Anteeksi, asiaa

Teillä on tänään parempaakin tekemistä ja huomenna.

Siksi kirjoitus, joka on täyttä asiaa, tekijänoikeutta. U.S. 7h Circuit Court ratkaisi jutun No. 14-1128 Klinger vs. Conan Doyle State Ltd., 16.6.2014. Kysymys oli tekijänoikeudesta keksittyyn sankariin. Tuohon asiaan piiloutuvat arvoitukset ovat käyneet voimilleni vuosikymmeniä. Kirjoittaessani viimeksi kirjaa näistä asioista (”Digitaaliongelma”) löysin vastauksia, joita pidin välttävinä. Ei niitä vastankaan ole väitetty. Ja kysymykseni liittyy hyvin läheisesti parodian ja satiirin sallittavuuteen tai kiellettävyyteen.

Myös U.S.A.:ssa järjestelmät on sekoitettu pahanpäiväisesti pidentämällä tekijänoikeuden suoja-aikaa monta kertaa ja aina sotkuisesti. Heillähän oli 1970-luvulle järkevä sääntö. Suoja oli 28 vuotta teoksen ilmestymisestä ja se oli rekisteröitävissä. Sen pystyi uudistamaan kerran. Siten 56 vuoden kuluttua oikeus oli mennyt eli teos oli ”public domainissa” eli tekijänoikeus rauenneena kenen tahansa käytettävissä.

Nykyisin heillä on sama 70 vuotta tekijän kuolemasta, ja pidennystä 90 vuoteen on kovastikin harkittu.

Korostan tieteen ja taiteen vapautta voimakkaammin kuin jotkut kollegani. Olen tiukasti sitä mieltä, että 50 vuotta tekijän kuolemasta olisi riittänyt oikein hyvin. Vaadin lisäksi ”orpoteosten” käyttäjille vapauksia; rehellisesti tekijää etsinyt käyttäjä ei saisi joutua kiipeliin, ja muutenkin hyvässä uskossa eli kaikessa viattomuudessa tehdyt tekijänoikeusrikkomukset olisi sovitettava pienellä rahalla. Tekisin poikkeuksen moraalisissa oikeuksissa. Teosta ei ylimalkaan saisi julkistaa väärällä tekijän nimellä eikä ketään saisi mollata omilla kirjoituksillaan, paitsi Himmleriä.

Voimassa olevan lain mukaan noin 10 Sherlock Holmes –juttua on vielä tekijänoikeuden suojaamia, koska ne on julkaistu 1923 – 1927. Conan Doyle kaatoi kuppinsa 1930 ja on siis Suomessa ja Suomen lain mukaan vapaa.

Tällainen Klinger kirjoitti jatkoa Sherlock Holmesiin. Tekijänoikeus on myös siinä mielessä hassussa mallissa, että ainakin elokuva- ja televisioyhteys maksavat palkkioita myös vapaista teoksista ja sellaisista, joita tekijänoikeus ei suojaa, kuten ns. formaateista. Ne ovat pakottaneet toisensa sellaiseen, yleensä kiristämällä toisiaan.

Eikä Klinger suostunut maksamaan sitä 5 000 dollaria, jonka Conan Doylen oikeudenomistajat olisivat välttämättä tarvinneet. Eikä hänen kustantajansa uskaltanut kokeilla kepillä jäätä. Joten kirjoittaja pani vireille ns. vahvistuskanteen pyytäen, että tuomioistuin toteaisi sankarit, Holmesin ja Watsonin, vapaiksi tekijänoikeuksista.

Oikeudenomistajat väittivät etenkin että Holmesin ja Watsonin hahmot tulevat täyteläisiksi vasta noissa viimeisissä teksteissä. Käy ilmi, että Holmes sittenkin alkaa pitää koirista ja että Watson on ollut kahdesti naimisissa. Siten tekijänoikeus näihin sankareihin on alkanut vanhentua vasta viimeisistä teksteistä alkaen.

Ajatus on terveen järjen vastainen. Tuomari huolestuu sellaisesta – onko todella näin ja miten sen perustelee.

Tuomarina on ollut R. Posner, maailman toiseksi kuuluisin tuomari -tekijänoikeuden asiantuntija. (Kuuluisin on R. Jacobs). En ole oikein Posnerin ihailija. Hän on minun makuuni puoliksi liian fiksu (too smart by half). Hänen panoksensa tekijänoikeuden ja tekijänoikeuden talouden yhteen saumaamisessa, mm. yhdessä D. Landesin kanssa kirjoittamansa teos (The Economic Structure of Intellectual Property Law) on täysin välttämätöntä luettavaa kaikille alan juristeille.

Mutta nyt tuomio on sekä suppea (vain 15 sivua), oikea että erinomaisesti perusteltu. Siinä on myös nimenomaan viitattu yleisön oikeuksiin.

Kehitelty sankari (James Bond on tunnetuin esimerkki) on muunnelma alkuperäisestä sankarista, ja sankari voi olla teoksen sisällä suojattu teos. Pekka Puupää on. Chaplinin kulkuri on. Uuno Turhapuro on. Siitä en ole varma, olisiko Tuntemattoman Kapteeni Lammio suojattu ”teos”, koska hän on henkilönä kaikkien sotakirjojen vakiohahmo. Saisinko kirjoittaa Lammion muistelmat 1950-luvulta? Sii ja soo.

Muunnelma on suojattu vain omaperäisin osin eli sikäli kuin se ylittää teoskynnyksen. ”Täyteläisempi” Holmes voi olla suojattu, mutta se ei muuta miksikään sitä, että vanhempi, kaavamaisempi Holmes on tekijänoikeudesta vapaa ja siis kenen tahansa käytettävissä.

Niin se on.