Ostaminen verkossa

Se kiinnitti huomiota, että lehtiuutisesta oli nähtävissä syy S-ryhmän ison johtajan vaihtumiseen: verkkomyynti. Muutos arvioidaan todella suureksi, kun toinen tunkion kukoista reagoi. Siis saamme pian kuulla kuulumisia K-ryhmästä. Nyt menestyvä Lidl kertoo panostavansa tuoretuotteisiin.

Kuluttaja-lehteä olen ennenkin kehunut. Sitä julkaisee valtio – kuluttajavirasto. Siinä ei siis ole mainoksia. Nyt myynnissä olevassa numerossa oli testattu verkkokenkäkauppoja. Tuloksista päätellen ja lievän verkon selailun jälkeen uskallan arvata, että seuraavaksi lähtevät maisemasta kenkäkaupat.

En olisi uskonut, että kengän myynnin ongelmiin on löydetty keinot. Valikoima – saksalaisessa liikkeessä on yli 30 000 kenkäparia, ruotsalaisessa 26 000. Siis Zalando ja Brandos. Tämä ei ole mainos eikä suositus. En ole kokeillut, vaan toistan lukemaani. En myöskään kokeile. On vähän vikaa jalkaterissä.

Ajatus näyttää olevan tämä: ostajat ovat nuoria. Nuorilla taitaa olla enimmäkseen tavalliset ja terveet jalat. Huolellisesti verkkosivun ohjeen mukaan otettu jalkaterän pituus voi tosiaan riittää. Ja sitten on oltava päättäväisyyttä vaihtaa tuote, ellei kenkä sovi. Jotkut verkkokaupat lähettävät tuotteen mukana palauspaketin tarroineen.

Jos joku luulee, että verkkokauppa on halpa, erehtyy. Verkkokaupan pitäminen on liiketoimintaa. Se tarkoittaa, että kysyntä määrää hinnan.

Kaksi omaa huomautustani. Jotkut verkkokaupat hyväksyvät suomalaisen pankkikortin eli maksun oman pankin kautta. Ellei se käy, on viisainta pyytää ”ennakkolasku” eli lasku. PayPal on OK. Luottokortti on tietysti paras, koska korttiyhtiö kantaa eräät vastuutilanteet. Järkeä on syytä käyttää, jos sellaista on. Kyllä normaalin, rehellisen kaupan tunnistaa vähästä. Muissa ei pidä asioida. Toiseksi: pelkkä käynti verkkosivulla tuottaa selaimeen häiritseviä mainoksia. Luultavasti ostaminen aiheuttaa jatkuvia sähköpostitarjouksia. Se ruutu, jossa voi kieltää tarjousten lähettelyn, on yleensä huolellisesti piilotettu.

Yllättävän monien eurooppalaisten verkkokauppojen kotisivut on myös suomeksi. Kääntäjän näyttäisi toimineen sama noin 16-vuotias henkilö, jonka kirjallinen ilmaisu on tasoa 7 +.

Verkkokauppa näyttää toimivan parhaiten, kun täytyy ostaa jotain pientä. Tänään katselin tuotteita ”tikkaat”, oikeastaan keittiön tikkaat, ja ”avainkaappi”. Samalla kävi ilmi, että aivan suotta olen harmitellut muuttolaatikoiden kantamista parkkihalliin ja autoon. Huomattavan kohtuullisella hinnalla (7 euroa kpl.) laatikkoja saa haluamallaan tavalla, myös kotiovelle tuotuna. Tietenkin rahti maksaa erikseen.

Jos tietää standardin numeron (esim. DIN ####), Google näyttää kuvan, ja ainakin www.ruuvi.fi näyttää sisältävän kaiken ruuvin ja mutterin näköisenkin. Ja naulat.

Tiedätte varmaan tuon fysiikan lain – jos remontin tai muuton jälkeen jostain puuttuu listan pätkä tai ruuvi, jokseenkin varmasti se puuttuu vielä 40 vuoden kuluttua, vaikka olisit päättänyt, että ensi viikolla tuo hoidetaan. Ja sen toisen lain, jonka mukaan varsinkaan ristipää ja kuutio- tai neliökoloruuveista ei vahingossakaan löydy oikean mittaista, vaikka niitä ikänsä keräilisi. Ja ristipäitäkin on ainakin neljää eri sorttia.

Jos tunnet tarvitsevasi Mora-puukon, niitä on joka rautakaupan tarjouslaatikoissa, ja rautakaupassa asiointi on nykyisin ilo. Mutta yhdellä kirjoittamisella hakukone ilmoittaa viisi verkkokauppaa. Syrjäseutumyönteisenä käyttäisin esimerkiksi Puuiloa, koska sillä näyttää olevan myymäläkin Kajaanissa. (Verkkokaupan järkevyyttä arvioidessa on välttämätöntä katsoa, näyttääkö liike katuosoitteen – postilokero ei riitä!)

Kun tässä on mainittu monia liikkeitä nimeltä, on syytä lisätä, että hienostoliikkeet Biltema ja Clas Ohlson harjoittavat laajaa verkkokauppaa. Niiden tuotteet sijoittuvat usein hyvin testeissä. Etkä sinä tarvitse ammattilaisen hylsy- ja talttasarjaa ja momenttiavainta. Käytät kuitenkin ruuvaria vain kerran vuodessa ja silloinkin kiroillen. Mainituista löytyy. Kymmeniä kärkiä ja hinta alle kympin.

Olen jonkin verran seurannut alaa, koska jouduin sivuamaan sitä luennoillani vuodesta 2001. Verkon kautta tehdyissä kaupoissa on omat erikoisuutensa. Nyt minusta vaikuttaa siltä, että jonkinlainen läpimurto on tapahtunut.

Kun Tiimari keikahti, aion ostaa pikku konttoritarvikkeet, kuten postilaput ja kirjanmerkit (värilliset teippiliuskat – usein uskomattoman kalliita) verkosta.

Olin unohtaa itsestään selvän asian. Laki takaa täyden palautusoikeuden. Määräaika on suhteellisen lyhyt, mutta jotkut myyjät antavat jopa viisi kuukautta. Kannattaa käyttää ja ostaa esimerkiksi kahdet kengät, jos on epävarma koosta. Kuluttaja-lehden mukaan myös maksetut rahat tulevat takaisin kohtuullisessa ajassa.

Ymmärrettävästä syystä päivittäistavarat ja etenkään tuoretuotteet eivät menesty verkkokajupassa. Ja siunatuksi lopuksi tältä paikalta – erinäisissä tapauksissa myyjällä on erinäisiä rajoituksia tavaran toimitukselle. Esimerkiksi kameroita ei saa Amazonin Saksan myymälöistä. Kelloja taas saa.