Uutiset

Sopiva tutkimus olisi selvittää, mitä television uutislähetyksissä ei kerrottu, esimerkiksi viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana.

YLE hehkuttaa nyt illan uutislähetystensä suurta suosiota ja siinä sivussa Aamu-TV:n katsojamääriä. Kehuskeluun on kaksikin erittäin hyvää syytä. Suosio on selvästi todellista. Television katsominen on muuttunut paljon. Ainakin laitteissa se on pirstoutunut nopeasti. Lehmä ja uusi veräjä (tai kontti) ovat kielikuvina vanhentuneet nopeasti, eikä ”töllöttäminen” ole enää sanana kovin kuvaileva.

Television aikakausi, josta niin kovasti uhottiin, kesti vain 50 vuotta. – Vai olivatko McLuhan (kuoli 1980) ja ne muut julkiset intellektuellit oikeassa? Loiko televisio ”maailmankylän” eli vaikuttiko se globalisoitumiseen.

Vastaan omasta puolestani: ei ollenkaan. Kuva-aterioista ei maha täyty, eikä tyhjene.

Ei siitä ole niin pitkä aika kun muutkin kuin Tampereen yliopiston omituiset vasemmistoprofessorit uskottelivat, että televisio-ohjelmat ovat amerikkalaisten imperialistien salajuoni myös suomalaisten työtätekevien petkuttamisen ja riistämisen merkeissä.

Nyt (Finnpanel 3/2014) viikon 16 katsotuinta ohjelmaa ovat kotimaisia, kärjessä Putous. Vasta sitten tulee Hercule Poirot, joka ei sekään taida olla kovin amerikkalainen. Kuukausittaisissa luvuissa 20 kärjessä ovat kotimaisia, tyyppiä Suomen Turku julistaa sitä tai tätä, Itsenäisyyspäivän vastaanotto, ja kärjessä Yle uutiset.

Kun uutislähetys on mielestäni aika herraskaisesti tehty eli asiallisuus on tavaramerkki, eivätkä yksinkertaistukset ole räikeitä, on lupa yllättyä, etteivät edes kännykkäkatsojat ole siirtyneet kevytlevitteisiin. Kevennyksistä ja avarruksista huolimatta uutislähetyksen maku on rukiinen. Yhdysvalloissa maku on jopa mainokset unohtaen äitelän sokerinen.

Tehkää ajatuksissanne koe. Pankaa peräkkäin iltapäivälehtien etusivun uutisaiheet ja verratkaa niitä Ylen, siis myös radion, asioihin. Ne eivät ole samoja.

”Uutinen” on tietysti aina keinotekoinen. Vaikka yrittäisi sanakirjan määritelmää eli suurelle joukolle tärkeät päivän tapahtumat, painottaen valtiollisia ilmiöitä, uutinen on silti tehty, ei tapahtunut. Tänään korostettiin korkeakoulujen kielivaatimuksia. Asia on kiinnostava mutta ei se liity tähän päivään eikä tähän viikkoon.

Urheilu, varsinkin ammattilaislajit kuten jalkapallo, jääkiekko, alppilajit, golf ja tennis, on huolellisesti suunniteltua ja riskisti rahoitettua show-toimintaa. Sitä on kovin paljon. Toisaalta urheilun harrastajia ei taida enää olla olemassa.

Urheilulähetykset etenkin maksupuolella ovat aivotonta viihdettä. Minusta ihminen tarvitsee aivotonta viihdettä.

Ajatuksen arvostelijat eivät ole olleet viime aikoina äänekkäitä. En tee numeroa siitä, että mahdan itse olla tässä asiassa poikkeava. Jos vastakkain ovat ottelu Pips vastaan Pöps ja Brucknerin kuudes sinfonia, valinta voi olla tuo jälkimmäinen. Se on aivoton.

Historian roskalaatikoista kurkisteleva sukupolvi, joka korosti kriittisyyttä, yllytti istumaan television ääressä muistiinpanovälineet käsillä.  Se oli säälittävä ajatus. Uutiset vertautuvat menneen ajan iltahartauksiin. Sisällöllä ei yleensä ole niin väliä, mutta muoto on tärkeä. Uni tulee ja ruuansulatus toimii.

En ehkä olisi uskonut, että Yle onnistuu parantamaan aamun ajankohtaislähetystään. Kun se sopii elintoimintoihini, tapaan katsoa tai vähintään olla katsovinani sen. Olen hyvilläni inhimillisistä tekijöistä. Ne toimivat, Ammatti-ihmiset rupattelevat. He eivät olekaan ”televisiohahmoja”. Minua miellyttää, että kirjallisuutta ja musiikkia mainostetaan hävyttömän suorasukaisesti. Joku on huomannut, että eräät kulttuurin ammattilaiset ovat hyviä puhumaan.

”Jälkiviisaat” voisi lopettaa. Kaava oli hyvä, pari viisasta ja yksi hölmöläinen. Nyt sen alkaa jo uskoa. Talous- ja urheilukeskustelijat ovat pirtsakoita.

Hyvä ajankohtais- tai uutislähetys munii. Vaikka muutakin olisi, se pullauttaa itse uutiset. Ei se ole silmänkääntötemppu. Tulos mitataan ruokaisuudellaan.