kasvanut ja itsenäisyytemme vaarantuisi).
    Nyt kun on seurannut Ruotsin puolustusvoimien rappiota niin herää kysymys tekikö oma hävittäjä sen tuhotyön armeijalle (söi voimavarat) mitä oma ydinpommiprojekti ei ?

    Luin Jukka Rislakin Pahaa sektoria (2010).

    M

    VastaaPoista
  22. Rislakin kirja antaa ymmärtää että suuriin johtajiin voi koittaa vaikuttaa myös liikuttavalla romaanilla tai elokuvalla. Churchill kertoi ystävilleen lähettävänsä Hrustseville Neville Shuten kirjan On the beach (Viimeisellä rannalla) jossa australialaiset odottavat radioaktiivisen pilven lähestyvän..

    ABC-pomot liikuttuivat ja myös Ronald Reagan ilmeisesti liikuttui ABC-yhtiön tv-elokuvasta The Day after(Seuraava päivä, 1983) joka kuvasi konkreettisesti ydinsodan seurauksia keskilännen kaupungin silmin. On arveltu, että Reaganin aseriisuntahalu, joka huipentui Gorban kanssa Islannissa olisi saanut ko. elokuvasta lähtölaukauksen.

    Vinkkinä: Suomalais-venäläisenä yhteistuotantona pitäisi tehdä sodan/ydinsodan ja miehityksen seurauksia liikuttavasti kuvaava elokuvaprojekti ? (Venäjän mediasta tuskin menisi läpi ellei olisi omia mukana).

    M

    VastaaPoista