6. elokuuta 2013

Vanhaa tanssimusiikkia



Yle on saatuaan rahaa keksinyt mainion keinon säästää myös ohjelmissa. Lukemattomien uusintojen lisäksi todella vanhan ja siis ilmaisen kuvamateriaalin ympärille on rakennettu suuria sarjoja. Tänään tunnelmoidaan 1970-lukua.

En ole vielä ruvennut parkumaan keittiöremontista, jonka aiheutti astianpesukoneen poistoletkun vuoto. Huoneiston on joka tapauksessa paketissa ja kalusteet ovat saaneet kyytiä. Toisin sanoen vapaa-ajan ongelmia ei ole ilmennyt eikä sellaisista ole kuukauteen pelkoa.

Niinpä erehdyksiä sattuu. Katsoin yhden ohjelman, jossa mukana olleet kertoivat keikkailusta 70-luvulla ja kauan sitä ennen. Jouduin laskemaan kolmeen kertaan päässäni. Nyt esitetyt kappaleet ovat tällä hetkellä yhtä kaukana menneisyydessä kuin oman tanssialava-aikani 1910-luvun kappaleet.

Nyt menneisyyden nostalgia on tangoa ja foksia. Silloin menneisyys oli polkkaa ja jenkkaa, joita tosin sävellettiin edelleen. Kuinka moni tuoreessa iässä oleva osaa tanssia niitä? Itse osasin polkkaa vähän sinne päin ja jenkkaa normaalisti. Jopa me maalaiset, siis kirkonkylän kasvatit, pidimme tanhuamista ja pelimannimusiikkia tervehdyksenä dinosaurusten aikakaudelta. Opiskeluaikana Helsingissä ymmärsin, että jotkut tanhusivat vakavissaan, ja kun yksi heistä oli setäni Jorkku, kävin katsomassakin. Hyvin tanssittu polkka, jota siis näin, herätti suurta kunnioitusta. Todella vaikeaa ja hauskan näköistä.

Vaikka yritin parhaani mukaan väistellä asiaankuuluvaksi väitettyä opiskelijaelämää, joskus jäin kiinni, lähinnä puoliammattimaisena puheiden pitäjänä. Niinpä olen saanut annokseni poloneesia ja masurkkaa, frakki päällä.

Mainitsematta on valssi. Kuulemani mukaan jotkut etevät ja liikunnalliset nuoret joutuvat varta vasten harjoittelemaan omia häitään varten valssin tanssimista. Meille ainakin viimeinen valssi oli itsestään selvyys. Se tihkui testosteronia, koska viimeistä valssia tanssittaessa selvisi, oliko mahdollisuuksia saatolle tai suorastaan hihalle.

Maalaisella valssilla oli peräti vähän yhteistä sen tanssin kanssa, jonka huumaavin esimerkki saattaa olla Burt Lancaster – entinen trapetsitaiteilija – vanhana ruhtinaana Viscontin elokuvassa ”Tiikerikissa”. Mielestäni tanssitettavana oli Claudia Cardinale, mutta voin olla väärässä.

Tuo vahingossa katsottu televisio-ohjelma pani häpeämään. Pitkän linjan keikkatähdet tyyppiä Matti ja Teppo, joiden tähden en totta puhuen korvaani lotkauttaisi, kertoivat täysin uskottavasti ammatistaan ja sanoivat, että he ovat pystyneet tuottamaan lukuisille ihmisille hyviä hetkiä ja mukavia muistoja.

Ja niinhän se on. Lisäksi tuo ammatti taitaa edelleen olla aivan järkyttävän rasittavaa, eikä välttämättä ainakaan orkesterille mikään kultakaivos.

Pohjanmaa on huonon maineensa ansainnut. Tango oli arvossa arvaamattomassa vielä kun syntinen etelä oli siirtynyt rautalankaan ja rokkiin. Kun ”lankunparsija” (La Cumparsita) tai Jalousie (äännetään ”jalousie”) eli mustasukkaisuutta-tango rämähti, tanssilavan tai nuorisoseurantalon yleisö käyttäytyi kuin villiintynyt puhvelilauma.

Sen jälkeen seurasi viinan juontia halkopinon takana, tappelua ja lentävien asiaan puuttuminen. Itse olin nurrupoikia. Vielä abiturienttina onnen huippu oli kaksi pulloa punaista limonaatia ja munkkipossut jonkun suopean ja siihen toimeen halukkaan ja esteettömän naishenkilön kanssa puhvetin puolella. Keskiolutta ei ollut keksitty ja viinaa joivat lähinnä alan miehet, joilla tyypillisesti oli viinakortti ja kaikki ja ikää vaaditut 21 vuotta.

