29. huhtikuuta 2014

Metsä liikkuu



Miten tietämätön ja tyhmä sitä oikein voi olla? Vastauksen tähän olen omalta kohdaltani saanut takavuosina – sillä ei kuulkaan ole mitään rajaa.

Toisen ihmisen ansiosta sain vihiä Pekka Borgin kirjasta ”Koilliskaira. Erämaan ääni. Vapauden kaipuu” (2013). Kauhistuneena katselin kirjastosta muitakin eläkkeellä olevan valtion luonnonsuojelunvalvojan kirjoja, kuten ”Monimuotoisuuden aika. Luonnonnähtävyyksistä Naturaan”. Tietoja ja vakuuttavia perusteluja alkoi löytyä moniin sellaisiinkin kysymyksiin, joita olen tässä blogissakin varovasti sivunnut.

Häpeän huippu oli tieto, että Borg on hänkin asunut Kirkkonummella niin ikään 40 vuotta. Tuo Koilliskaira tarkoittaa Saariselkää. Kuten tunnettua, olen puuhannut kovastikin isävainajani aineiston parissa ja alkanut siinä ihmetellä, miksi Lappi-aineisto on niin kirjavaa ja esimerkiksi antologioita ajatellen vanhentuneen vajavaista.

Yksi vastaus siis löytyi jo. Oma tietämättömyyteni. Tuo ”Koillismaa” on sekin kokoomateos, uusista artikkeleista koottu.

Soitin sitten Borgille. Tapaamme tänään. Yritän olla ihmisiksi. Tällä kirjoituksella haluan selvittää, miksi ihailen luontomiehiä ja –naisia tolkuttomasti. En ole omaksunut niin sanottuja vihreitä arvoja, vaikka olen monesta samaa mieltä. Yritän olla omaksumatta mitään arvoja. En halua pukeutua maastopukuun enkä käyttää papin lipereitä. Kapellimestarin puikko on minulle mieskohtaisesti vieras kuin viulu.

Ymmärrän kauhukseni, että tämäkin on isältä peritty asenne. Kun WSOY:n Hannu Tarmio haki julkisuutta 1972 perustetulle Suomen WWF:lle eli maailman luonnonsäätiölle, meillä taisi olla jotain tekemistä teknisen eli oikeudellisen neuvonnan puolella. Isä taisi olla Pandan jäsen koko ikänsä, kuten tietysti Luonnonsuojeluliiton ja biologisten seurojen. Minut on yleensä erotettu järjestöistä, joihin olen yrittänyt mennä. Tavallisin syy on ollut jäsenmaksujen maksamatta jättäminen.

Kun lapsia oli täällä, kävimme tietysti jatkuvasti Meikolla, paitsi jos laiskotti, Syviksellä tai Hirsalan uimarannalla. Sen osasin lukea kyltistä, että Meiko on luonnonsuojelualue, ja sen näin omin silmin, että kysymyksessä on minuun muutoin hurjasti tehoava tavattoman kirkasvetinen järvi vuoressa. Ja siinä kaikki! – Nyt luen, että suojelu oli toteutettu kunnallisena ennen luonnonsuojelulain säätämistä 1912.

Oikeastaan tuo asenne on äidin isälle opettama. Ei saa olla joka paikassa suuna ja päänä. Isä oppi huonosti, minä en lainkaan. Isä luki näitä juttuja säännöllisesti. Huomasin hänen ymmärtäneen, että tällainen blogi on veruke mellastaa milloin mistäkin asiasta, lähes aina sellaisista, joista ei mitään ymmärrä. Lohdutuksen sanana itselleni pidän tietoa, että journalisti kirjoittaa vain toisten kertomaa, ja kirjallisuus on tunnettu tapa käsitellä elämättä jäänyttä elämää ja ehostaa tosiasioita perättömyyksillä.

Vastaan ennakoituun kysymykseen, miksi Kemppinen kirjoittaa puuta heinää suvustaan ja itsestään väitettyään arvioivansa Pekka Borgin kirjoja. Esittämäni perustelee, ettei minulla ole taitoja eikä tietoja arvioida näitä kirjoja. Arvioijalla pitäisi olla keinot erottaa asia kehyksistään. Kokonaisuus ratkaisee, mutta komeat raamit eivät pelasta surkeaa maalausta.

