Rauhanomaista rinnakkaineloa

Kai teilläkin on tapana nauttia elävästä pianomusiikista iltapäiväkahvin aikaan, kuten meillä, kuvasta ilmenevin tavoin?

No itse asiassa suvun piirissä vietettiin syntymäpäiväjuhlia ja samalla oli tilaisuus suorittaa paineastioista annetun lain hengessä uuden keittiön ja ruokailutilan koeponnistus. Voin ilokseni kertoa, että kokeilu onnistui hyvin. Olen ihmeissäni siitä, että heinäkuulla sovittu ajankohta piti tunnin tarkkuudella. Remontti oli valmis juuri silloin kuin piti.

Tiedossani ei ole vastaavaa tapausta. Vähintäänkin käy niin, että jos joku listan pitkä jää ”ensi viikkoon”, se puuttuu vielä 40 vuoden kuluttua. Ei se mitään. Pääasia että meinaa.

Kokeilemalla pystyin palauttamaan mieleen kuvia ja tunnelmia kaksistakymmenistä merkkipäivistä, ja yrittämällä niitä olisi tullut lisäkin. Vanhimmat ovat äidinäidin 60-vuotispäivät 40-luvulta. Mieleeni jäi, miten mielenkiintoiselta sen kuusikulmaisen ruokasalin pöytä näytti alhaalta katseltuna, ja miesten jatsarisaappaat. Sen ajan juhla-asu oli saappaat ja lähes puhtaat pussihousut, Komeuden kruunaava pikkutakki saattoi olla sen päälleen pukeneen isän perua.

Muistan isäni 50-vuotispäivät 1971 ja 60-vuotispäivät. Edellisiä vietettiin Tapiolassa, jälkimmäisiä jo Westendissä.

Vaimon täti kertoi perunnan nostosta sota-aikaan. Hevosen vetämä koneen tapainen kuvattiin juuri samanlaisena kuin muistan sen itse, ja myöhemmin 50-luvulla käytössä ollut itsesitova samoin.

Sukujuhla palautti mieleen aikaisemmin aamulla asioilla ajellessani mielessä liikkuneita asoioita. Ajoin naapurikuntaan. Siuntion kalansavustama Four Seasons on mielettömän hyvä. Kun tässä verkkopäiväkirjassa on ollut sota puheena viime päivinä, nyt muisteltiin siis perunannostoa kotirintamalla ja myöhemmin keskusteltiin eräistä taisteluista ja Beevorin paksusta kirjasta. Keskustelukumppanit olivat saaneet samanlaisen käsityksen kuin minä. Isänmaallisuus ja muut kauniit puheet ja jokin ”ajan henki”, jollaista ei kuulemma pitäisi olla olemassa, antoivat kaikille suurvalloille mahdollisuuden harjoittaa omien kansalaistensa hengellä mielettömyyksiä, joita kuvamaan kieli ei tahdo taipua.

Kun siis kysytään, kuten minulta kysytään, mikä siinä sodassa nyt niin kiinnostaa, vastaus on oikeastaan selvä. Karkeasti laskien puolet murheista ja vastoin käymisistä, jotka teitäkin kohtaavat, ovat näin rauhan oloissa omaa syytänne. Toinen puoli olkoon sitten ilkeiden ihmisten tai ankarien olosuhteiden aiheuttamaa. Tuosta omasta puolikkaasta vain osa on omaa. Toinen osa, ehkä puolet, on kasvaessa takkiin tarttunutta. Tältä osin ajattelutapani tulee ikävän lähelle determinismiä. Se on perusteltua, ainakin epigenetiikan uusien oivallusten valossa.

Olet siis osittain sukusi ja aikaisemman ympäristösi tuotetta. Kirjojen ja elokuvien sisällöstä ja myynnistä päätellen kymmenet tuhannet muutkin suomalaiset ovat saaneet parantumattomia vaikutteita sodasta ja pula-ajasta. Tuo jatkuva sekasorto, jonka valehdeltiin sujuneen sotilaallisen kurin merkeissä, on osa minua ja teitä. Kukin suhtautuu siihen tavallaan. Jotkut haluavat olla ajattelematta ja kiistävät aiheen kiinnostavuuden. Toiset löytävät itsensä kerran toisensa jälkeen miettimästä noista kolkkoja asioita. Lisäksi päivän tapahtumat nostattavat kaikuja, jotka tuntuvat kertovan, ettei sellainen hulluus ole ohi. Ihminen on kaikkia eläimiä julmempi, ja tähän onnettomuuteen auttavat vain yhteisön rakenteet, kuten oikeudenmukaisuuden rakentaminen.

Edellisenä iltana olin rauhanomaisissa tunnelmissa ja luin kolmesta joesta, jotka tulivat uniini. Tutkijaryhmä on maaperän kemiallisiin analyyseihin ja muun muassa satelliittikuviin tukeutuen mallintanut Pohjois-Afrikkaa ja onnistunut simuloimaan seudun kosteuden ja hedelmällisyyden vaihteluja viimeksi kuluneiden sadan tai kahdensadan tuhannen vuoden aikana.

Afrikassa oli nykyisten asemesta paljon vettä. Monsuunit makasivat nykyistä paljon pohjoisempana. Maaperän muodot ja koostumus osoittavat valgtavien jokien toiminnan. Niitä oli kolme, leveydeltään kukin kilometrin, kaksi. Niiden ympärille muodostui vihreitä käytäviä. Hyvin todennäköisestä Välimeren ranta, Lähi-Itä ja Eurooppa saivat ihmisensä noita väyliä. Koska myös pohjoisessa oli kostea – jääkausi vaikutti – matkaan lähteminen oli houkuttelevaa.

Mistä on peräisin kaikki Saharan hiekka, joka on peittänyt entisen vihreän maan? Hiekka on kvartsia ja maasälpää, jotka eroosio eli tuuli ja vesi, lämpötilan vaihtelut ja liike ovat hionet hienoksi. Ne ovat entisiä vuoria ja kunnaita. Niiden alla on edelleen vettä.

Sukumme tulee vettä pitkin hakemaan viljavia alueita ja avaria riistamaita. Sama toistui jopa Suomessa, jossa rannikko ja järvet olivat asutuksen ylläpitäjiä.

Olemme kaikki samaa runkoa. Vaikka elämänmuodossamme ei näennäisesti ole mitään yhteistä sen kanssa, jota sadan tuhannen vuoden takaiset edeltäjämme harjoittivat, itse asiassa kaikki on samanlaista, kun epäolennaisuuksien läpi nähdään.

Tuohon yhteiseen perimään kuuluvat kieli ja luultavasti musiikki, taito käyttää työkaluja siten suojautua pieniltä sään vaihteluilta. Kohotimme tänäänkin kahvikuppimme – ainakin eräät tekivät sen – luultavasti pitkän mustaihoisille isillemme ja äideillemme, koska olemme isänmaallista väkeä. Olemme kaikki maahanmuuttajia, nekin joiden edeltäjät ovat asuneet viisi sataa vuotta aivan samoilla sijoilla. Meillä on keittiöt. Heillä oli liedet, joiden pohjia nyt tutkitaan. Tuli paloi liesissä ja ihmisissä.