28. elokuuta 2013

Pakkosuomi



Ruotsissa asuvista noin 5 prosenttia on äidinkieleltään suomenkielisiä. Heitä voisi sanoa sorretuksi vähemmistöksi; ensimmäinen suomen kielen opetusta kohentamaan tarkoitettu laki annettiin vuonna 2000. Se lienee jäänyt vaikutuksettomaksi.

Suomessa asuvista noin 5 prosenttia on äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Heidän kielelliset oikeutensa on turvattu koko tasavaltamme olemassaolon ajan perustuslaissa ja kielilainsäädäntö sisältää runsain mitoin määräyksiä heidän etujensa huomioon ottamisesta.

Kirjoitin toisen asian ohella ”pakkoruotsista” vain vetääkseni esiin tämän asetelman. Se mainitaan ihmeteltävän harvoin.

Ruotsissa ei tietääkseni ole mitään luotettavaa tilastoa suomenkielisistä ja käsitykseni mukaan asia on heille itselleenkin hyvin epäselvä. Sotien aikana Ruotsiin vietiin noin 72 000 lasta, joista 15 000 jätti palaamatta. Kiivaimpana aikana 1960-luvulla parissa vuodessa Ruotsiin muutti lähes 300 000 suomalaista, tiettävästi enimmäkseen töihin tehtaille.

Koska käsiini ei ole sattunut selvitystä asiasta, päättelen vähäisten tietojeni perusteella, että suomalaiset päätyivät kielitaidon puuttuessa nimenomaan tehdastyöhön, matalapalkkatöihin tai sitten suoraan rappiolle.

Maassa ei ollut pakkoruotsia, koska asia tuli ajankohtaiseksi vasta peruskoulun myötä.

Miten suuri osa ennen peruskoulua muuttaneista hyötyi keskikouluruotsistaan? Minkä verran sitten peruskoulun ruotsi auttoi?

Luulen että vastaus molempiin kysymyksiin on sama: hyvin vähän, jos lainkaan. Suomenkieliset olivat Ruotsin neekereitä. En tiedä, miten suuri osa on sitä edelleen.

Tietenkin tunnen henkilökohtaisesti kaltaisiani, jotka ovat asettuneet Ruotsiin. Ei heissä ole mitään puhumista. Kai siellä on tälläkin hetkellä puolen sataa proffaa, kun juristiprofessoreitakin tiedän useita. Esimerkiksi valtionarkistonhoitaja Kari Tarkiainen oli korkeassa virassa Ruotsissa. Syvästi ihailemani Harry Järv oli ruotsinkielinen maanviljelijän poika Mustasaaresta, ja kohosi Ruotsissa kuninkaallisen kirjaston johtotehtäviin. Hän oli aito sotasankari ja journalistina ja esseistinä sekä Suomea että Ruotsia ajatellen korkeinta luokkaa. – Eli Jörn Donner on suuri poikkeus. Lasse Pöysti ei kai onnistunut luomaan uraa Ruotsissa, vaan tuli sieltä pois. Dramatenin johtajan paikka on kyllä tunnetusti vaikea.

Miksi minä en ole koskaan viipynyt pidempään Ruotsissa? Osaan maan kieltä ja kulttuuria luultavasti paremmin kuin useimmat ruotsalaiset. Tämä retorinen kysymys aiheuttaa nytkin vatsanväänteitä.

Matti Turtola mainitsee kenraali Erik Heinrichsin elämäkerrassaan tämän kysyneen eräältä everstiltä heti talvisodan jälkeen, miten olisi jos ehdotettaisiin Molotoville, että vaihdetaan osa Karjalaa Ahvenanmaahan. Ottakoot venäläiset Ahvenanmaan; me olisimme kovin mielellämme pitäneet ainakin Viipurin.