Siksi nyt sanomani on vain ”musta tuntuu”. Nähdäkseni mm. tässä mainitut kirjat olisi itse kunkin luettava heti. Epäilen että kirjallis-taiteelliset henkilöt ja toisaalta myös juristit saattavat pahimmassa tapauksessa olla yhtä huonosti selvillä asioista kuin minä. En kuitenkaan kaihda sanomasta, että olen tavannut merkittävien luontomiesten ja –naisten joukossa enemmän kuin määrälti tappelupukareita, joihin väsyy. Esimerkkejä ovat professori Linkola-vainajan aikamiespojat Pentti ja Martti. Borg ei kuulu tähän joukkoon, vaikka kirjoittaa hyvin. Hän ei ole ”tuomiopäivän pasuuna”.

Toinen hermostuttava joukko, jonka profeettoja ovat toisaalla Reino Kalliola, toisaalla eli haulikkopuolella A.E. Järvinen, ovat haaveilijat. He olivat aatteen miehiä, ja sellaiset kannattaa käytännössä kiertää. Molemmat olivat suhteessaan ympäristöön ”esteettisiä”. Se on pahasti sanottu. Pyydän anteeksi. Estetisointi on yksi huonon kirjoittamisen laji; sellaisella saa kiitettävän arvosanan ylioppilaskirjoituksissa.

En empinyt heittäytyä Borgin kirjojen kimppuun luettuani hänen mainintansa Kalliolasta, hänen selvästi ihailemastaan edeltäjästä. Borg ei häikäile mainita, että Kalliola oli luennoilla kiinnostuneempi nimenhuutojen pitämisestä kuin kuulijoista.


Kolmas syy kirjoittaa nyt on ihmetys ja harmi: miksi korkeatasoinen luontokirjallisuus ajautuu pikkufirmoille tai omakustanteiksi? Mikä tuhosi markkinat vanhojen kustantajien silmissä? Itse epäilen taittovikaa. 

23 kommenttia:

  1. "miksi korkeatasoinen luontokirjallisuus ajautuu pikkufirmoille tai omakustanteiksi?"

    Tätä voisi laajentaa nyt käytävään keskusteluun, miksi käännetty tietokirjallisuus on päätymässä marginaaliin. Historiaa harrastavana, mutta vieraita kieliä huonosti osaavana tämä harmittaa.

    VastaaPoista
  2. "Estetisointi on yksi huonon kirjoittamisen laji"

    Miksi: eikö sen voi ajatella rinnastuvan esseistikkaan tai runouteen, vetäisimpä rinnastuksen jopa "sanoilla valokuvaamiseen" (esim. juuri A.E. Järvinen). Kun tuollaisia kirjoja lukee ei tarvitse itse mennä paikalle vaan voi matkustella omassa nojatuolissaan. Vähän mainostettu totuus nimittäin on se, että tuollainen "sijaiskokemus" on parempi kuin itse koettu: ei hiki tipu eivätkä sääsket syö. (Vieläkin makaaberimpia vertauksia voisi keksiä, mutta säilytetään blogin taso.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli varmaan Erkki K:n kynästä, tuo tason säilyttäminen.

      Poista
  3. Mettä ei liiku, se vaan vastaa niinku sinne huudellahan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle otsiko toi mieleen Macbethin, jossa Birhamin metsä liikkui.

      Poista
  4. Herranen aika, kuinka teillä on nyt ollut kaameeta.
    Lisätkää vaan mellastusta.
    Se on kuin kovä känni, puhdistaa sielua.

    VastaaPoista
  5. Se oli Paulaharju, joka oli jostain oppinut puhuttelemaan karhua kierosti, varovasti. "Metsä liikkuu" tarkoitti ainakin koilliskairassa, että karhu on liikkeellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tulivat mieleen Shakeaperen Birnamin metsä ja muut kaunokirjallisuuden metsät, jotka ovat lähteneet liikkeelle omin jaloin tai sotilaiden juonella. Onko taustalla jokin ikivanha yhteinen myyttinen tarina?

