Neuvokki

Kirjoittajan kuuluu neuvoa lukijoitaan, vaikkei mistään mitään ymmärtäisikään. Minä kysyn neuvoa. On niin hyviä kokemuksia. Vasta myöhemmin menen häiritsemään tietokonemiehiä ja –naisia, etenkin entisiä oppilaitani.

Tämän blogin kehittämiseksi on annettu todella monta hyvää neuvoa. Itsekin haluaisin tagipilven). Otin esimerkin googlaamalla.

Laittaisin mielelläni linkit vaikka kaikista erisnimistä. Nytkin löytää kaikkea käyttämällä blogin hakuruutua, mutta ei se ole ihan sama. Ruutu on vasemmalla ylhäällä. Kokeilkaa esimerkiksi hakusanalla ”Lilius” tai ”perseet”.

Hyvän ja huonon hakukoneen yksi ero on virheensieto. Niinkin käy joskus, että teen kirjoitusvirheen. Google kysyy, tarkoitinko jotain muuta, mitä se ehdottaa. Yleensä tarkoitin. Blogin kone on amerikkalainen. Se ei vaivaudu etsimistyöhön katkaistujen vuoksi eikä tunne villimerkkejä (Kemppin*).

Miksi villimerkin nimeksi ei tullut ”valttikortti”? Kuten tiedätte, * tai ? ja vastaavat ”kaatavat” muut merkit.

Näiden kirjoitusteni yhteydessä puhutte välillä ”tajunnanvirrasta”. Sana antaa sellaisen mielikuvan, että kirjoittaja on pannu paperille mitä sylki suuhun tuo eli siis puuta heinää. Toinen mahdollinen tulkinta on holtiton siirtyminen asiasta toiseen ja kolmanteen.

Tuo vanhentunut termi tarkoittaa eräänlaista sisäistä yksinpuhelua. Sekä tekniikasta että termistä on kauan sitten luovuttu. Kirjoitustapana se on tavattoman hidas ja ainakin tulokseen verrattuna kohtuuttoman vaativa. Jos kirjoittaja nimittäin todella yrittäisi kirjoittaa oman tietoisuutensa paperille, se muuttuisi kirjoittamisesta. Lisäksi ”tajunta” on myös kuvia, ääniä, makuja ja muistumia kosketuksista. Kielellisen ilmauksen keksiminen niille olisi valtava urakka.

Kysymyksessä on todellisuudessa eräs keino järjestää lauseita peräkkäin. Monet ajattelevat, että olisi kirjoitettava kiinnostavasti. Niin ajattelen minäkin. Tuo ”kiinnostava” ei voi tarkoittaa vain aiheita. Kuka ei tietäisi, että kiinnostavista aiheista, kuten vaikkapa erikoisesta autokolarista, voi kirjoittaa yksitoikkoisesti. Ellei tiedä, lukekoon poliisin laatiman pöytäkirjan siitä ajoneuvojen yhteentörmäyksestä. Yleensä keinot, joilla tavoitellaan tekstiin ilmeikkyyttä, ovat huonoja.

Teen usein näin – samalla tavalla kuin tässä kirjoituksessa. Ensin on yksi ymmärrettävä asia eli blogin tekstien hakeminen tietokoneella. Sitten on toinen asia eli huomioita kirjoittamisen käytännöistä. Nämä kaksi eivät näytä liittyvän toisiinsa sen suuremmin. Tavallisesti selittämättä mutta nyt sormella osoittaen siirryn kolmanteen asiaan, joka yhdistääkin nämä kaksi edellistä. Monipuolisuutta tavoitteleva tyyli tekee haut ja hakusanojen käytön vaikeaksi.

Miksi konstailla? Niin, miksi puhua hauskojakaan. Vanhan kaskukirjan miestä oli sakotettu, kun hän oli haukkunut vallesmannia siaksi. Sakon saatuaan hän kysyi nimismieheltä, saako sikaa sanoa vallesmanniksi. Kun toinen oli todennut, ettei ainakaan laki aseta sellaiselle esteitä, hän sanoi poistuessaan: ”Näkemiin, vallesmanni.”

Vallesmannia voi sanoa siaksi monella tavalla. Toisista sakotetaan, toisista ei.

Tämä blogi on Googlen atomic. Kun muutin hiukan otsikkoa, kaikki kirjoitukset vuodesta 2005 muuttuivat. En keksi tähän hätään keinoa, jolla osoittaisin, että oli jossain vaiheessa professori ja sitten eläkkeellä oleva professori, mahdollisesti emeritus. En tiedä, miten tuo menee nykyisin, koska minulla oli virkaani 15 vuoden nimitys, ei elinikäinen, johon ”emeritus” tuntuisi viittaavan. Kun minua nimitettiin, elinikäisiä virkoja ei tainnut enää olla.

Olisin parannellut blogin asua vähän väliä ja kenties siirtynyt Word Pressiin, mutta pelko olemassa olevan systeemin sotkemisesta on pidätellyt. Pelko ei ole aiheeton. En alkuunkaan hallitse verkkosivun muotoilemista sekä tietokoneen ruutuun että kannettavaan sopivaksi.

Kun päätin, etten rupea suututtamaan ketään painamalla blogin kommentteja tulossa olevaan kirjaan, mietin nyt, että jospa kaikki tekstit ja kuvat siirtäisi toiseen ”arkistoblogiin”. Se voisi olla pelkkään lukemiseen houkutteleva. Siitä voisi jättää kuvatkin pois. Siellä olisivat kommentit sellaisinaan. Mielestäni kenenkään tekijänoikeutta ei loukattaisi, koska verkkoon tarkoitetut kommentit vain siirrettäisiin toiseenkin kohtaan verkossa.

Sitäkin harkitsen, että jospa linkittäisi tuohon arkistoblogiin kirjat. Minulla on tekijänoikeudesta vapaita kirjoja puolisen tuhatta, tietysti enimmäkseen klassikkoja. Olisi ihmisten niin kuin helpompi löytää. Mitä neuvottre?