Turtola kai tarkoitti, että noin ajattelee yleisesikuntaupseeri – myös mahdottomia vaihtoehtoja. Ja Heinrichs oli niin syvästi ruotsinkielinen, että hänellä oli pahoja vaikeuksia johtaa joukkoja 20-luvulla Karjalassa ja Savossa. Hän toisin sanoen osasi suomea yhtä huonosti kuin Mannerheim. – On kai yleisesti tiedossa, että jääkärien johtomiehet olivat melkein kaikki ruotsinkielisiä ja että koko tämä liike lähti Nylands Nationista eli Helsingin ruotsinkielisten opiskelijoiden piiristä. (Ostrobotnian kokouksessa puhetta johti Pehr Zilliacus. Varhaisia jääkäripataljoonan upseereita (Zugführer) olivat Österman, Öhqvist, Oesch, Paulig, Heinrichs jne. Toki: Lauri Malmberg ja Aarne Sihvo.)

Niin – että olisi luovutettu Ahvenanmaa Venäjälle. Ahvenanmaan kysymys 1918-1920 ja sotien välisen ajan kieliriita (”pakkoruotsi”, silloin yliopistossa) estivät kehittyneet kaupalliset suhteet ja sellaisen sotilasyhteistyön, joka olisi ollut meille kovin tarpeellista 1939.

Turvallisuuspoliittisesti ja koko valtakuntaa ajatellen meillä ei ole tainnut olla Ahvenanmaasta sanottavaa hyötyä, riesaa kylläkin. Viipuri on viimeistään Koiviston (Primorskin) öljy- ja kaasulaitteiden valmistuttua ikuisesti menetetty, mutta mikä meidän olisi ollut hoitaa jatkuvasti kasvavaa Venäjän kauppaa ja matkailua Viipurista käsin?

Tätä kirjoittaessani valpas seuralaiseni televisio esitti ennusteen, miten pian ja kuinka pahasti Suomi putoaa elintasossa ja elämisen tasossa Ruotsin kelkasta. Tulokset ovat arvailuja. Kysymyksen esittäminen on ajankohtaista ja aiheellista.

Olisiko tämä selvästi erottuva ja jatkuva karsaus ”pakkoruotsia” kohtaan itse asiassa karsautta Ruotsin kuningaskuntaa kohtaan? Jos näin on, silloin vallalla on väärin käsitetty ”talvisodan henki”.  Se ajatus, että selviäisimme yksin, on sairaitten aivojen tuote.

Kartalla Suomen ruotsinkieliset kunnat. Tummansininen on ruotsinkielinen, vaaleammat kaksikielisiä, vaalein, suomi enemmistön kieli.




43 kommenttia:

  1. Tiedoksi professorille: Suomi on Euroopan Unionin jäsenvaltio

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tietenkin pitää paikkansa. Asia on laitettu kuulkaa oikein Suomen perustuslakiin "teknisenä muutoksena" (= liittovaltion osa).

      Koska Suomi on jäsenvaltio, niin Unionin viralliset kielet ovat myös Suomen virallisia kieliä siinä määrin, että asiakirjat, jos ne käännetään esimerkiksi englannin kielelle, pitää tehdä Yhdistyneen kuningaskunnan kielimuodolla. Kansanomaisesti englanninenglannilla. Tästäkin on olemassa jonkinasteinen säädös. Kumma kyllä, Ruotsin kieli, joka on siis yksi Unionin vieraista kielistä ja näin ollen sitä pitäisi käyttää myös Suomessa, on korvattu valtakunnassa jollain paikallismurteella, joka poikkeaa oikeasta ruotsista oleellisesti muunmuassa sanavarastoltaan.


      Ja lopuksi. Jotkut näsäviisaat katsovat aina asiakseen korjata jos joku sanoo, että Suomen viralliset kielet ovat Suomi ja Ruotsi. Näin ei kuulemma ole. Kyseessä ovat maan "kansalliskielet". Semanttista kikkailua sanon ma. Jos joku asia on katsottu tärkeäksi kirjata maan lakeihin korkeimmalla säädöstasolla, niin silloin kyse on virallisesta asiasta. Tässä tapauksessa virallisista kielistä. Kuka lie se puupää, joka moisen "kansalliskielet"-mokan on tehnyt.

