Ajatuspäästö

Eilen pilviä oli kahdeksantoista, sitten  vain yksi ja nyt ei ensimmäistäkään . Laineita on joka yhdeksäs. Muuta en maailmalta vaadi. Itse ne eivät tee itsestään numeroa; minä teen.

Pidän totena, että alakaapin hiiri, joka on täällä isännöitsijänä, ja lahden kuikkaperhe, jolla on nyt untuvikko, eivät perusta musiikista. Toistokäyrä on toinen, koska ympärillä on niin paljon vettä suodattamassa värähtelyä. Sanovat että sukelluksissa olisi hyvä olla. Kimeät äänet ovat poissa, veteen liuenneina.

Itse olen vielä tohkeissani yön jäljiltä. En taida tietää komeampaa kestitystä kuin yö vesien silmässä, tässä tapauksessa juhannuksenalinen vähäyö rantamajassa, jonka ovelta on kaksi metriä järveen, jota näin niemenkärjessä on melkein joka suuntaan ja paljon. Kolmenkin aikaan koko näkyvä maailma punersi kuin kommunismin haamu, vaikka ilmiö oli kestävämpi, aurinko nousemassa.

Pyhäaamuna saa saarnata. Vähän väliä kommentoidaan islamin uhkaa, ja asia on tosi. Reaalisosialismin kaatumisen jälkeen ilmiönä, joka ei välttämättä ole siitä irrallinen, islamin ääriliikkeiden nousu on elinaikamme vaikeimpiin kuuluva tapaus. Sen käsittelyssä ilmenee kuitenkin pahoja älyllisiä vajavaisuuksia. Islam ei ole senkään vertaa yhtenäinen kuin kristinusko. Tänäänkin eräät tuon kulttuurin – liekö edes aihetta puhua uskonosta – edustajat surmaavat toisiaan urakalla Irakissa. ”Hedelmällinen puolikuu” eli Välimeren itäranta, joka tuotti kerran pronssin, maanviljelyn, kirjoituksen ja suuret maailmanselitykset, tuottaa nyt tuhoa ja pakolaisia sadoin tuhansin.

Hedelmällisempää kuin kiivailu kuppikuntia vastaan on miettiä, mikä ääriliikkeissä on todella vastustettavaa. Itse vastaisin: vihalle alistaminen.

Oli perustelu maallinen tai taivaallinen, nämä liikkeet näyttävät päättävän, ketä ei ole pidettävä heidän vertaisinaan, sillä johtopäätös on, että nuo muut joutavat kuolla. Syy voi olla tapa suhtautua profeetan sukulaisiin ja seuraajiin tai jonkin slaavilaisen kielen suosiminen tai sortaminen. Syyllä ei oikeastaan ole suurta merkitystä. Se esitetään, jotta päästäisiin likistämään ja listimään toisia ihmisiä. Ylimalkaisuuksia tavoittelevat puhuvat pyrkimyksestä valtaan, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Haluaisin keksiä uuden tavan jäsentää maailmaa ja panna sen nimeksi ”poliittinen ekologia”. Kun olin nuorempi mies, tutkijat ja lainsäätäjät jakoivat nisäkkäät eläimin ja vahinkoeläimiin. Eläimiä sai eräin ehdoin metsästää, mutta vahinkoeläimiä, kuten rottia, variksi ja sammakoita, ”hävitettiin”. Näin muotoili asian meilläkin metsästyslaki.

Ajattelutapa on muuttunut. Biotooppi tarkoittaa muun muassa eliöyhteisöä, ja oivallus lienee se, että kaikilla on sijansa ja kullakin tehtävänsä. Ilman lahottajasieniä emme tulisi toimeen, siis emme me eivätkä metsiemme pökkelöpesijät.  Ihmisyhteisöjen elämässä ilmiöillä on lokeronsa, joissa ne voivat toteuttaa tarpeellisuuttaan. Näitten lokeroiden kesken vallitsee kilpailu, jota romantikot joskus nimittivät olemassaolon taisteluksi. Kottarainen ja kastemato suhtautuvat ympäristöönsä eri tavoin. En ole vielä nähnyt kottaraista tunkemassa kastematoa takaisin multaan. Vertaamatta islamia lintuun tai lieroon muistutan, että meillä Lännessä on harvoin korostettu perinteemme pitää maailmaa hyvänä. Eräässä vanhassa kirjassa, jota ei enää lueta, kerrotaan miten Jumala on maailmaa rakastanut niin että antoi ainokaisen poikansa – ja niin edelleen. Tarina on kieltämättä villi.

