Kun joku täyttää esimerkiksi 65, normaali optiikka on
vaihdettu laajakulmaan. Maltillinen laajakulma on pelkkää viisautta.
Tulee 81 vierasta. Kukaan heistä ei ole vieras. Se on nyt
vain sellainen sana. Nuorin ei ole vielä edes syntynyt. Ainakaan eilen ei
ollut.
Usea huone on raivattu ja talo avoin. Onnea, onnittelu,
onneksi olkoon.
Monilla ei ole kirjahyllyjä, ainakaan oikeasti. Kirjahyllyn
katseleminen on erinomainen harrastus. Kirjallisuuden tai kirjojen kanssa sillä
ei ole paljon tekemistä. Siinä on näet organisoitu muistin tukijärjestelmä.
Näet entisen elämäsi. Jos niin hyvin käypi, että hyllyssä ovat myös Seitsemän
pientä kiliä ja Iloinen aapinen, monen vuosikymmenen tapaukset ovat käsin
kosketeltavissa.
Sen takia jutun kuvassakin on kaksi nuorta herraa
hankkimissa lapsuuden muistoja. Tuo toinen oli kova kirjojen perään ja luki
kaverille. Taskulamppua tarvittiin yleisesti, kun tekeillä oli jotain
jännittävää.
Tietotekniikalla ei ole tällaiseen kirjahyllyasiaan jakoa.
Yleiskatsauksellisuutta ei ole. Minullakin on tässä vaikka mitkä määrät tiedostoja
lahjoitettavaksi kirjastolle. Kyllä niitä omiakin kirjoittamiaan joutuu
miettimään ja vähän väliä avaamaan. Listauksessa ne ovat kuin tiilikiviä. Ehkä
vertaus ei ole aivan huono. Ovat ne seinä ihmisen ja todellisuuden välillä.
Iän karttuessa taivaan rantaviiva siirtyy.
Näillä seuduin nousee maa.
Kun se on kohonnut räystäisiin asti,
on aika kukaties
lähteä yön selkään tai
odottaa että tuuli tavoittaa.
Näillä main virtaa vesi taivaalle
maan lehdistä, puun ruohosta.
Se on vain se ettet pisaroitumista
näe, usva häärii lähellä.
Tukeva maa jalkojemme alla
on multaa, savea, hiekkaa, soraa.
Kuka voisi kuvitella että savi
on kivennäinen, multa maannos.
Pilvissä pieniä kiviä.
Veljesten kielitaidolla oli rajansa: uulitsa ja mineralski voda. Niillä mentiin.
VastaaPoistaMieleen tuli vanha sanonta mökistä, jonka räystäät maata laahaa. Olisiko sittenkin syynä maannousema?
Iloa juhlijoille, viikko häitä häjympiä!
Liputusta valmistelee Kunnaksen Ilkka
ONNEA JA SIUNAUSTA! Päivittäin olen mikäli mahdollista lukenut palstojasi ja olen ihmetellyt kuinka yksi ihminen voi hallita noin montaa tiedon ja kulttuurin aluetta. Olen aina arvostanut rehellistä oikeaa tietoa historian ollessa lempilapseni. Olen 9 vuotta vanhempi eikä tiedon keräämiseni taida hyödyttää ketään mutta hauskaa se on ja antaa sisältöä eläkeläisen elämään. On minulla sentään ainakin yksi alue, jossa tiedän enemmän asuttuani 32 vuotta kiinalaisten parissa ja opiskeltuani heidän kieliään. Matti Welling
VastaaPoistaNuorempana tramppasin paljon opiskelija-asuntoja. Etenkin sellaisia, joissa asui tyttöjä. Aina ensimmäiseksi tarkastin kirjahyllyn; siitä näki heti pääseekö tänään panolle. Tai vasta viikon päästä. Tai ei ikinä. - Kyllä se oli niin. Ps. Eikä se niin ollut että jos kirjahyllyssä oli paljon raamattuaiheisia kirjoja niin ei olisi saanut... päin vastoin. Humanistit kans oli helppoja nakkeja. Mutta jos kirjahyllyssä oli enimmäkseen sosiologisia kirjoja, Allardia ja muita, se jäi yleensä vain vongaamiseksi.
VastaaPoista- No, parempi sekin kuin ei mitään.
Ps. Kohtuullisen kiva tuo runosi. Luin sen vasta äsken. Jos sillä osallistuisi johonkin runokilpailuun, jossa ei olisi kamalasti osallistujia, niin varmaan saisi jonkun palkinnon. (Ehkä platinaa.)
VastaaPoistaKyökkiplatinaa.
PoistaI H
Kielen sanaston semantiikka on myös mentaliteettihistoriaa? Jos tuttujakin nimitetään 'vieraiksi', niin kertoisikohan käyttäjien nurkkakuntaisuudesta, peräkamarihenkisestä karsaudesta muita kuin perhepiirin ulkopuolisia kohtaan?
VastaaPoistaPaljon Onnea!
VastaaPoistaPaitsi suomenkielen kauneimmaksi äänestettyä sanaa maetoaato on myös olemassa *tutuntuttu* josta pidän kovin.
VastaaPoistaKiusaus jättää signeeraus on miellyttävän hellä ja lämmin.
a la
P. [---] (Kiitos!)
I. H-tie
I. H-tie
Pidän runosta, joka menee syvälle mieleen.
VastaaPoista"Pilvissä pieniä kiviä", kruunaava loppuhuipennus.
Vedenkiertokulku luonnossa, savenpöly pilvin asti, saa kuvittelemaan, että savi ja hekka ovat kallioainesta. Ihme on, kun kivi lentää.Multa maannos ei ole aivan vavea, totta. Eloperäisen luonnon rakenne tarvitsee maannosta. Runo sai pohtimaan tätä sadan kilometrin takaista entistä merenpohjaa, jossa asun. Aikojen alusta merestä on maa noussut. Runoon puettua elämän kiertokulkua. Tellu.
VastaaPoista"Kirjahyllyn katseleminen on erinomainen harrastus."
VastaaPoistaPitää paikkansa, joka kerta tulee lämmin hyvä olo; tuhannet muistot virtaavat.
Mutta sittenkin tämän kaiken joutuu jättämään, vuoksi kapoisen kammarin, jonka yli maa käy.