Mikä on tunturi

Noin 1,9 miljardia vuotta sitten paukkui. Viranomaisia ei ollut paikalla. Syy oli yksinkertainen. Varhaisimmat tunnetut eläimet ilmaantuivat kehiin noin 0,5 miljardia vuotta sitten ja nisäkkäät 0,37 miljardia. Kädelliset tulivat 58 miljoonaa vuotta sitten ja nykyihminen ehkä 250 000 vuotta sitten.

Koska olen kuullut puhetta tuntureista niin kauan kuin olen puhetta ymmärtänyt, minua on hiukan vaivannut kysymys, mikä se tunturi lopulta on. Sain tietää nelivuotiaana, että Saariselkä eli nykyinen Urho Kekkosen kansallispuisto, on hyvin erikoinen alue. Yksitoistavuotiaana pääsin toteamaan sen omin silmin. Jossain vaiheessa käsitin, että se on erilainen. Se poikkeaa muun muassa Pallas- ja Yllästuntureista, puhumattakaan Käsivarren Lapista.

Tässä ovat 60 vuoden kuluessa kerätyt tiedot. Tunturi ei merkitse välttämättä oikein mitään. Yleensä ja siis perustellusti tuntureiksi nimitetään Pohjoisessa olevia korkeita paikkoja, joiden laki on puuton. Tunturi ja paljakka siis kuuluvat yhteen.

Saariselkä on kallioperältään (granuliitti) mielettömän paljon vanhempi kuin esimerkiksi Länsi-Lapin tunturit. Kölivuoristo eli skandit – nykyisin käytämme sanaa ”skandit” aivan eri yhteydessä – on viime aikojen keksintö. Se on Pangean yhtenäismantereen ajalta eli noin 400 miljoonaa vuotta vanha. Samaa kokonaisuutta ovat Skotlannin vuoret ja Amerikan Appalakit.

Ne olivat aikoinaan jotain viisi kertaa nykyistä korkeampia. Aika on tehnyt tehtävänsä ja eroosio jyrsinyt vuoret nykyiselleen.

Silti: Ruotsin korkein tunturi Kebnekaise on rajatapaus ja Norjan Galdhöopiggen on selvä vuori. Ja vuoria on Suomen päälaen ja Jäämeren välilläkin.

Suuria jäätiköitymisiä on tietysti ollut kautta aikojen, joten tämä Veiksel-jääkausi, jota tarkoitamme mannerjäätiköstämme puhuessamme, on vain toistaiseksi viimeinen.  Se kesti noin vuodesta 116 000 ja alkoi menettää viimeisenkin puhtinsa tuossa 10 000 vuotta sitten. Mutta tuhoa se tietenkin teki, muun muassa jyrsi meiltä vuoret ja höyläsi vetäytyessään näkyviin mm. Saariselän.

Jos joku sivistynyt ihminen sattuu lukemaan tämän, hän osaa kertoa, mahtaako Saariselän granuliitti olla kansainvälisesti vertaillen kovinkin vanhaa. Ainakin kuvassa esiintyvän kaltainen stromatoliitti on proterotsoiselta aionilta.

Yleiskielessä esiintyvä ero mäki – vaara – tunturi – vuori on siis myös geologisesti perusteltu.

Tässä ne tiedot sitten olivatkin.

Sääli etteivät Karjala-kiihkoilijat tienneet tätä – meillä on kohdittain miljardivuotinen kohtalonyhteys Kuolan, Vienan osien ja jopa Aunuksen kanssa.

Tieto tuli myöhään, koska tektoniikka eli yleisesti hyväksytty käsitys mannerlaatoista ja maankuoren vaiheista ja liikkeistä levisi laajempaan käyttöön vasta 1960-luvulla. Se on yksi niistä aloista, joilla kansakoulussa opetettu viisaus on mennyt uusiksi.

Ennen poliittisten vaatimusten esittämistä voi olla hyvä muistaa, että se nykyinen osa mannerlaattaa, joka yhdistää meidät rajantakaisin, lienee seilannut välillä jossain Etelämantereen seuduilla.

Mutta kun Anteripäältä katsoo Jonlaen suuntaan eli itään, niin kyllä se silminnähden on samanlaista seutua.

Eräässä vaiheessa täällä oli Jatulinmanner. Jatulit eli jotunit olivat tarujen jättiläisiä. Jatulintarhoja on eri puolilla ja niitä ihmetellään aiheellisesti. Vastaavasti se ajatus, että piru ja muut pahat henget mellastavat Lapissa, on aika yleinen.

Esittäisin edelleen sen epäilyn, että ”lappi” saattoi tarkoittaa myös jokseenkin asumatonta aluetta. Lappi maantieteellisenä seutuna ja saamelaiset, joita ennen sanottiin lappalaisiksi, ei mene ongelmitta yksiin nykyisten käsitysten kanssa.

Roomalainen Tacitus mainitsi ”scritifinnit” luomakunnan viheliäisimpinä otuksina. Suomessa on totuttu kauan sitten selittämään, ettei puhe ollut suomalaisista, vaan esimerkiksi saamelaisista. Selitys on kovin sujuva.

Suomen eteläisin tunturi on joko Riisitunturi tai Iso-Syöte. Äänestän Pudasjärven Isoa-Syötettä. Ruka on aika etelässä, mutta sitäkin on sanottu, ettei se olisikaan oikea tunturi.

Tämän selityksen vuoksi minun lienee luovuttava lapsuuden haaveestani. Ajattelin, että kyllä olisi hienoa, kun olisi omassa pihassa oma tunturi, ja voisi kulkea sen yli kuin mikäkin jotuni.

Kysyin isältäni, mikä on Suomen matalin tunturi. Hän ei tiennyt. En tiedä minäkään. En tiedä edes, mikä on maailman matalin vuori tai lyhin joki. Surullista.