Korkeassa iässä ja ei

Korkeassa iässä

Korkeassa iässä on miltei tuuletonta niin että

salamat kipunoivat tasangoilta kohtisuoraan

taivaaseen ja kirjamme on kaiverrettu kiviin. Ei enää kvartsi

riennä, vaan malakiitti alisen metsän kuva alati

heijastuva mielikuva on muuttumaton. Kivipelto mielemme

paholaisen piruilema alhaalla pilven lomalla. Tänne jää

veden laajentunut olomuoto. Esi-isät syövät puuroa. Ateria oli kohta

valmis, nyt kateissa suissa. Ei yksikään esivanhempi tahtoisi maailmalle

mitään hyvää, ei kaksi eikä kolme. Siintyvää keitosta hämmentää

korkea ikä, parkittu iho, ruskettuneet ratsut, himmeä matara,

kivinen kirja jonka sivun paksuus on kymmenen tuhatta vuotta ja

virhemarginaali valkoinen kuin kuu, kun yö on väärä, avaruus

kaartuu ylitse päämme, eikä ole eroa sälpää sädehtivän polun hiekan jyvien

ja avaruuden lähenevien  matkaajien kesken.  Täällä

on kuin kukkasella elo lyhyt, vauhdin vanhetessa lyhenevä, äärettömän

tavoittelu johtaa tavattomaan massaan jota liikuttaisi ainoastaan

mieletön energia, kun voitto kuolemasta, auringon jokapäiväisyys

on etäällä allamme ja ympärillä pimeyden sakeus musta.

Kiertynyt kuin aidas

Kiertynyt kuin aidas, ennen ruskea näre notkuva, syntymään hätikkö, nyt

harmaja.  Pisteaita metsä poikittain asettaa rajan

samalla tavoin kuin metsä näyttää, mitä on taivas, ja silkalla hengityksellään

piirtää pilvet. Ehkä oli erehdys syntyä. Kivisen kirjan vieressä ruskeaksi

paistetut kiviset leivät, mutta malja, johon viini valutettiin, ei ole kultaa.

Malakiitti on kauniimpi varjoissakin, kulta vaatii elääkseen aurinkoa kuten meren

on vaikea vaahdota ilman rakkoleviä, nurmen vihannoida ilman lampaita, joita

yksisilmäinen paimen laskee yöhön. Silmän ummistuttua hän tuntee

kuun kullan, auringon hopean ja herätessä kuulee piisin sammuneen.

Tulimmaistaan ei korkeaan ikään kierryttyään kykene varjelemaan

merenkulkijoilta jättiläinen. Se karjuu kalliolla. Raivostuen hakkaa

puita kuin sydän, lyö kuin seppä rautaa

rauhoittunutta metallia vasten, kunnes ääni laskee, käy epätasaiseksi,

matkan kasvaessa äänen korkeus kärsii, kunnes lopettaa kuin, sydän.