Suuri junamatka

Junamatka kesti tunnin ja kaksikymmentäkuusi minuuttia. Eläkeläiselle myytiin lippu hintaan 14,15. Olen ollut epätietoinen, mikä on korkea tittelini. Ajattelin siirtyä käyttämään varatuomaria, koska se on varma. Autonkuljettaja, jonka tiedän toimineen toistakymmentä vuotta paikallisen yliopiston rehtorina, antoi neuvon. Kuulemma olen edelleen ja lopun ikääni professori, ja lisäys ”emeritus” on luvallinen mutta vapaaehtoinen. Hän taas ei ole enää rehtori. Määräaika, vertaisarviot, valitusmahdollisuus jne.

Mielenkiintoista! – Painattaisinko käyntikorttiini samalla ”eläkkeellä iltapäivisin”?

Älkää kommentoijat tehkö samaa virhettä kuin minä. Isäni selitti minulle, miten koulumme pätevin opettaja oli epäpätevä. Ruotsin opettaja oli jättänyt 1920-luvulla maisterin tutkintonsa viimeistelemättä. Paperit siitä, että on pätevä eivät todista, että henkilö olisi tehtäviinsä pätevä.

Junassa opettelin ulkoa unohtamiani sääntöjä pitkistä ja lyhyistä vokaaleista latinan kielessä. Seurauksena oli järkyttävä mielipiteen muutos. Lausuin äänettömästi itselleni muistamiani runoja ja tulin siihen tulokseen, että oikealla lukutavalla on puolensa. Tekstit on kirjoitettu jazzin tapaan kielen ja runomitan kaksoisliikkeeksi. Tästä olin kiivaillut latinistien kanssa etenkin julkaistuani Catullusta. Olen myös lytännyt julkisesti ainakin isä-Oksalan runosuomennoksia verraten niitä Saarikoskeen. Väitin että runomitan täsmällisyys ei hyvitä ruotoista kieltä. Arvelin ettei suomea saa soimaan niin kuin perin juuri erilaista latinaa – tai esimerkiksi ranskaa.

Mielenmuutos johtuu rokista, iskelmistä ja laulelmista. Jatkuvasti uudet sukupolvet pudistavat geeneistään käsityksen, että pitää olla rytmi ja mielellään loppusoinnut. Järkyttävämpi on havainto, että taidelaulussa on sama. Vapaan mitan sävelityksiä kuulee yllättävän harvoin.

Niinpä esitän tässä tuloksen Turku-matkastani. Ylimääräisenä innoittajan oli tietysti käsittämätön Sir Richard Francis Burton, kolmenkymmenen kielen taitaja, Tuhannen ja yhden yön kääntäjä, miekkailun opettaja, tutkimusmatkailija ja kaikkea muuta – myös Catulluksen mitallinen kääntäjä.

Kuvassa (Wikipedia) Burtonin hauta. Sitä miestä ei kuoltuaankaan sovinnaisuus sitonut! http://burtoniana.org/

Titus Petronius Arbiter:

Hylkää entiset seudut ja uusia rantoja etsi.

Silloin saat nähdä maan, meren ja maailman.

Purtesi taakse jää Pohjoisen ilkeä viima,

Länneltä nouseva tuuli, helteen ruhtinaan rauha

Suuri on hän, joka vieraan rannan hiekalle astuu,

kertaakaan pelkäämätön, korkeamielinen mies.

* * *

Ranta ja meri kauniimpi kuin elämä!

Onni on astua maihin tänään ja tässä.

Päivä on korkea. Tällä paikalla ennen

loiskutin merenneidoille kutsuksi vettä.

Tuossa on lähteikkö, tuonne tuo leviä tuuli.

Täällä asuvat muistot ja sanaton hellyys.

Löysin kadonneen ajan. Nyt ilkeinkään kohtalon käänne

ei riistä, minkä aika on ehtinyt antaa.