      Poista
    2. Tiedoksi Pekalle: kirjoitetaan Euroopan unioni, ei Euroopan Unioni.

      Poista
    3. Tiedoksi Anonyymille: kielten nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, siis "suomi ja ruotsi".

      Poista
  2. **Maassa ei ollut pakkoruotsia, koska asia tuli ajankohtaiseksi vasta peruskoulun myötä.**

    Jos hyvin käy, niin syksyllä 2014 ilmestyy kirja, joka kertoo, miksi tämä pakkoruotsi toteutui. Avainsana on "Keskustaliitto".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos joku haluaa hauskaa luettavaa tosielämän lehmänkaupoista, niin Koiton talossa on arkisto, jossa saa käydä läpi RKP:n puoluehallituksen keskusteluja 1970-luvun teemoista. Ohessa tutkijalle selviää Suomi-Namibia-seuran toiminta, muutaman siltahankeen salat, taittaa siellä olla myös jotain moottoriteistä Kirkkonummen suunnalta.



      Poista
    2. Avainsanat ovat "Johannes" ja "Virolainen".

      Poista
  3. kommunerna i östrafinlandet skulle spara mycket om svenskan ersattes t.ex. med idrott utan övervakning. de mesta befriade skulle troligen inte lära sig ryska eller något annat språk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Det är inte att spara pengar. Ingen har använt detta argument? Man vill inte ta bort timmar av språkutbildning. Frågan är bara, att av vilka språk man har friheten att välja.

      Många tycker att i denna våran öppna och globala värld det finns mycket bättre investeringar som svenskan. Ett extra språk, som man inte använder, är en felinvestering på individens nivå men också en ganska stor felinvestering på nationens nivå.

      Låt oss vara liberala med vår ungdom och ge dem frihet att välja sin väg in i den stora världen. Svenskan kan också väljas – och många kommer att göra det.

      (Denna text finns bara på tvångssvenskan, det finns ingen översättning på svenska)

      PS. Jag läste, att i Sverige lättiskan kommer att vara obligatorisk för alla. Orsaken är, att det är ett mycket bra system att lära sig andra språk efter lättiskan och att den svenska ekonomin inte kommer att klara sig utan den här investeringen.

      Poista
  4. Omissa pienissä piireissäni, kuten elokuvatutkimuksen alalla, Ruotsi ja ruotsi ovat olleet aina tärkeitä. Ruotsissa elokuva tuli yliopistolliseksi aineeksi ennen Suomea, ja moni suomalainen on mennyt sinne ja menestynyt siellä, ja niin jatkuu edelleen, vaikka elokuva on vakiintunut Suomenkin yliopistoihin viime vuosikymmeninä.

    Vastustan pakkoruotsi-diskurssia. Ruotsi on osa arvokkainta identiteettiämme ja avartaa alaamme sekä ammatillisesti että ihmissuhteissa Pohjoismaissa.

    Lapsuudenmuistoni alkavat Vaasasta, jossa ruotsi oli tietenkin selviö. Äitini oli kahdesti sotalapsena Ruotsissa, mistä jäi hyvät muistot ja pysyvä ystävyys. Itse tienasin opiskelijana Ruotsissa hanttihommissa paremmin kuin koulutusta vastaavissa hommissa Suomessa.

    Nobel-maan käännöskirjallisuus on aarreaitta. Myös elokuvatarjonta ruotsalaisine teksteineen on mahdollistanut meillekin paljon sellaista, mikä olisi muuten kiven takana.

