Kansan ääni

Sitä kysyttiin tässä, joten yritin selvittää, kuka Krimillä äänestää ja mistä. Nyt ymmärrän, miksi tätä asiaa eli Krimin ja Ukrainan rakenteita ei ole selitetty uutisissa ja lehdissä. Se on niin monimutkaista.

Ainakin minulla on sellainen vika, että kun mainitaan parlamentti tai esimerkiksi tuomioistuin, luulen heti tietäväni, mistä on puhe. Kun Suomen pääministeri sanoo, että kuntauudistuksissa on perustuslaillisia ongelmia, tiedän mistä on kysymys, ja olen jopa valmis väittämään vastaan. Haluan pitää ääntä tästäkin asiasta, sillä väite on sinänsä tosi mutta sen hehku on harhauttava. Tuossa tapauksessa kysymys on kuntien oikeuksista, jotka on säädetty kuntalaisten edun vuoksi. Ne ovat rakennekysymyksiä; miten asia on tehokkaasti organisoitava? Jo nyt ”perustuslaki” kuitenkin tuo mieleen ”ihmisoikeudet”, ja nämä kaksi eivät ole sama asia. Kuntauudistus ei ole ihmisoikeusongelma.

Krimillä ovat äänestämässä eräänlaisen parlamentin jäsenet, jotka ovat kovastikin syrjään siirretyn presidentin ja hänen Moskovassa sijaitsevan kollegansa kannalla. Tuon elimen oikeudet määrää valtion eli Ukrainan perustuslaki. Sitä alueparlamentti ei voi muuttaa. Äänestämällä se ilmoittaa kuitenkin aikovansa muuttaa.

Ukrainan presidentti sanoo olevansa laillinen valtionpäämies, ja on se tottakin. Hänet on valittu vaaleilla, eikä toista presidenttiä oikeastaan ole nyt. Suomen perustuslailla ei tietenkään ole tekemistä tämän asian kanssa, mutta meillä olisi asiaan sääntö. Niin tiettävästi Ukrainassakin on. Jos istuva presidentti näyttää syyllistyneen valtiopetokseen, maanpetokseen tai rikokseen ihmisyyttä vastaan, hänet on pantava syytteeseen ja hänen virantoimituksensa on keskeytettävä.

Näin Ukrainan parlamentti näyttää tehneen, ja epäilty rikos on mieltään osoittaneiden siviilien ampuminen. Asia on siis hyvin vakava eikä syytös ole tuulesta temmattu.

Tässä ei tietenkään ole mitään järkeä miettiä, ovatko nämä väitteet tosia. Todenperäisyyden selvittäminen on tuomioistuinten tehtävä, mutta onko Krimillä, Ukrainassa ja Venäjällä tuomioistuimia, sitä en oikein tiedä. Omassa ajatusmaailmassani ”tuomioistuin” tarkoittaa etukäteen omaksuttuja sääntöjä soveltavaa, poliittisesta vallasta riippumatonta elintä.

Panittehan muuten merkille, että sen suomalaisen mieltään osoittaneen luontoaktivistin asia meni alusta loppuun, armahtaminen mukaan luettuna, tavoilla joita ei olisi voinut soveltaa Länsi-Euroopassa.  Ja panittehan merkille, että venäläisten tavaton tehokkuus öljynporauslauttojen vartioinnissa näyttää liittyvän yhtä suureen tehokkuuteen arktisen alueen aseistamisessa? Itse en ole varma, ovatko luontoaktivistit oikea joukko toimimaan alueella, jossa taitaa olla maailman tämän hetken suurin ydinaseitten ja mahdollisesti myös tavanomaisten aseiden kertymä. Lännen ydinsukellusveneet tiettävästi päivystävät nekin pohjoisen kiintojään alla. Ne voivat jopa laukaista ohjuksia sieltä.

Eilinen pitkä televisiokeskustelu oli hyvin havainnollinen. Toimittajat jatkoivat nykyistä tapaansa esittää mahdottomia kysymyksiä ja lisäksi kysymyksiä, joihin ei voi vastata lyhyesti. ”Voitteko kuvitella tilannetta, jossa liittyminen Natoon tai puolustusliitto Ruotsin kanssa olisi puolueellenne mahdollinen?” Ainoa rehellinen vastaus lienee ”kyllä”. Vasemmistoliitto, tai ainakaan sen eilinen edustaja, ei kuitenkaan ilmeisesti kykene kuvittelemaan tilannetta, jossa Venäjä käyttäisi sotilaallista väkivaltaa, mutta kaikille muille vastaus olisi voinut olla; kyllä, esimerkiksi ydinsota tai muu suursota.

Muistaakseni oppilaani ilmehtivät sen näköisinä, että ajatus oli turhaa viisastelua, mutta taisin luennoilla joskus selittää, että jos gallupissa kysytään, voinko kuvitella tappavani poliisin paistinpannun iskulla, niin kyllä voin. Lisäsin ettei minulla ole sellaisia suunnitelmia enkä todennäköisesti edes osuisi poliisiin. Niillä taitaa myös olla taito lannistaa käsiksi käyviä mielettömiä.

Kansan ääni ja kansan tahto ovat joidenkin mielestä aina sopivia perusteita. Kansan tahto ei kuitenkaan merkitse mitään: sillä ei ole merkitystä. Kansan tahto selvitetään nykymaailmassa vaaleissa, ja sen jälkeen otetaan huomioon imperatiivisen mandaatin kielto – valittu nimenomaan ei ole sidottu valitsijoittensa tahtoon. Siis: ”kansan tahto” on myös eurooppalaisen 1900-luvun ajattelun mukaan kuvitteellinen, ei toteutuva seikka.

Mielestäni se on hyvin sanottu, että tehtävään valittu poliitikko on velvollinen noudattamaan lakia ja totuutta. Siinä miten nämä kaksi sopivat yhteen, on kenelle tahansa miettimistä loppuelämän ajaksi.

Äänestää saa mistä tahansa, vaikka postilaatikon väristä. Se on eri asia, kenellä on toimivalta eli pystyykö esimerkiksi Kirkkonummen kunta järjestämään pätevästi kansanäänestyksen Suomen tasavaltaan kuulumisesta. Siis ei.