Olympiakeskustelua

Kommentit ovat tyypillisen fiksuja. Kun niinkin käy, että kysyn itseltäni tämän kaiken tarkoitusta, katson Ylen tai Hesarin verkkokeskusteluja ja säälin. Ei siellä oikein järki juhli.

Kirjoitan tällaisista aiheista usein selvittääkseni asiaa myös itselleni. Nyt pari lisäystä. Suomen lainsäädäntö on EU:n syrjintädirektiivin (Neuvoston direktiivi 2000/43/EY) mukainen. Itse otin puheeksi ihmisoikeudet, jotka kyllä ovat sisällä kaikessa EU:n lainsäädännössä ja luonnollisesti Suomen perustuslaissa. Ihmisoikeuksien koti on kuitenkin Euroopan neuvosto, joka on eri eläin kuin EU. Euroopan neuvosto perustettiin 1949 ja siihen kuuluvat kaikki muut Euroopan maat paitsi Valko-Venäjä ja Kazakstan.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole EU:n elin, vaan Euroopan neuvoston. Se toimii Strasbourgissa. Suomi on saanut enemmän langettavia tuomioita kuin muut Pohjoismaat. Wikipediassa sanotaan kauniista, että jotkut oikeusoppineet ovat pitäneet näitä tuomioita kiusallisina mutta aiheellisina.

Toki kysymys on hyvin usein oikeudenkäynnin pitkittymisestä, joka toki on vakava asia, mutta ei kuitenkaan verrattavissa ainakaan henkeen kohdistuviin tekoihin. Ja toki on maita, joita tuomiot eivät tunnu pahemmin liikuttavan. Tuossa hengessä on viime vuosina toiminut etenkin Unkari. Venäjästä en osaa sanoa. Ihmisoikeusajattelua siellä on kuvattu kehittymättömäksi. Ehkä tämä on sopiva luonnehdinta.

Homoseksuaalisuus ihmisoikeutena on ollut esillä tapauksessa Dudgeon. Kysymys oli Pohjois-Irlannin laista, ja tuomioistuin kirjoitti osuvasti, ettei homoseksuaalisen suhteen (siis eri asia kuin tässä) määräämistä rangaistavaksi voinut perustella selittämällä, että sellainen toiminta vaurioittaa yleisön mielestä vakavasti yhteiskunnan moraalista rakennetta.

Nähdäkseni perustelu haettiin läheltä aborttikysymystä, joka on paljon vaikeampi. Eräät rajoittaisivat aborttia, ”koska se on väärin”. Eräät kohdistaisivat toimenpiteitä homoseksuaalisuuten ”koska se on moraalitonta”.

En ota selvää kantaa siihen, miten Suomen lainsäädäntö perusteluineen soveltuisi ihmisoikeustuomioistuimen tulkintaan. Siinä luulossa kuitenkin elän, että meillä sekä lainsäätäjä että tuomioistuimet yrittävät olla tarkkoja ja toimia täsmälleen tuon tuomioistuimen osoittamin tavoin.

Syrjintä, jollaisena pidän kansainvälisen ja Suomen olympiakomitean aikeita, on kirjoitettu Suomen rikoslakiin teoiksi, jotka tehdään kohteen ”rodun, kansallisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella”.

Mielestäni teonkuvaus on vaarallisen väljä. Syypää on EU, jonka yksi ongelma on lainsäädäntöperinteiden kirjavuus. Jopa kauppalaki ja patenttilaki, joissa molemmissa on kansainvälinen sopimustausta, poikkeavat toisistaan paljon, vaikka oikeudenkäynneissä lopputulos on useimmiten sama. Siksi parempaan oikeustieteelliseen koulutukseen sisältyy opetus vieraiden maiden lakien ymmärtämisestä. Itse olen jankuttanut vuosikymmeniä nuorille opiskelijoille, että te ette kuulkaa ymmärrä Amerikan tekijänoikeuslakia ainakaan oikein. Sääli muuten, että hyvä saksan taito on niin harvinainen, ja ruotsin. Oma perinteemme on siltä suunnalta peräisin. Merkittävin ero on, että saksalaiset kirjoittavat paremmin ja selkeämmin. Se voi kuulostaa yllättävältä. Jos juristilukija haluaa väittää vastaan, tutkiskelkoon hetken siviililakikirjaan (BGB). Teksti ei ole helppoa, mutta se on selkeää.

Olen samaa mieltä kuin Timo Soini. Hänen kerrottiin uutisissa ärähtäneen, että media ja yleisö voisivat keksi isompia huolia kuin koulujen pakkoruotsi. Mutta sellaisia ihmiset ovat. Samat ihmiset, jotka kestivät esimerkiksi Saksalla viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen kaupunkiensa massapommituksia, saattoivat menettää malttinsa viheltämisestä. Ainakin jos joku vihelsi nuotin vierestä.

Toisin kuin ehkä luulitte, olemme edelleen otsikossa. Luin sellaisenkin mielipiteen, että ruotsin opettaminen koulussa sellaisille, jotka eivät halua sitä lukea, loukkaa ihmisoikeuksia.

Pelkään että tulemme näkemään ja kuulemaan tällaista ajattelua ennen pitkää paljonkin.

Koulua on pakko käydä oppivelvollisuuden mukaisesti. Oppilailla ei ole oikeutta päättää eikä edes olla mukana päättämässä oppiaineista. Oppilaiden vanhemmilla ei liioin ole. Jos koululaisia ja vanhempia kuultaisiin, kemia ja geometria olisi poistettu kurssista murskaavalla äänten enemmistöllä jo kauan sitten. Aika usein kuulee jonkun kehaisevan, ettei ole tarvinnut koulussa opetettua matematiikkaa koskaan aikuisessa elämässään.

Ihmisoikeuksilla ei ole paljon tekemistä päähänpistojen kanssa; ennakkoluulot sitä vastoin ovat kuvassa usein. Tuo ruotsi – geometria – kemia ei luullakseni perustu ennen korostettuun ”yleissivistykseen”. Sellaisen arvosta en ole vakuuttunut. Luulen, että tärkeämpää on avata vaikka lempeästi painostaen mahdollisuuksia. Ei ihminen itse aina tiedä, mihin hänestä on.