    Kaksikielisyys on yksi suomalaisen ihmeen pääsalaisuuksista. Sitä vahvistakaamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ruotsi (siis kieli) on osa arvokkainta identiteettiämme"

      Po. Ruotsalaiset luulevat olevansa parhainta identiteettiämme. Asuin Porvoossa 1980-luvun alussa. Suomalaiset olivat vielä tuolloin Porvoon neekereitä, joilla oli unelma.

      Esimerkkejä: päälehden Borgåbladetin otsikko:
      Mannen i Osla-handel:
      "Om du inte ger mig kalja, så får du smaka puukko!"
      - Miehen äidinkieli ei jäänyt epäselväksi.

      Skattebyrån asiakaspalvelun rouva kuuluvalla äänellä vanhalle miehelle: "Men va härrigud ett yrke e ´repsikka´?" Päälle yleinen naurunrähinä.

      Muutin Porvooseen ns. kehitysalueelta, jossa lehtien pääotsikoissa kerrottiin tyhjenevistä kylistä, lautojen lyönnistä asuintalojen ikkkunoihin ja oviin. Porvoossa pääuutinen oli, onko Runeberg-juhliin soveliasta osallistua ilman hännystakkia.

      Sellainen osa kansamme arvokkainta identiteettiä jäi minun sieluuni Borgånejdenistä.

      Poista
    2. Antti Alanen säger att Sverige och svenskan tillhör Finlands mest ansedda identitet. Svenska kulturen har visst givit en viktig del av den finska identiteten, men inte alls den enda. Finska kulturen består av många (till största delen) europeiska kulturer, varav svenskan är bara en.

      Själva Sverige har haft oskattbara influenser söderifrån, särskilt från Tyskland och Frankrike. Goda kunskaper i tyska eller franska är alldeles lika viktiga till vår identitet som kunskaper i svenska.

      Vilket är det första skriftliga språket i Finland? Varken finskan eller svenskan, utan latinet. Det är vidare ett gott alternativ till svenskan.

      Poista
  5. Suomalaisen nuorison idoleita ovat Kimi Räikkönen, Teemu Selänne ja Tero Pitkämäki, eivätkä Kjell Westö tai Strömsö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka muuten voisi olla Teemu Selänteen biologinen isä? Ei kai vaan joku ruotsalainen?

      Poista
    2. Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen...mikä viisikko!

      Poista
  6. On tosiaan hyvä muistuttaa suomenruotsalaisten ja ruotsinsuomalaisten erilaisesta asemasta, vaikka osuus on sama.

    Suomenruotsalaisten ja ruotsinsuomalaisten oleellinen ero on kuitenkin se, että Suomessa on puhuttu ruotsia "aina" eli ainakin silloin, kun koululaitos syntyi. Ruotsiin taas on muutettu siirtolaiseksi, jolloin pitääkin mukautua maahan eikä vaatia omalle kielelle samoja oikeuksia kuin maan alkuperäisväestölle.

    Kokonaan toinen asia on sitten se, miten törkeästi Ruotsi kohteli Tornionjokilaakson alkuperäistä suomenkielistä vähemmistöään.

    Kartasta muuten pitäisi poistaa Ahvenanmaa, koska siellä ei ole pakkosuomea.

    VastaaPoista
  7. Suhtaudun melko välinpitämättömästi "pakkoruotsikysymykseen". Ymmärrän kyllä niitä, jotka vastustavat sitä. Vastustajien yksi peruste on se, että suurin osa suomenkielisistä tarvitsee ruotsin kieltä vähän, jos ollenkaan. Torniossa asuvana kaupungilla ruotsalaiset ovat kysyneet minulta vain "Systembolagetin" eli Alkon sijaintia. Toinen vastustmisen syy on. että monille, joihin luen itseni, vieraiden kielten oppiminen on vaikeaa. Siksi monet katsovat, että suomen lisäksi pitäisi koulussa opiskella pakollisena vain yhtä muuta kieltä, lähinnä jotain ns. maailmankieltä.

