Taikaus

Otsikon sana on Haanpään valikoimasta. Hän käytti sitä muun muassa kirkonkellojen soittamisesta. Hänen suurta vastenmielisyyttään uskontoa kohtaan ei ole ehkä käsitetty oikein. Tuo asia on pohjoisessa toista kuin etelän kaupungeissa. Laestadiolaisen ajatteluntavan sävyttämän kristillisyyden käsittäminen taikauskoksi ja järjenvastaisten rituaalien harjoittamiseksi ei ole outo ajatus.

Näen asian silti toisin, tietysti vailla syvällisiä tietoja Pohjoisen herätysliikkeistä. Armon kaupustelijat tunnen sitä vastoin itsekin herännäisyydestä, jolla tarkoitetaan körttiläisyyttä eli tätä Paavo Ruotsalaisen liikettä Savossa ja Pohjanmaalla.

Myös uskonnollisissa liikkeissä haluan sivuuttaa kokonaan julistuksen eli aatteen eli ideologian. Esimerkiksi 1500-luvun uskonpuhdistus Saksassa ja Pohjoismaissa on ennen kaikkea ruhtinaiden yleispoliittisessa muutoksessa käynnistämä kapinaliike sekä keisaria että paavia vastaan. Uusien keinojen innokas ajaja oli Kustaa Vaasa, joka ei liene piitannut uskonnosta paljon, jos lainkaan. Lähettämällä lahjakkaita poikia piispan oppiin uusien ajatusten Saksaan hän koulutti korkeita virkamiehiä ja onnistui siinäkin hyvin.

Näiden päivien lehtikirjoitukset viittaavat vahvasti pahoihin väärinkäytöksiin herätysliikkeen organisaation huipulla. Asiat ovat niin hankalia että tavallinen kirkko joutuu miettimään asennettaan ylivoimaisesti suurimpaan ja vahvimpaan ryhmäänsä. Ehdotan että kirkko häpeäisi.

Ennen sotia laestadiolaisuus oli lähes kaikkea muutosta jarruttava voima ja useassakin suhteessa yhtä primitiivinen kuin tietyt islamin muodot nyt. Raiskauksen uhria uhattiin erottamiselle seurakunnasta, koska hän oli – raiskauksella – syyllistynyt sukupuoliyhteyteen.

Tuota voisi pitää vain erikoisuutena. Liikkeen voi kuitenkin nähdä voimana, joka kilpaili valtion ja siis poliittisen järjestelmän kanssa vallasta. Sotien jälkeen televisio ei ollut syntiä vain väitetyn riettauden takia, vaan siksi, että televisiossa puhui ”valtio”, siis jumalattomuus. Valtiota oli siedettävä mutta siitä oli pysyteltävä kaukana. Sanomalehdet eivät olleet syntisiä, koska ne eivät olleet valtion. Radio epäilytti. Tietokone ei tiettävästi ole keneltäkään kielletty, koska se kai vertautuu pärehöylään tai maamoottoriin. Koneet saattavat olla suorastaan Jumalan lahjoja.

Hengellisen anteeksiannon eli syntien anteeksi saarnaamisen ja maallisen rangaistuksen eli sakon tai vankeuden ristiriita on rakenteellinen.

Uskonpuhdistuksen kamppailu käytiin aatteen tasolla juuri anteeksiannosta eli armosta. Ympäri Euroopan kuningas, ylhäisaateli ja kirkko kilpailivat rangaistusvallasta. Aikaisemmin, hajanaisemmissa oloissa jopa henkirikokset olivat olleet heimojen yksityisiä asioita. Kärsimyksen tuottaminen ulkoisille ja sisäisille vihollisille oli niin tehokas väline, että siitä kannatti taistella. Tätä nykyä valtio on valloittanut itselleen eli tuomioistuimille kaiken kivun hyvittämisen, myös taka-aikojen lasten (ja vaimojen) ruumiillisen kurittamisen.

Seurakunnan harjoittama rankaisutoiminta on vaikea kysymys. Se voi johtaa käytännössä rikosten peittymiseen ja uhrien jäämiseen vähääkin sovitusta vaille. Liike näyttäisi pitävän kiinni vahvoista jäsenistään – miehistä – syrjäyttämällä heikkojen, loukattujen ihmisyyden. Tätä samaa vallankäyttöä näyttäisi sisältyvän liikkeen epämääräiseen luetteloon synneistä eli kielletyistä teoista, kuten syntyvyyden sääntelystä, ja suhtautumisesta vähemmistöihin.

Tässä kirjoituksessa ei kajota jumaluusoppiin; kirkon kentällä toimimattoman on vaikea tajuta, miten tämä suurempi kirkko sallii liikkeelle omien tunnustustensa vastaisen toiminnan. ”Taivasasioista” päättää liikkeessä jokin johtokunta, joka tapauksessa ihmiset. Uskontunnustuksen mukaan niistä päättää Jumala, ja siinä on Jeesuksellakin roolinsa.

Toisen vakaumusta olisi kunnioitettava. Tässä sana ”kunnioitus” esiintyy vanhassa merkityksessä. En pidä vanhoillislaestadiolaisten toimintaa oikeana. Kunnioitan heitä tunnustamalla, että heillä on oikeus omiin käsityksiinsä ja niiden mukaiseen toimintaan – lain ja ihmisoikeuksien osoittamissa puitteissa. En näe estettä kannattaa pelastusjärjestelmää tuosta leiristä paenneille tai sieltä karkotetuille. Se on aika kova kohtalo. Olen tuntenut sen koulun käyneitä.

Uskonnoksi ilmoittautuva organisaatio on aina myös taloudellinen järjestelmä. ja rahan ohella kysymys on vallasta. Tämä koskee Suomen kirkkoa ja Rooman kirkkoa ja luonnollisesti amerikkalaisia herätyskirkkoja, jotka ovat kuin moottoriteitä, kovaa vauhtia pahvikulissien välissä ei mistään ei minnekään. Tämän kirjoituksen kohteena on vanhoillislaestadiolainen organisaatio maallisen vallan käyttäjänä. En voi sanoa, että se olisi maamme takapajuisin, koska se naamioituu niin hyvin ja puolustautuu taitavasti.

Vain viileästi kiinnostuneille lukijoille vihje – missä vedotaan taajaan hyvyyteen ja ikiaikaiseen oikeuteen, siellä on syytä pitää kaksin käsin kiinni lompakostaan.