Moraaleja

Muutama moraali on osoittautunut epäselväksi. Suomalaiset taistelujoukot kuuluvat menettäneen moraalinsa eli demoralisoituneen suurhyökkäyksen alussa -44. Sitten ne saivat moraalinsa takaisin. Sen jälkeen kaikki suomalaiset selvisivät toisesta vapaussodasta 1944 - 1948 moraalinsa turvin.

Tämä tapa käyttää tuota sanaa nauratti minua kovasti nuorempana. Myöhemmin aloin pitää sitä yhdentekevänä ylimääritelmänä. Ei pidä käyttää enempää määritteleviä sanoja kuin välttämättä on tarpeen. Henkimaailman ilmiöillä ei ole sijaa totta ja tapahtunutta selitettäessä. Sitten olen jälleen alkanut epäillä, että tuolla ajattelutavalla on vahvat puolensa.

Nokiasta tänäänkin keskusteltaessa on toistettu asiaa, josta melkein kaikki tuntuvat olevan samaa mieltä. Johdon ja pikkunilkkien palkitsemisjärjestelmät vaikuttavat haitallisesti työmoraaliin ja ehkä kaikkien muidenkin moraaliin. Toisin sanoen rahaläjät, joiden maksamisen syy ei paljastu tavalliselle ihmiselle, saavat ihmiset suuttumaan.

Jos muutan tämän omalle kielelleni, palkitsemisjärjestelmiä on perustettu ja tarkasteltu suljettuna systeeminä eli maksajien ja saajien välisenä asiana. Nyt on ruvettu miettimään sivullisvaikutuksia. Sellaisia vaikutuksia nimitetään taloustieteiden puolella eksternaliteeteiksi. Kun järjestelmän pitäisi olla kannustin juuri samalla tavalla kuin mm. tekijänoikeutta ja patenttioikeutta perustellaan hyödylliseen toimintaan kannustavina ja palkitsevina järjestelminä, nyt annetaan ymmärtää, että tuo tavoite jää saavuttamatta.

Ajatus on sinänsä yksinkertainen ja sen pohtiminen on taatusti tarpeen. Itse en sekaannu siihen tässä. Ei ole välttämättä kykyäkään. Kiinnitän vain lukijan huomion siihen, että johtajien ja työpaikan moraalista puhutaan ja sillä tarkoitetaan jotain.

Niin kauan kuin johtamistaitoa on mietitty, toisin sanoen aina, johtajan tärkeänä ominaisuutena on pidetty innostavuutta. Tämä henkimaailman ilmiö taitaa olla kiertämätön tosiasia. Aikaansaapa johtaja on sellainen, jolla on kyky parantaa johdettaviensa moraalia.

Minulla on ollut etuoikeus seurata tällaisia eeppisiä tapahtumasarjoja, myös Nokiaa, jopa ”kärpäsenä katossa”. Pidän totena sitä, että kun joukon valtaa Lauri Törnin henki, että joka toinen vastaantulija tapetaan, oli sitten ystävä tai vihollinen, niin saahan sellainen joukko aikaan tavattomia.

Esimerkki on tarkoitettu vihjaamaan, että eteneminen voi olla ilmiömäistä mutta yhtä hyvin seurauksena voi olla törmäys kaasu pohjassa seinään.

Myös Bertolt Brecht oli oikeassa. Hän panee jonkun näytelmähenkilönsä huomauttamaan, että ensin tulee syöminen ja sitten moraali. Kjell Westön syksyn romaanissa on kiteytys, oikeudenmukaisuus on etuoikeus. Hän tarkoittaa, että jos ihmisen perustarpeet jäävät pahasti tyydyttämättä, hänellä ei ole voimia harjoittaa oikeudenmukaisuutta.

En väitä tätä vastaan. Moraali on jotain mitä herrat panevat leivät päälle. Chaplinin varhaisesta kulkuri-hahmosta von Bagh ja Turkka huomauttavat, että kun nälkä ja jano vaivaavat, eikä ole tietoa, mistä löytyisi nainen, jonka päälle hyppäisi, elämä on pakosta kaikkien sotaa kaikkia vastaan. Chaplin kuvaa sen takapuoleen potkimiskilpailuna.

Sanan ”moraali” huonoin ja epämääräisin käyttöyhteys on se, joka oli varhaisempina vuosinani vallitseva. Moraali oli muka jonkinlainen super-rikoslaki, jonka oli asettanut luonto tai Jumala. Sen keinovaroista löytyi välineet toimia tilanteissa, joissa joko laki tai tuomarit vaikenivat. Moraaliin vedoton esimeriksi lehtolapsen pyöräyttänyt tytär voitiin ja pitkin ajaa kylmään syysyöhön.

Melkein kaksisataa vuotta sitten etevät henkilöt huomauttivat, että tämä etenkin tätiyhdistysten ylläpitämä ”moraali” oli selvästi vallitsevien olojen puolustamista tai pyrkimystä palata aikaisempiin, jo sivuutettuihin arvojärjestelmiin. Suomessa haluttiin käyttöön ”isien arvot”. Luultavasti silloin ei tarkoitettu sellaisia isiä, jotka hakkasivat juovuspäissään poliiseja Söörnäisissä. Puoli vuosisataa sitten jo hyvin monet käsittivät, että ”perinteiset arvot” sellaisina kuin Runeberg ja Topelius niitä julistivat, olivat kylmäverisiä väärennöksiä vailla minkäänlaisia yhtymäkohtia todellisuuteen.

Tuo moraali oli kaikkinaisen vallankäytön joskus kyynisen laskelmoivasti, joskus papukaijamaisen tyhmästi käytetty kaapu.  Totisesti hallitsijoiden oli hallittava totisesti maalla, merellä, kaupungeissa ja kylissä.

Valitettavasti tämä ajattelutapa sekoittui nopeasti toiseen, jolla olikin oma ohjelmansa. Tuo ohjelma väitti tukeutuvansa sorrettujen ja solvattujen maailmaan ja pyrkivänsä vapauttamaan heidät vanha vallan eli kapitalistien kahleista. Eurooppalainen älymystö osoittautui taas hyvin hitaaksi ymmärtämään, että tämä sosialismi, joksi sitä usein nimitettiin, oli vanhan vaatteen uusi nimi ja puhetekninen keino korostaa pyrkimyksiä vaihtaa valta ”heiltä” ”meille”.

Tuloksena oli se mielenmaisema, jota olen pitänyt itselleni tutuimpana ja ruumiinrakenteelleni sopivana. Epämääräisesti ilmaistuille ja käytännössä huteriksi osoittautuneille aatteellis-haaveellisille hankkeille panna lainkaan painoa. Tämä blogi on ollut kohta kahdeksan vuotta päiväkirjaa, fragmentteja pyrkimyksestä irtautua asiallisuudessa yltiöpäisestä ajatustavasta. Kuvailisin sitä mielelläni viattomain viettelyksi tai myrkynkylvöksi, mutta siten tekisin kirjoittelustani liian suuren numeron. Isot informaatiotulvat, joissa moraali on korkeintaan sana satojen tuhansien sanojen tunkiolla, vaikuttavat aivan muualla kuin luku- ja kirjoitustaitoa edellyttävässä verkkojulkaisussa. Josta johtuu mieleeni, että George Orwellin kaikki esseet löytyvät vapaasti verkko-osoitteesta

http://georgeorwellnovels.com/essays/ .