Rakastaminen ei ole koskaan tarkoittanut hyvänä pitämistä eli valheellista ja yksipuolista paisuttelua. Äiti tai isä jonka sanotaan rakastavan lasta, hyväksyy lapsen ja tahtoo ajatuksin ja teoin tälle hyvää. Maailmanparantajia pidetään hupsuina. Se on sääli, koska maailma on kroonisesti parantamisen tarpeessa.

Äiti ja isä eivät tulleet tuohon edelliseen kappaleeseen vahingossa. Haluan nimittäin vastata saman tien sellaisille kommentoijille, jotka eivät pidä edellisen, nyt melkein kokonaan kadonneen sukupolven kiittelemisestä sodista selviytymisestä. He neuvovat meitä nousemaan juoksuhaudoista eli toistavat perinteistä rintamapropagandaa.

Näille ihmisille, jotka saavat atooppista ihottumaa sanasta ”sotaveteraani” on pakko toistaa, että avioeroissa ja vaikeissa parisuhteiden riidoissa lapset kärsivät, koska he eivät pysty saamatta itselleen pahaa vahinkoa vihaamaan jompaakumpaa vanhemmistaan – tai molempia. Mekanismi lienee se, että lapsi on itselleen, omassa mielessään, osa vanhempiaan, ja jos hänet pakotetaan vihaamaan jompaakumpaa, hänet pakotetaan vihaamaan itseään.

Eräissä uskonnon sävyttämissä kulttuureissa kammoksun naisten, siis äitien ja tyttöjen alistettua asemaa. Kammoksun sitä myös siksi, että tiedän, miten pahaa se tekee myös pojille, ja millaisia pyssynheiluttajia potkittujen naisten perheistä tulee. Tästä ilmiöstä on runsas näyttö eri aikakausilta.

Edellisen sukupolven elämäntyön arvon kieltäminen voi olla osa aikuistumista. Jos niin on, siitä olisi hyvä päästä aikanaan eroon. Sen ymmärtää, että jotkut tuntevat aikansa tarvetta käydä syljeskelemässä vanhempiensa haudoille, mutta yleensä jossain vaiheessa iskee oivallus samanlaisuudesta eli tässäkin tapauksessa halveksunta osuu myös halveksijaan.

Suomessa ei tarvita sankaritarinoita. Sankarit ovat omiaan oopperoihin ja arvostelukyvyttömille tarkoitettuihin elokuviin. Viimeksi käytyjen sotiemme muistoa onneksi arvostetaan, mutta ei poikkeusihmisten vaikeasti käsitettävien urotekojen vuoksi. Arvostuksen kohteena on tavallisten, vaivaisten ja yksinkertaisten ihmisten periksiantamattomuus ja kyky siirtää syrjään pahimmin henkilökohtaiset etunäkökohdat. Tuli sellainen ajatus, että kun monia uhkaa tuho, jokaista tarvitaan. Romanttisten itsemurhaajien eli henkilökohtaisten ongelmien paisuttelijoiden aikakausi nimenomaan väistyi. Itse pidän hyvin suuressa arvossa niitä, jotka hakkasivat halkoja, vaikka eivät oikein osanneet, tekivät välttämättömän, vaikka käskyn antaja oli kelju, pesivät pyykkiä, laittoivat soppaa, korjasivat teitä, rakensivat siltoja tai kuuntelivat yöt läpeensä surinaa taivaalta. Kuvittelen, että sen ajan perua saan itsekin kävellä kesäyönä laituriin katsomaan, miten nouseva aurinko hävittää varjojen armeijan.