Kun poliisiputka täyttyi, turvauduttiin joskus keinoon, joka nykymaailmassa olisi aiheuttanut raivostuneita väitteitä ihmisoikeusloukkauksesta, syyteet virkarikoksesta ja muuta – humalaisimpia kärrättiin poliisiautolla Lapuan suoralle eli yli kymmenen kilometrin päähän ja jätettiin hoipertelemaan sieltä omin voimin takaisin ihmisten ilmoille. Menetelmä oli kuulemme myös siinä mielessä brutaali, että kävellessä pakkasi selviämän ja meni hieno humala hukkaan, kun ei ollut ketään näkemässä.

Nyt puheena oleva humalahakuinen juominen ja kännin julkisuus oli ainoa järkevä syy juoda. Joskus myöhemmin  luin Pentti Haanpään kuittauksen: Helsingin herrojen uusin konsti – juodaan viinaa ja näytellään selvää.

Kirjoituksen kiilto on tämä. Nuoren ihmisen itsekeskeisyys tallensi vain omat tunnelmat ja muistot. Vanhana muistaa minkä muistaa – todellisuudessa ei mitään erikoista, aikakaudelle kaikkein tyypillisintä toimintaa vain. Mutta vaikka laulut ja soitot ovat kohdittain liiankin tuttuja, en tiedä olinko koskaan ennen jäänyt vakavissani miettimään, mikä määrä ammattitaitoa ja miten loputtomasti vaivaa käytettiin tanssiyleisön huvittamiseen. Etenkin nämä toisen ja kolmannen luokan orkesterit, jotka siis saattoivat olla viisikymmentä viikkoa vuodesta tien päällä, olivat kovan tason ammattilaisia. He tiesivät, miten kuulijat eivät välttämättä tarkoin tienneet tahtovansa, ja osasivat toimittaa juuri sitä. Minun aikanani se oli lavatangoa, ennen sotia humppaa, vaikka sana tietenkin keksittiin vasta toistomuodin muka 60-luvulla, ja ennen molempia sotia polkkaa ja jenkkaa, joille kehittyi hyvin suomalaiset muodot.

Alan hämärästi ymmärtää, että Säkkijärven polkka (kooste kannakselaisia sävelmiä) on Suomen kansallissävelmä ja Vili Vesterinen oli suurmies vailla vertaa. Ja kuten aina heidän takanaan oli sankaa joukko päteviä uurastajia, jotka tekivät työnsä ja katosivat.

17 kommenttia:

  1. YLE:n TV 1:n Iskelmä-Suomi oli hieno läpileikkaus suomalaisen yhteiskunnan muutokseen viime vuosisadalla ja siihen miten muutos tuntui kevyessä musiikissa. Tuskin millään muulla kulttuurin alueella "ajan henki" konkretisoituu siinä määrin kuin kevyessä musiikissa.

    Lukija Laihialta

    VastaaPoista
  2. Olen katsellut sekä sivusta Virran Ollin vierailuita Virojoen Sammon tanssilavalla että myöhemmin taluttanut yhdessä Hytti Anan kanssa kainaloista Ollia volkkaribussistaan Sammon talon estradille ryhdistäytymään ja saamaan ilmoille puoli laulua. Kukaan ei tanssi, yleisö seisoo lattialla ja yksi huutaa: laula Olli! Ja kunnioittaa omaa muistoaan.

    Eräs aikakausi, sen illansuu.

    Tässä kannattaa muistaa kuinka Ollia vietiin aikanaan tanssilavakeikan jälkeen paikalliseen saareen, mukana tyttöjä ja akunaalia. Sekä sponsori. Mutta se oli 50-lukua.

    VastaaPoista
  3. Kyllä nykyäänkin lavoilla soivat jenkat, polkat ja masurkat silloin tällöin. Ja nuoretkin niitä mennä hilipettelevät kepein kengin.

    On jonkin verran hilpeyttä herättävää, kuinka mainitut Matti&Teppo saavat tanssiyleisön, nuoretkin siis, tulemaan lavoille.

    Itse aloitin päättymättömä't humpallukset 14 vanhana, eli olisi tässä 40-vuotiskiertueen paikka ja ehkä siltä pohjalta voinen aiheen perään merkintäni tehdä.

    Monet muutkin, jo kauan yleisöä viihdyttäneet tanssimuusikot/orkesterit takaavat kaikkialle kohtuullisen yleisömäärän: Souvarit, Finlanders, Pekka Niskan Pojat; syntynyt nosturiyritys Pekka Niskan oman tanssiharrastuksen pohjalta ja vaikkapa kummallisista kummallisin muusikko Frederik vain nämä muutamat mainitakseni.

    Suosittelisin blogistia pistäytymään ei niin kaukanakaan (50 km) Kyrkslätistä sijaitsevalla Pavilla sopivaksi katsomanaan iltana. Kalenteri esiintyjistä & tanssi-illoista on täällä: http://tanssi.net/fi/p/3S.html

    Täältä Kainuusta käyntipaikaksi suosittelen tietenkin Naapurinvaaraa jo näköalansa puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä blogistia nyt viedään vaaralta vaaralle...