    VastaaPoista
  8. Se ajatus, että selviäisimme yksin, on sairaitten aivojen tuote.

    Näin se suurinpiirtein menee, joskaan ei suomenkielisten, vaan suomenruotsalaisten osalta, olettaen, että haluamme unohtaa sotien raskaan taakan ja osallistua vapaiden ihmisten rauhanomaisen Euroopan rakentamiseen.

    Jos koko ajattelu perustuu täysin erilaisissa olosuhteissa 1800-luvulla syntyneisiin, ratkaisuna silloisiin ongelmiin sopiviin rakenteisiin, niin tulevaisuus voi näyttää huolestuttavalta.

    Eikä siinä auta, että johtavat poliitikot käyvät näyttäytymässä Yle:n ja Mtv:n aamuohjelmissa jotta pomolle ei syntyisi epäilystä, että jossakin valmistellaan salaista agendaa sivistyksen pilareiden purkamiseksi.

    Mutta missä on Pomo? Kartanollaan valmistautumassa päivän sijoitusaskareisiin, I suppose.

    VastaaPoista
  9. Ihan käytännön näkökulmana: nykyisin kuulemma melko iso osa peruskoululaisista ei opi kunnolla edes äidinkieltään, yleensä siis suomea.
    Todennäköistä siis on, että vielä isompi osa ei opi välttävästi kahta kieltä, suomea ja ruotsia?
    Näiden puolianalfabeettien määrä vain kasvaa, kun kolmas kieli eli englanti otetaan mukaan.
    Tämä ei ole kannanotto puolesta eikä vastaan eikä sisällä edes oletusta syy-yhteydestä: onko vika oppilaissa, opettajissa vai jossakin muussa?
    Tulee vain mieleen, ehkä Ylikankaan kiteyttämä, ennuste, että Suomi on jakautumassa kansainväliseen yläluokkaan ja pelkkää suomea puhuvaan rahvaaseen.
    Tuntuuko ennusteen tilanne jotenkin tutulta?

    VastaaPoista
  10. Parempi pakkoruotsi kuin pakkovenäjä. Jos näiden stallareiden ja vasureiden - eikös blogistiakin epäilty sellaisesta (?) - tahto 70-luvulla olisi toteutunut, olisivat lapsemme joutuneet lukemaan koulussa pakkovenäjää.

    VastaaPoista
  11. Kirjoitus on sekopäistä usvassa rypemistä, vellit ja puurot menevät sekaisin. Meillä suhtaudutaan turhan tunneperäisesti maamme tulevaisuuteen ja leipään. Maaperämme on 6kk vuodessa jäässä, eikä siitä ruokaa lohkea kuokalla. Nykyisen elämämme ainut mahdollistaja on kansainvälinen tavaran ja palveluiden vienti.
    Ruotsiin, Venäjälle, Eurooppaan ja muualle onnistuva vienti vaatii meiltä sujuvaa Englannin taitoa. Kun jokainen Suomalainen hallitsee hyvän Englannin, sillä pärjää. Muut kielet ovatkin sitten hyvä apu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Englanti on varmasti hyvä kieli osata varmistaaksemme leipämme, ei kahta sanaa. Mutta mutta.... Tuossa jäljempänä on mielestäni loistava kuulitõukajan kirjoitus kielen muista ulottuvuuksista.
      Ruotsin kieltä me tarvitsemme myös ymmärtääksemme itseämme, keitä me olemme ja mitä on suomalaisuus. Tätä maata, kaikkia sen ilmiöitä, asenteita ja olemista on rakennettu suomella ja ruotsilla ja ne ovat meillä sisällämme jokapäiväisessä tekemisessämme ja (kulttuuri)perimässämme. Pidetään siitäkin ymmärryksestä huolta.

      Poista
    2. Eikö pakko-opetuksella tyrkytetä helmiä sioille, vai milloin olet viimeksi käynyt suomenkielisessä peruskoulussa tai lukiossa ruotsintunnilla?