      Poista
  6. Ehkä tämä kannattaa lukea ennen treffejä?
    http://www.lapinkansa.fi/Kolumnit/1194897882223/artikkeli/vesa+luhta+turvenuija+heilahtaa.html

    VastaaPoista
  7. Eikö Macbethissä ole liikkuva metsä?

    VastaaPoista
  8. "Metsät" alkavat tosiaan taas liikkeensä: puupelloilta sellukattiloihin. Ihmisen niille määrittämä elinkaari on jälleen kiertonsa tehnyt ja alkaa (jatkuu) uusi, uljas ja hillitön isänmaan parturointi. Passaa Kutsetin miesten palata muutamaksi toviksi eucalyptysplantaaseilta vuolemaan rahaa kotimaisestakin tarjonnasta kun entiset voitot on maailmantuuliin siloiteltu.

    Metsistä elä sinä ihminen muutenkaan enää puhu. Niitä on enää muutaman luonnon"suojelu"puiston verran jäljellä eikä se ole paljon se.

    Sitäpaitsi luonnonsuojelu on paskapuhetta laidasta laitaan. Ensinnäkään luonto ei suojelua oikeasti tarvitse ja kun suojelua väittää harrastavansa sama laji, joka sitä repii, raiskaa ja häpäisee, niin yhä irvokkaammaksi käy koko luonnonsuojelukäsite.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä pitää kerrankin kompata Valtoa. Tehometsätalous on Suomen ekokatastrofi numero yksi, jolle kaikki muut yhteensäkään eivät vedä läheskään vertoja. Näistä lopuista taas samassa suhteessa muihin on vesien saastuminen, joka sekin paljolti johtuu metsätaloudesta.

      Ihmisen psykologia on valitettavasti niin rakentunut, ettei aivan tavallisten ja erikoisuuksia sisältämättömien metsien suojelu herätä intohimoa. Varsinkin kun katsotaan, että metsä on omaisuutta, josta jokaisella on oikeus ja jopa velvollisuus ("metsänhoito") ottaa rahat ulos.

      Poista
    2. Hyvin, hyvin erikoinen näkemys.

      Poista
  9. Asiat eivät ole yhteismitallisia, mutta tavallisen tietoviisaan tallaajan korviin Kemppisen tämänaamuisen lastun aloituslause kuulostaa itsetietoisen arrogantilta.

    Kaikkihan me täällä ihastelemme renessanssihahmomme näkemyksen syvyyttä ja käsittämätöntä laaja-alaisuutta.

    Aamuäreänä,

    JS

    VastaaPoista
  10. Ystävä sä snapsien katso minun pienehen - minne käynkin kapakoissa anna mulle lohdutusta. Ystävä sä snapsien hoivaa mua varjellen.

    VastaaPoista
  11. "Metsä liikkuu" esiintyy Macbethissa monimielisesti. Kuten kommentoija arvioi, anekdootti on hyvin yleistä kertomusperimää. Suomalainen versio on eräässä SKS:n kirjassa taruhenkilö Laurukaisen yhteydessä. Siinä mökkiin saarrettuja ryssoiä piiritetään niin että saarrostajat hiipivät näkösuojana pitelemiensä puunvesojen suojassa. Katolla vahtiva saarrettu vastaa kysymykseen "näkyykö" mitään "ei - vain metsä liikkuu".

    VastaaPoista
  12. Valto Ensio on täysin tietämätön, sivistymätön.

    Luonto tarvitsee asiantuntevia suojelijoita.
    Heistä erinomaisia esimerkkejä ovat Reino Kalliola, Pentti Linkola, Reino Rinne ja Rauno Tenovuo.
    Monia muitakin voisi mainita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaisikohan näin tietävään ja sivistyneeseen puheenvuoroon mitään vastata?

      Ehkä vaikka myöntämällä, kuinka sivistymätön olen ja törkeän tietämätönkin kaikkiin täällä vaeltaviin verrattuna. En ehkä osaisi kysyttäessä tarkkaan vastata, mitä ne määreet ovat.