      Poista
  4. Nätti-Jussi oli hyvä tanssimaan(kin). Tai siis tietysti parempi kun kukaan muu. Kerran se kertoi että "minä kun tanssin tangoa niin p-ka haisi. kun tanssin jenkkaa niin p-ka sen kun haisi vaan enemmän. ja kun pistin polkaksi niin p-aska ihan rupes ryöppyy..."

    Nätti-Jussilla oli nääs toinen jalka syntymästään kääntynyt toisin päin. Kun se käveli lumihangessa, ei jäljistä tiennyt kummasta päin se oli tullut. Nyt se oli tänä tanssi-iltana käynyt tyhjentämässä vatsaansa, ja paskonut vahingossa toiseen lapikkaaseen. Siitä tuo.

    VastaaPoista
  5. Taidan olla ensimmäistä ikäluokkaa, joille opetettiin jo koulussa tavallisimmat tanssit. Se oli 60-luvun loppua. Pienet tytöt ja pojat jumppatunnilla jonoihin ja siitä vaan vaihtuvien parien kanssa tansseja opettelemaan musiikin tahdissa. Vähän ujostutti ja nolostutti, mutta mukavaa se oli. Kansalaistaito tämäkin.

    VastaaPoista
  6. "aiheutti astianpesukoneen poistoletkun vuoto"

    Yleisin syy vesivahinkoihin ja kosteusvaurioihin. Letkujen ja pesukonen takaliston määräaikainen tsekkaus tulisi laittaa vakuutusehtoihin.
    Sanonpa kun juristit laidasta laittaan, myös pohjasakka vakuutussellaiset, lukevat tätä blogia.

    VastaaPoista
  7. On tietenkin moukkamaista tai epäsopivaa muistuttaa, että joka ihmeen musiikin lajilla on omat leimautuneet kannattajansa. Minä nyt siihen syyllistyn, kun en monenkaan piirin suosiota sillä menetä.

    Pojat Matti ja Tepukka selvästikin täyttävät yhden kaipuun raon, ja pihkahoito päälle! Minun suurin elämykseni oli, kun kiersin kuvaamassa Järvimaan myrskytuhoja, ja tulin äkkiä erään navetan taakse. Ylennyin! Tuomaskirkon SE urkuri alkoi jossakin soittaa SITÄ kappaletta; kunnia, kunnia, kunnia!
    Assignatura: Reijo, se aivan Kamala

    VastaaPoista
  8. Tuollaista musiikkia voi kuunnella ilmaiseksi osoitteessa:

    http://www.suomalaisenmusiikinhistoria.fi/

    Warner Music Finland on julkistanut ilmaiseksi lähes 5000 albumia eli yli 40.000 kappaletta kaiken kansan kuunneltavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ehkä vielä enemmän on suoraan Spotifyssa, ilmaiseksi. Olen niitä kuunnellut ja ihmetellyt. Tekisi mieli puhua merkittävästä kulttuuriteosta.

      Warner on siis entinen Musiikki-Fazer ja muistaakseni PSO ja kukaties Levytukku. Siellä on siis hyvin merkittävä osa maassa ylimalkaan levytetystä.

      Poista
  9. Saaton toki ymmärrän, mutta voisiko Kemppinen selvittää, mitä tapahtuu, jos on mahdollisuuksia "hihalle"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yläkamariin viereen makaamaan. Käytännössä tavallisinta taisi olla vaatteet päällä hinkkaaminen, mutta toisin kuin saatto tämä merkitsi usein alkua parisuhteelle eli seurustelulle.

      Mistä minä sen tietäisin, mutta luullakseni puheena olevana aikana varsinainen sukupuoliakti oli harvinainen ja joka tapauksessa hirvittävän paljon harvinaisempi kuin poikien puheissa.

      Poista
  10. Nostalgiaa on kaikissa sukupolvissa. Mutta väittäisin että kolmen viime vuosikymmenen aikana on kevyenmusiikin taso objektiivisesti kulkenut alamäkeä. Esim. euroviisut synnytti 1960-70 luvun kultakaudellaan runsaasti ikivihreitä. Mutta viime vuosikymmenten lähes poikkeuksettomasti melodisesti mitättömiin sävelmiin ei parhainkaan laulaja saa puhallettua henkeä.
    Olavi Virta, Laila Kinnunen y.m olivat loistavia laulajia, mutta mitä he nykyisin laulaisivat?

    VastaaPoista
  11. Hyvin kuvaat niitä suomalaisia, joita kielen verisukulaisuus yhdistää, mutta joista toinen Suomi ei mitään halua omalla tv-kanavallaan kuulla, koska kokevat jo ehtineensä paratiisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitten muuta näkökulmaa tähänkään löytynyt?

      Poista
  12. Jätkä Osaa! Ohut kohta todellisen ja satumaailman kohdatessa voi sijaita missä hyvänsä.

    Onhan ainakin oltavissa

    -tekoäly
    - luontoäly
    - kirkkoäly
    - umpiäly (hankittavissa)
    - taideäly (kankaalla, taiteilijoilla usein)
    - epä-äly (eppäily)

    VastaaPoista