      Muistan eläväisesti 9. luokan ruotsin tunnit. Me muutamat opiskelimme tunnollisesti, puoli tusinaa otti "hälläväliä kunhan pääse siedettävällä numerolla läpi" -asenteella ja loppu puolisko luokasta ei edes senkään vertaa.

      Itse lukiossa pudotin kolmannen kielen (ranskan) koska en jaksanut kolmen eri kielen sanakokeita viikossa, mutta toisin kuin ruotsista siitä olisi nykyisellä alallani ollut paljon enemmän hyötyä vaihto-opiskelua ym varten.

      Mitä tulee siihen että "virkamiesruotsi vaaditaan", niin huomattava osa sillä kandiin kuuluvalla kurssilla näkemistäni ei kyllä sillä taidolla mistään ruotsinkielisen palvelun antamisesta selviäisi.

      Poista
  12. Jos tässä olisi vain kysymys opeteustuntien tuhlaamisesta tarpeettomana pidettyyn aineeseen, luulisi, että parin vuoden takaisesta yrityksestä tuoda kouluun pakkodraamaa ja pakkoetiikkaa olisi syntynyt vielä kertalukuja hurjempi huuto.

    VastaaPoista
  13. Sanoisin myös pari ajatusta siitä pakkoruotsista. Olihan meilläkin vuosia erittäin pakko venäjän kieli. En puolusta enkä ole suorasti vastaan sellaiselle pakolle. Kieli ei ole pelkkä tapa kommunikoida. Sen mukana tulee aina tietty ajattelutapa ja kulttuuri. Jos suomalaisten pakkokieli olisi ruotsin sijasta esimerkiksi venäjä, te ajattelisitte vähän toisin. Se olisi sekä hyvä, että huonokin. Esimerkiksi puhtaasti kulttuuri ja luovuus voittaisivat lisää jalansijaa, koska venäjän kieli on kuin luotu taiteille - monikerroksinen, täynnä viittauksia uskonnolle, kirjallisuudelle, historialle. Ja koska venäläiset puhuvat ja kirjoittavat niin paljon, se on erittäin dünaaminen kieli. Mutta. Demokratia, ihmisoikeudet, vapaus, rehellisyys ja muut sellaiset Suomessa arvostetut symbolit saattavat heikentyä jos esimerkiksi pakkoruotsin sijalle tulisi venäjä. Se on niin mielestäni siksi, että tietyt sanat on venäjäksi historiallisesti heikot tai pikemminkin epämääräiset. Esimerkiksi jos venäläinen puhuu vapaudesta ja kunniasta, niin historiallisesti se tarkoitti vain paria prosenttia ihmisiä - aatelisia. Pelkään, että sama jatkuu myös ilman aatelisia. Kaikki sellaiset asiat voivat kielen oppimisen kerä vaikutaa koko kansan ajatelutapaan, erityisesti jos jotakin on "pakko". Kuvauksellisesti: suomalaiset eroavat virolaisista ensimmäiseksi siksi, että teidän ajattelu on enemmän ruotsalaisten kaltainen, meillä venäläisten. Venäjän kieli on muutenkin "vaarallinen" - siihen jää loukkuun. Se on erittäin vahva sulauttamaan pieniä kultuureja, se on kuin loitsu. Oppien venäjän kultuuria ja kieltä, ihminen aina tulee venäjänmielisemmäksi, se on minun varma kokemus. Jos luovutaan pakkoruotsista, niin arvelen, että sen mukana luovutaan osasta Suomen kultuurista. Mikä tulee sen tilalle ja haluatteko sitä? That is the question.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Demokratia, ihmisoikeudet, vapaus, rehellisyys ja muut sellaiset Suomessa arvostetut symbolit ... ...".

      Tuo "vapasu" sana askarruttaa; onko meillä sitä ja millaista se on?

