Arvoisa Kotus

Suomi on nyt ollut sallittu virkakieli 150 vuotta. Onneksi olkoon. Te, Kotimaisten kielten keskus eli perhepiirissä Kotus, otatte varmaan vastaan sekä onnitteluja että onnentoivotuksia. Kai juuri teidän tehtäviinne kuuluu kertoa kysyjille esimerkiksi, mitä eroa on onnittelulla ja onnentoivotuksella? Häissä, jos jompikumpi puoliso on tarkkakorvainen, onnittelun voi ymmärtää väärinkin, varsinkin jos se esitetään paljon pilkattuun vähemmistöön kuuluvalla, kuten ns. ikäneidolle. Siitä voi lukea sävyn ”kas kun sait miehen”. Tai jos joku aapo tunnetaan henkilönä, joka istuu seurassa kuin kaappikello, morsion menettelyä voi näin kummastella.

Keräätte lomakkeella kokemuksia suomesta virkakielenä. Hieno homma. Olen ollut muutaman kerran itse mukana ja ainakin kerran varottavana esimerkkinä, mutta viis siitä.

Virkakieltä eli luullakseni viranomaisten (hyvin mutkikkaasti määriteltävissä oleva sana), siihen verrattavien tahojen ja kernaasti myös suurelle yleisölle sanansa osoittavien elinkeinonharjoittajien kieltä kohennettaessa esittäisin omasta puolestani huomautuksen.

Toivon jokaisen muistavan, että selkeän, ymmärrettävän lauseen kirjoittaminen on mahdotonta.

Äkkinäinen luulisi, että jokin ”pääsy kielletty” tai ”suljettu” olisi selvää sanomaa. Teksti ”pääsy kielletty” sisältää itse asiassa erilaisia ehtoja ja poikkeuksia. Pääsy voi olla kielletty muilta paitsi henkilökunnalta. Pääsy on luultavasti sallittu poliisille ja palokunnalle. Tuo teksti lapsen itse kirjoittamana nukkekodin ovessa on vaikutuksiltaan aika erilainen kuin sotilaskohteen porttiin kiinnitetty kyltti.

”Suljettu” ovi-ikkunassa ei suoraan sano, onko kysymyksessä tilapäinen sulkeminen, tänään tai ehkä viikonloppuna voimassa oleva tieto vai onko oven takana oleva liike lopetettu. Keljuiluun eksyen voi myös sanoa, että suljetun oven vastakohta on auki oleva ovi. Kun ”Suomi on suljettu heinäkuussa”, puhe ei ole lukoista.

Näinkin voisi kirjoittaa:

”Kotimaisten kielten tutkimuskeskus

Ette saa ylimääräistä valtionapua, jota haitte 1.1.2013.

Opetusministeriö

Perustelut: (…)”

Tai näin:

Ette saa työmarkkinatukea. Uudestaan voitte hakea tukea milloin haluatte. Hakemukset käsitellään kiireellisyysjärjestyksessä. Käsittelyaika on tällä hetkellä noin kaksi kuukautta.

Perustelut:

Lait ja lainkohdat:

(…)

Lähes poikkeuksetta virkakielen uudistajat ovat olleet itse huonoja kirjoittajia. He elävät harhan vallassa luullessaan, että tavoitteena olisi täsmällisyys. Todellisuudessa pyrkimys täsmällisyyteen on yksi ongelmista. Virkakieli on täynnä rajoituksia ja lisäehtoja, kuten ”paitsi jos” tai ”ei kuitenkaan” tai ”sen lisäksi” tai ”sen vuoksi ja kun”.

Olen kirjoittanut erääseen kirjaani sata sivua selitystä lainkohdasta, joka alkaa: ” Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, …” Virkkeen alku (Tekijänoikeuslaki 1 : 1 § 1) panee selittämään, mitä tarkoittaa tässä ”luonut”, mitä kaikkea kuuluu määreen ”kirjallinen tai taiteellinen” alaan, mitä on tekijänoikeus, ja onko ensimmäinen sana ”sillä” vihje siitä, että puhe on vain ihmisistä eikä lisäksi yrityksistä (näin se vihjaa). ”Kirjallinen ja taiteellinen” tarkoittaa mm. tieteellistä tekstiä. ”Kirjallinen” ei viittaa käsitteeseen ”kirjallisuus”, vaan pikemmin ”tekstimuotoinen, teknologiaan katsomatta” ja niin edelleen.

Väitetään, että kymmenen käskyä olisivat esimerkillisen selviä. ”Älä tapa.” Ketä tai mitä  - koskeeko tämä myös pihvikarjaa tai hyttysiä. Tapa – entä pyövelit ja sotilaat. Tapa – entä todellinen ja aito hätävarjelu. Tapa – vihjataanko tässä tahallisuuteen niin että huolimattomuudella aiheutettu kuolema tai tapaturma ei kuuluisi asiaan. Joku kysyy, miten Jumala vaatii tällaista ja silti itse lähettää tappavia tauteja viattomien ihmisten, jopa pienten lasten surmaksi. Ja niin edelleen.

Jokainen lause muuttuu koko ajan. Se mikä on kymmenen vuotta sitten selvää ja käsitettävää, ei ole sitä tänään. Sekä merkitykset että kielelliset rakenteet liikkuvat. Vanhan lakikielen, esimerkiksi vuoden 1734 lain ihasteleminen on söpöä, mutta monimielistä sekin kieli oli jo ilmestyessään. Kielen tehtävä on olla monimielinen. Yksimielisyys on mahdotonta. Gödel romautti taannoin matematiikan perustan lauseellaan ”voidaan todistaa, että matematiikassa on tosia lauseita, joita ei voi todistaa”. Aina on tosia lauseita, joita ei voida todistaa järjestelmän sisäisillä menetelmillä.

Aina on selkeitä lauseita, jotka voidaan todistaa kielijärjestelmän menetelmin epäselviksi. Usein on epäselviä lauseita, joiden selkeyttä voi todistella uskottavasti. Ehkä tuo virke käy esimerkistä?