Alku oppi

Yhtä asiaa Suomen kansa on oppinut pelkäämään ja pakenemaan, vapautta.

Suunnilleen jokainen ja hänen veljensä arvioivat, että meneillään on murros. Ei ole työtä. Työllään ei elä. Koulutus ei johda tuloksiin, joita lupailtiin.

Murroksen syistä on monta tulkintaa. Jotkut ovat helppoja, käsitettäviä ja uskottavia. Maasta rahdataan rahaa vieraisiin valtioihin, joiden vaikeudet eivät itse asiassa kuulu meille. Jotkut ovat vaikeita ja sisältävät hankalia sanoja, kuten globalisaatio. Jotkut ovat hyvin vaikeita.

Yleensä ihmisiä on vaikea saada pitämään totena sellaista, mitä he eivät halua uskoa. Usein ihmiset uskovat sellaista, minkä heidän omat silmänsä osoittavat epäilyttäväksi. Joitakin aikoja sitten osa kansaa tiesi, että omat vaikeutemme johtuvat kapitalistien sorrosta. Rajan takana sitä vastoin avautuu työläisten paratiisi, jossa kaikki on paremmin.

Otaksuisin että tällaiset selitykset ovat riittämättömiä. Otaksumani perustuu historian testipenkkiin. En tarkoita historiallista totuutta, vaan sitä hyvin ilmeistä havaintoa, että murrosten syistä ja seurauksista ei ankarankaan miettimisen ja tutkimisen jälkeen tahdo syntyä yksimielisyyttä.

Esimerkiksi: miksi ja miten kansalaissota pääsi puhkeamaan 1918? Asiaan varmasti vaikuttaneita syitä on viisikymmentä tai kenties sata. Niiden paino toisiinsa verrattuna on ainakin minulle arvoitus.

Toinen esimerkki: miten ja miksi Suomi vaurastui viime vuosisadan lopulla? Jos siitä olisi vihiä, toimisimme varmaan kuten silloinkin. Luultavasti oikea lääke vuonna 1975 ei ole oikea lääke vuonna 2015. Vanha menestysresepti ei toimikaan.

Mielessäni on nykyinen kova käskytys. On syntynyt mielikuva, että meillä on joukko harvinaisen huonoja poliitikkoja ja ehkä heitäkin heikompia virkamiehiä. He suoltavat Helsingistä ja Brysselistä ohjeita, käskyjä, määräyksiä, kieltoja ja komentoja, jotka kaikki tuntuvat erikseen tarkasteltuina tarpeellisilta.

Viinan tuhoja olisi vähennettävä. Siis rajoitetaan viinan myyntiä. Sääli. Olen kuullut että viina on hyvää. Se raikastaa hengityksen ja matkaansaattaa hövelin käytöksen.

Eräitä tuomitaan vankeuteen ja toisia etsitään kissojen ja koirien kanssa, koska he ovat järjestäneet ”vuotoja”. He ovat päästäneet valloilleen papereita, joista käy ilmi, miten ihmisiä todellisuudessa ajetaan.

Mieleeni tulevat ”Red River” ja eräät muut lännenelokuvat. Viisi tai kymmenen miestä paimentaa rautatien päähän pitkäsarvisia nautoja, joista yksikin kykenisi kellistämään lehmäpaimenen ja kukaties tekemän hänestä selvän. Rautatielinjan toisessa päässä odottaa teurastamo.

Olen kotoisin Suomesta, jossa piti kysyä lupa, jos halusi sanoa kissalle päivää. Tämä takapajuinen elämisen tapa oli luullakseni tullut takaisin sotien aiheuttaman ahdingon takia. Kovan kurin takana erottuu nälkä. Ellet luovu vapaudestasi eli tee ja toimi niin kuin isäntä ja emäntä kulloinkin kovistavat, edessäsi on maantie ja jo pari mutkan ja mäen takana odottaa nälkä.

Olen epätavallisen tyytyväinen elämääni, koska olen onnistunut nirhaamaan vapauttani takaisin. Minulle se on tätä nykyä mahdollisuus ajatella, kirjoittaa ja lukea käskemättä, kehottamatta, kieltämättä.

Aika usein luen, että ovelan toiminnan tarkoitus on rahan hankkiminen, ja rahalla saa sitten lisää rahaa. Päättely katkeaa oudosti. Entä sitten? Mitä jos työn tekeminen tarkoittaisi pyrkimystä tilaan, jossa saisi olla välillä tekemättä työtä ja voisi tehdä mitä haluaa, kuten kuunnella, miten ruoho kasvaa.

Miksi eduskunta määrää? Siksi että se edustaa kansaa. Demokratia tarkoittaa, että kansa määrää. Totta että se edellyttää kaikenlaisia sääntöjä. Suljetussa, määrättyihin tehtäviin tarkoitetussa ryhmässä näin ei ole. Kenraalit eivät määrää siksi, että he edustaisivat everstejä, majureita tai kapteeneja, saati raakoja sotamiehiä. He määräävät, koska heillä on valta aiheuttaa ikävyyksiä niille, jotka niskuroivat.

Ehkä me elämme ankaroituvassa sotataloudessa, koska elinkeinoelämä on sodan jatkamista toisin keinoin. Sodassa ei ole vapautta. Sitä käydään – käytiin – vapauden saamiseksi tai vapauden saamiseksi takaisin.

Luin Risto Rytin muistiin merkitsemää. Hän oli erikoinen talousmies ja poliitikko. Hänellä oli rinnallaan sotamarsalkka, joka ei tainnut pahemmin välittää demokratiasta tai ainakaan kansan edustajista. Itse tämä viisas mies viittaili monesti ajatukseen, että vapaa ihminen toimii paremmin kuin orja. Hän pani uskonsa siihen, että vapaa ihminen levittää ympärilleen vapautta niin kuin lyhty valoa. Onnen tavoittelu on sitten eri asia. Se saattaa maistua paremmalta, kun se tulee tavoittelematta.