      Ehkä vastustus ruotsinkielenkin opetuksen suhteen on siksi niin kova, koska se on "pakko"ruotsia. "Velvollisuus ruotsinkielen opiskeluun" olisi alun alkaenkin ollut parempi; onhan meillä koulunkäyntivelvollisuuskin (ja asevelvollisuus) ja se kyllä käytännössä on aina tarkoittanut likipitäen pakkoa..

      Poista
    2. Selvästi ajateltu on selvästi sanottu, vaikka oikeinkirjoitus hieman heittelisikin. Harvoin näkee näin oivaltavaa kommenttia missään keskustelupalstalla.

      Poista
    3. Hieno kirjoitus! Minäkin pelkään venäjän valta-aseman vahvistumista ja toisaalta ruotsinkielen taidon heikkenemistä. Suomi alkaa vähitellen olla vaaravyöhykkeessä.
      Eikö sitä haluta ymmärtää?

      Poista
  14. Vantaan Sanomain mukaan Vantaalla oli 31.5.2013 ruotsinkielisiä 2,78 ja venäjänkielisiä 2,74 prosenttia asukkaista. Vantaalla puhutaan kaikkiaan sataa kymmentä eri kieltä.

    VastaaPoista
  15. Tässä kirjoituksessa näköjään mainittiin Harry Järv ja sen takia ihan mielenkiinnosta haluaisin kysyä herra Kemppiseltä yhtä asiaa. Eli jaatko myös Harry Järvin ajatuksen siitä, että Platon ja Luther ovat ihmiskunnan pahimmat viholliset.

    Järv on mielenkiintoinen henkilö, sillä häntä ei oikein saa istutettua mihinkään stereotypiaan mitä me täällä suomessa olemme luoneet. Suomenruotsalainen, sotasankari ja anarkisti, mutta "perinteisessä" mielessä ei mitään näistä oikein kunnolla.

    Järv ei kuulu millään muotoa valtavirtaan, joten hänen kohtalonaan on kai lopulta unohdus.

    VastaaPoista
  16. "Viipuri on viimeistään Koiviston (Primorskin) öljy- ja kaasulaitteiden valmistuttua ikuisesti menetetty"

    Lähempänä Viipuria on muuten Uuraan öljysatama.

    Yhtä "ikuisia" ovat kuin Königsbergin(kaliningrad)kituva enklaavi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai Uuraassa ole öljysataa vaan Koivistolla!

      Poista
  17. "Olisiko tämä selvästi erottuva ja jatkuva karsaus ”pakkoruotsia” kohtaan itse asiassa karsautta Ruotsin kuningaskuntaa kohtaan?" . . . jo on argumentit tässä asiassa menneet oudoiksi, ettei peräti epätoivoisiksi. Kysymys pakkoruotsista on pelkästään yksilön resurssien järkevästä käytöstä tämän hetken todellisuudessa.

    VastaaPoista
  18. Suomenkielisten kohtelu Ruotsissa versus ruotsinkielisten kohtelu Suomessa on niitä asioita, joista ei saa puhua. (Tai saa toki, jos haluaa vihamölisijän leiman: vihervasurisvekomaaneilla kun on meillä mediahegemonia.)

    Ennen muinoin Ruotsinsuomalaisten keskusliitto piti tätä asiaa esillä, mutta nyt hekin ovat jo niin ruotsittuneet, että heidän suurin huolensa on ruotsinkielen sorto Suomessa. (Ihmekö tuo toisaalta, kun laatulehdistössämme sorrosta ja uhkailusta kerrotaan harva se päivä.)

    Tulevaisuutemme: kaksi kieltä, kaksi kansaa?



    VastaaPoista
  19. Ukrainassa noin 40% väestöstä tunnustaa puhuvansa venäjää, mutta maan ainoa virallinen kieli on Ukraina. Täällä meillä väännetään armottomasti kättä viiden prosentin takia.