      Mutta näin pöljänä voikin sitten lopputappiin saakka väittää, ettei luonto tarvitse suojelua. Voin huoletta väittää, että kyllä luonto luontonsa kanssa keskenään eläisi ja toimisi, mutta ihminen, joka on itsensä ulosmitannut luonnosta, pitäisi panna liekaan kauas luonnosta. Ja sehän hyvinkin alkaisi olla mahdollista koska lajimme on varmasti vallannut ja asvaltoinut itselleen riittävät parkkiruudut olla ja löhöstellä kunhan se vain keksisi myös sen, kuinka se ilman luonnonriistoa sen löhöstelynsä energiansaannin turvaisi.

      Mitä ovat mainitsemasi, minun kovasti arvostamani ihmiset lopulta aikaan saaneet elämiensä mittaisesta työstä luonnon puolesta puhujina? Miksi heidän ylipäätään on täytynyt aikanaan tuo toivoton työnsä aloittaa?

      Onko heidän työnsä tuloksena luontoarvot löytäneet paikkansa ihmisten sydämissä? Onko luontoa alkanut jossakin päin kovastikin säästyä? Ilmastokin on tainnut lakata muuttumasta vaaralliseen suuntaan? Entä onko kaivannaisteollisuus lyöty jäihin? Kuinkas on maatalouden jättisikaloiden- ja nevetoiden laita, ovatko ne käyneet tarpeettomiksi? Ovatko muovipusiilautat lakanneet valtamerillä ajelehtimasta? Mitä pikkukirvis-suvulle kuuluu? JNE.

      Vastaa näihin sinä niin viisas ja sivistynyt anonyymi aivan ensiksi niin maailma ehkä pelsatuu.

      Poista
  13. Kalliola oli kurssikaverini opettaja lukiossa (missä Sibelius ja Irwininkin...) . Hän on nykyään Ympäristoministeriön luonnonsuojelusta vastaava ympäristöneuvos. Hieno perintö!

    VastaaPoista
  14. " Lohdutuksen sanana itselleni pidän tietoa, että journalisti kirjoittaa vain toisten kertomaa, ja kirjallisuus on tunnettu tapa käsitellä elämättä jäänyttä elämää ja ehostaa tosiasioita perättömyyksillä."

    Tämä on muuten hieno tiivistys vai sanoisinko kiteytys olemassaolomme eräistä lieveilmiöistä; joita ovat kirjallisuus ja tsurnalismi.

    Mutta henkilökohtaisella tasolla olen ikuisesti katkera siitä kun Kurosawan Shakeaspearen tulkinta eli hieno elokuva "Seittien metsä" katkesi kauniina kesäyönä vuonna 1986; ja syyksi ilmoitettiin, että elokuvan "toinen rulla oli hukkunut". Olin silloin nuori ja yhtä epävarma ja katkera kuin nykyisinkin. Kuitenkin etsin silloin jo kauneutta ja totuutta ja hyvyyttä. Seittien metsä antoi aavistuksia ja vastauksista noihin kysymyksiin.

    Siksi sanon. Hajotkoon syyllisten ruumiit ja hyvää valpuria kaikille.

    VastaaPoista
  15. Metsä ei liiku vaan siellä liikutaan ja liikututaan.

    VastaaPoista
  16. Metsässä ei liikahda lehtikään
    On kuin luonto kuollut jo ois.

    VastaaPoista
  17. Hei!
    Yritin löytää täältä blogista tietoa siitä, mitä mieltä Kemppinen on kansallispuistoista ja luonnonsuojelusta yleensä, ja Porkkalan merialueen ja rannikon ehdotetusta kansallispuistosta erikseen. En löytänyt. Mutta tämän kirjoituksen löydettyäni rohkenen kuitenkin ehdottaa, että jos Kemppinen puistoa kannattaa, niin kannatuksen voi mielellään tuoda julki allekirjoittamalla tämän vetoomuksen: http://porkkalakansallispuistoksi.fi/kannanotto/
    Sama koskee tietysti Kemppisen lukijoita.

    VastaaPoista