Porraspää

Portaista tulee mieleen John Coltrane ja Sakkaran pyramidi, ziggurat. Kukin meistä mittansa mukaan pyramidin pystyttää.

Taloni sivussa on nyt viisi askelmaa. En pane tähän valokuvaa, jottette kävisi omin lupinenne ramppaamassa täällä. Siitä on kyllä hakattu kivenaluset moskalla tiiviiksi, mutta ottaa se oman aikansa, että betonilaatat asettuvat. Routaakin on luvassa, mutta ei rintaan.

Tässä on kovin monta pehmeästä päästä todistavaa muistopaikkaa. On asunnon vierikuusi, jota siis on kuuleminen, kuten sanassa sanotaan. Sitä kuusta kuuleminen. Näinä päivinä ei ole ilmennyt muuta kuin kiroilevia oravia. Ehkä ne ovat vielä kiukuissaan Kansallispankin kaatumisesta. Jotkut niistä tapasivat esittää pankin liikemerkkiä. Tosin neljää tai kuutta käpykyntistä en ole kerralla nähnyt.

Toisella puolella on iso kivi. Sen juuressa isä ja äiti keittävät puuroa, sinulle. Tieto on leppäkertulta, joka lentää, lentää.

Tuota isoa kiveä noin neljäkymmentä vuotta sitten harrastanut mieshenkilö ajoi autonsa porraspäähän. Mukana oli haalareiden ja rukkasten lisäksi julmettuja betonilaattoja ja lapio ja rautakanki. Kaide tulee kahden viikon kuluttua erään toisen sukulaismiehen yksivuotissyntymäpäivien yhteydessä. Ajatus on käyttää kaksikakkosta ja metallianturoita.

Jalkani muistavat monia portaita, joista kai parhaat ovat Possulassa. Siellä kallionkuve on siksi korkea, että tekomieheksi tarvittiin etevä timpuri, ja hanke toteutettiin, kun minulla rupesi selvästi suttaamaan juokseminen kahden täyden vesiämpärin kanssa kaksikymmentä metriä kiven laelle kiemurtelevaa reittiä, jossa saappaan sija ei ollut kaikin kohdin selvä. Mutta eräät toiset portaat ovat paljon vanhempaa perua ja taitavat liittyä sodanjälkeiseen mökkikulttuuriin. Nousut vaihtelevat hiukan ja yksi tukevan näköinen liuskekivi liikahtaa aina jalan alla niin että lihavammilta kulkijoilta voi päästä kirkaisu. Voi olla, että sinne on nyt laitettu kiilakivi. En ole käynyt asiaa toteamassa.

Saadun tiedon mukaan erittäin sopiva nousu on 18 senttiä ja askelman syvyys 27. Askelrytmi on syvästi askarruttava kysymys, kuten jazzmies Coltrane osoittaa kuuluisassa kappaleessa Giant Steps, jättiläisen portaat. On se eri asia mennä rappuja ylös kuin laskeutua niitä alas. Kuka sanoo että ihmisen henki nousee ylös ja eläimen alas?

Uskottavan tuntuinen selitys pyramideista on ainakin se, että Egyptissä ja Kaksoisvirtain maassa työmaan ajan eli muutamia satoja vuosia faaraon miehet pääsivät tasanteelle tulvaa pakoon. Tulvat olivat julmia. Ilman niitä sellaisia kulttuureja ei olisi tullut. Mutta pyramideja on oudon paljon aivan ympäri maapallon. Egyptiläisten sileä pyramidia on jotenkin pelottava. Ei ole ihme, että aina välillä elpyy pyramidiusko. Viimeisen suuren aallon aiheutti Tutankhamonin haudan löytäminen, mutta muistan itsekin, miten tietyn höyrypäisyyden tyyssijasta englannista levisi ajatuksia pyramidin muodosta, partakoneen teristä ja ties mistä. Jos ouija-lauta alkoi tympäistä eikä spritistisiin istuntoihin tullut väkeä, piti hankkia Suuren pyramidin pienoismalli ja jättää partakoneenteriä sen sisään yöksi. Aamulla ne olivat teräviä ja ruostekin oli poissa. Kuten uskomuksissa on tavallista, kokeiluja ei ollut mitenkään välttämätöntä suorittaa. Ja Erich von Däniken puolestaan tiesi, että pyramidien rakentajat olivat alieneja. Mutta von Däniken ei taida olla muodissa. Mielenkiintoisista villityksistä saa selkoa esimerkiksi RationalWiki –portaalista.

Portaista ei voi olla tulematta mieleen Nousu Parnassolle (Gradus ad Parnassum). ’Gradus’ on myös ’askelma’. Nimitystä on käytetty musiikin ja kieliopin opetuksessa todella kauan. Alkujaan vitsi oli tuo ensimmäinen latinan sana. Kakaroiden piti oppia, että ääntäminenkin on ajateltava, sillä ’graduus’ kirjoitetaan samalla tavalla ja merkitsee askeleita. Ehkäpä ne, jotka eivät tätä heti oppineet, pantiin rappuun häpeämään.

Sukulaisasioissa pysyen Antti ja Mikko voisivat huvitella netin musiikin hakukoneissa, kun kuulemma kuorohommiensa innostamina tapailevat pianolla korvakuulolta erilaisia sävelmiä.

Musipedian ”melodian muoto” –haku on jotenkin hämmästyttävä. Hakuruutu tarvitsee vain tiedon, mennäänkö sävelmässä ylös (u) vai alas (d) vai toistetaanko edellinen sävel. Hakutulos esittää kymmeniä esimerkkejä, joissa tuo muoto ilmenee, ja monista on vanha levytys tai YouTuben video tarjolla. Hiukan hämmentävä on myös haku naputtamalla sävelmän rytmi, pelkkä rytmi, millä tahansa tietokoneen näppäimellä. Tietysti tähänkin katiskaan jää kaikenlaista.

Joka suhteessa siunauksellinen IMDB Petrucci tarjoaa kokonaisten (vanhojen) nuottien ja partituurien lisäksi klassisesta musiikista midi-leikkeitä. Ne puolestaan antavat aiheen ihmetellä, että aika vähästä sitä sävelmän ja sävellyksen tuntee, jos on tunteakseen.

En tiedä vastausta kysymykseen, onko sävelmien tunteminen nyt mennyt muodista. Ennen oli vähän niin kuin yleissivistystä, ettei sekoittanut Maamme-laulua Porilaisten marssiin, vaikka esittäjänä olisi Kaartin soittokunta.

Ajattelin mennä istumaan portasilleni, mutta ei. Pian alle pyytää hyllyn, kylmä maa kun hyytää pyllyn (”Olli”). Ryhdynkin selvittämään, millaisella rahalla kivien alle saisi ängetyksi vastukset, joilla raput voisi sulattaa. Täällä on näet lonkkamurtumaa tarjolla itse kullekin taas tulevana talvena. Vai löytyisikö esimerkiksi tuotemerkillä ”Sisyfos” kiviä, joissa on vastus valmiina.