    VastaaPoista
  20. Olen kotoisin Vaasan seudulta, jossa suhtautuminen ruotsinkieleen ja kaksikielisyyteen on luonnollista. Kaksikielisyys on vain rikkaus, sitä pitää vaalia. Venäjänkielelle ei kannata antaa virallista asemaa tärvelemään tätä perinteistä asetelmaa. Suomen yhteiskunta on perustettu suomalaisuudelle ja ruotsalaisuudelle.

    Pääsin aikoinaan opiskelemaan Åbo Akademin valtiotieteelliseen tiedekuntaan menestyttyäni ylioppilaskirjoitusten ruotsin kielen kokeessa. Olen siitä hyvin kiitollinen - se oli hyvä alku myöhemmälle elämälleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksikielisyys on aivan eri asia kuin se mistä puhutaan pakkoruotsin yhteydessä.

      Kukaan ei ymmärtääkseni moiti tai vastusta kaksikielisyyttä. Mutta miten kaksikieliseksi tullaan muuten kuin syntymällä tai kasvamalla? Ahkeralla opiskelulla ja asumalla toisessa kieliyhteisössä.

      Miten tuo liittyy siihen, että joka ainoan yksikielisen suomenkielisen on opiskeltava ruotsia pari viikkotuntia? Ei mitenkään.

      PS. En vastusta/puolusta ns. pakkoruotsia. Haluan vain, että puhutaan oikeasta asiasta.

      Poista
  21. Siispä ota ja VAIKUTA!

    Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla

    http://ruotsivapaaehtoiseksi.fi/

    Vielä ehdit sillä 59329 ihmistä on jo allekirjoittanut tämän aloitteen.

    Aloite on mahdollista allekirjoittaa vielä 3 päivää

    VastaaPoista
  22. >>Kartalla Suomen ruotsinkieliset kunnat. Tummansininen on ruotsinkielinen, vaaleammat kaksikielisiä, vaalein, suomi enemmistön kieli.<<

    Suomessa on VAIN 3 ruotsinkielistä kuntaa. Loput 16 on Ahneidenmaalla. Kumma kun siellä ei pakkoliitokset kosketa kuntia. Siellä on kuntatalous pääelinkeino kun pinimmät kunnat on vain luokkaa 110 asukasta kuten Sottunka. Lisäksi on vielä useita alle 1000 asukkaan kuntia. Koko luotoryväs olisi asukasmäärältään vain yhden kunnan luokkaa eli 27 000 asukasta.

    Tuolla on Ahneidenmaasta täsmäinfoa melkoisesti... öhöm...

    http://kemppinen.blogspot.fi/2011/09/ruotsin-puolueettomuus.html

    VastaaPoista
  23. Kannattaisi lukea hallituksen kansalliskielistrategia, jossa sanotaan suoraan, että suomenruotsalaisia on liian vähän ruotsin aseman pitämiseksi kansalliskielenä.

    Hallitus haluaa, että suomalaiset kantavat vastuun suomenruotsin asemasta.

    Suomenruotsin oikea asema (ei laillinen vaan elävän elämän tilanne) selviää helposti myös pakkomatematiikalla. 1 % ruotsinkielisiä, 4 % kaksikielisiä ja 95 % suomenkielisiä. Eivät mitenkään voi olla tasa-arvoisia ja siksi ruotsia ja sen puhujia tuetaan vallan mahdottomasti. On lasten segregaatio, on vain suomenruotsalaisialle varatut terveyskeskukset ja leikkausjonot jopa oma korttelikin. Lisäksi pakkoruotsi, kielikiintiöt, kielilisät ja moni muu tuki.

    Tuet eivät kuitenkaan koskaan tule riittämään, koska perusongelma on, että suomenruotsalaisia on vain muutama harva, eivätkä he kykene pitämään ruotsia kansalliskielenä, kuten hallituksen kansalliskielistrategia sanoo.

    VastaaPoista