Marimekko

Hiukan ihmettelen, hiukan säälittelen, miksi tämä Ihamuotila ei palkkaa firmaansa osaavia apulaisia. Marimekon kankaista kirjoitellaan kaikenlaista pötyä, ja tunnetutkin tekijänoikeusjuristit esittelevät sekasortoisia mielipiteitä. Pahaa pelkään, että firma kärsii sellaisesta.

Tässä ilmaiseksi muutamia näkökohtia kankaiden ”plagioinnista”.

Lehdet ja yleisö suhtautuvat esiin nostettuihin tilanteisiin vaistomaisesti väärin. Pääsääntö on tämä: tuotejäljittely on sallittua.

Ensimmäinen sivusääntö on: ellei se ole jonkin lainkohdan mukaan kiellettyä.

Tätä varten meillä oli vapaakauppajärjestelyt ja nyt EU. Kilpaidun arvioidaan edistävät elinkeinoja ja koituvan kuluttajan hyväksi.

Vapaiden markkinoiden edistäjät unohtavat usein, että monopoli on markkinoiden riesa ja oligopoli samoin. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttäminen (monopoli tai oligopoli) on jyrkästi kiellettyä ja voi johtaa tuntuviin seuraamusmaksuihin.

Toinen sivusääntö on: kilpailunrajoituskielloista poiketaan siten että esimerkiksi tekijänoikeus ja patenttioikeus eivät monopolin luonteisuudestaan huolimatta rajoita kilpailua. Sen sijaan niiden hinnoittelu voi johtaa kilpailuviranomaisten hampaisiin. Microsoft on jo kokenut tämän. Eräässä oikeustapauksessa pohdittiin sitä käytäntöä, että vain yksi yritys saa jossain maassa oikeuden hoitaa esimerkiksi urheilutapahtuman lähetykset.

Tuotejäljittelyä korostetaan myös siksi, että menettelystä tietysti aiheutuvat vahingot ovat pienempi paha kuin sangen usein parempiin ja ehkä myös halvempiin tuotteisiin johtava jäljittely. Menneisyydessä ensin Saksaa ja sitten Japania on pidetty kaiken kopioinnin kehtona.

Iskulauseena: aina on lupa panna paremmaksi. Esimerkki kirjoituspöydältäni: kuulakärkikynä oli pitkän tilauskilpailun tulos ja sen viimeistely patentoinnin jälkeenkin kesti kauan. Hyvä jatkuvasti arkistointikelpoista jälkeä kirjoittava kynä oli ollut aika kallis tavara (täytekynä). Tällä hetkellä harvoin enää näkee kalliimpia virityksiä, koska nämä yhden euron Bicit ja muut ovat niin hyviä.

Horjahdan asiasta: tekijänoikeussuojan jatkuva pidentäminen ja laajentaminen ei mielestäni sovi tähän parantamisen ja halventumisen ajatukseen. Usein mainitun ”yleisön edun” lisäksi kaupallinen etu edellyttäisi selviä, siedettävän lyhytkestoisia oikeuksia (tekijän kuoltua).

Viimeisimmässäkin Marimekon tapauksessa on sotkettu pahasti kaksi asiaa. Tekstiilin kuosi, muoti ja väritys ovat yksi asia. Kun kankaaseen on painettu piirretty, maalattu tai valokuvattu kuva, on yhdentekevää, että kuva on kankaalla ja vaatteessa.

Esimerkiksi piirros on suojattu (jos on) millä tahansa tekniikalla ja millä tahansa alustalla. Jos postimerkkiin tehty piirros maalataan talon seinään, se on edelleen suojattu piirroksena ja se talon seinä on ns. teoskappale.

Marimekon yhteydessä ensimmäisenä mieleen tuleva Jokapoika-paita on tekstiilin kuviointi. Yleensä kuvioinnit, koristekuviot ja värivalinnat eivät ole suojattuja, koska ne eivät ole lain edellyttäminen tavoin omaperäisiä eli eivät ylitä teoskynnystä.

Ajatelkaa räsymattoa – perinteinen kapea ja pitkä matto voi olla hyvinkin kaunis ja taidokkaasti tehty, mutta ei se ole suojattu teos. Luulen – tämä on aina subjektiivista arviointia – että vanhempieni olohuoneen seinälläollut Montell-Saanion raanu ehkä kuitenkin on teos. Värien käyttö ja vuorottelu on niin etevää, että seinävaate rinnastuu täysin maalattuun. Ryijystä on oikeustapauskin. Ajoin sitä ja hävisin jutun (KKO 1971 II 4).  Väitin plagioijan asiamiehenä, että noin mitättömiä kukka-aiheita tekee kuka tahansa eukko ainakin Pohjanmaalla.  Ei tehonnut.

Kuvan ryijy on äitini tekemä. Sievä?

Marimekko kuuluu tänään vedonneet Ojutkankaan tapaukseen (maalaus valokuvasta). Toivottavasti he eivät ole maksaneet juristille rahaa. Viittaus on väärä. Tuo KKO:n tapaus (jonka esittelin) oli annettu vanhan lain aikana. Silloin valokuva ei ollut suojattu teos. Siitä oli oma lakinsa. Nyt valokuvat ovat yleensä suojattuja teoksia. Lakia on muutettu. Muutos on periaatteessa takautuva. Uutisissa mainittu 60-luvulla otettu valokuva voi olla menettänyt suojansa, mutta tämä suojan kesto on hiukan monimutkainen asia lainmuutoksen yhteydessä. En ota kantaa.

Marimekon vapaalla kädellä piirretyt kuvat ja kuviot (Unikko) ovat selvästi suojattuja. Vapaalla kädellä vedetyt viivat eivät ehkä ole (Jokapoika).

Taidekäsityö ja taideteollisuus ovat olleet kautta aikain tekijänoikeuden surunlapsia. Alalla on kaikenlaisia käytäntöjä. Melkein kaikkien henkilöautojen ohjauslaitteen ja kojetaulut ovat niin samanlaisia, ettei niitä oikein tahdo erottaa toisistaan. Koskaan en ole kuullut tekijänoikeusriidoissa niiden yhteydessä, vaikka käsitykseni mukaan ohjaamo – auton ”rajapinta” – on vahva myyntivaltti ja siihen upotetaan määrättömästi työtä, osaamista ja rahaa. Tai rannekello. Ostajat eivät ymmärrä tekniikasta mitään, mutta kello esineenä hemaisee. Suojattu on silti vain nimi, tavaramerkki (”brändi). Logo eli liikemerkki ei ole suojattu; arvo saattaa olla hyvin suuri.