Byrokratiaa

Tämä on jatkoa Markku Kuisman uuden kirjan johdosta. Tänään on vuorossa eräiden ajatusten vertailu ja kehittely.

Jokapäiväiset uutiset yhä uusista potkuista yhä useammille ihmiselle vetävät perässään selityksiä ”rakennemuutos” ja ”työvoimakustannukset”. Molemmat ovat ymmärrettäviä, tosia ja vaikuttavia perusteita. Elinkeinojen rakenne muuttuu nopeammin kuin kenties koskaan. Kaksikymmentä vuotta sitten koettiin taloudessa trombeja ja noin viisi vuotta sitten kotimainen tsunami. Viimeksi mainittu on laskettava Nokian alamäen alusta. Nyt voisi jo puhua lopun alusta.

Puhuminen elinkeinoista on hiukan harhauttavaa. Mieleen tulee ensimmäiseksi tavarantuotanto. Sen osuus rahavirroista alkaa kuitenkin olla pieni. Palvelujen tarjonnan perusesimerkkejä ovat vähittäis- ja tukkukauppa, kuljetus, opetus ja terveydenhoito. Kolmanneksi on sitten finanssitoiminta, jossa rahalla valmistetaan rahaa. Se näyttää johtavan vähän väliä myös siihen, että rahalla tuhotaan rahaa.

Nämä alat ovat muuttuneet, sekoittuneet toisiinsa ja joutuneet yhä uudelleen myrskyjen kohteeksi. On ilo elää ajatellen, että kyllä ne taas keksivät jotain uutta, toisin sanoen päivitetyn toimeentulokoneen, jonka nimeksi voisi panna Sampo 2:0. Ajatus on ikivanha. Tehdään epäjalosta metallista jaloa tai hyvin halvasta tavarasta kallista uhraamatta työtä tai kustannuksia. Ehkä Aladdinin taikalamppu on tämän teollisen ajattelutavan symboli.

Tämä ei ole vitsailua, koska noita taikalamppuja on onnistuttu keksimän silloin tällöin. Se usein toistettu, Suomea koskeva esimerkki on paperin valmistaminen puusta. Se on tuore keksintö.

Entisajan sosialistit valehtelivat, että maailma on nollasummapeli. Se minkä yksi saa, olisi aina toiselta poissa. Jos ansaitsen killingin, joku menettää sen. Rauhallisempi talousteoria ei ole tätä mieltä, vaan käyttää sanaa kasvu. Kasvua on tuottavuuden lisääntyminen, esimerkiksi yritysten tuottama ylijäämä. Siitä kertyy kaikille tai monille hiukan lisää lihavuutta.

Tuo ajatus on osoitettu käytännössä oikeaksi. Useimmat nyt Suomessa elävät ovat saaneet nauttia ennenkuulumattoman taloudellisen kasvun hedelmistä. Huviksemme me 1940-luvun muistavat teemme mielessämme listaa ja kerromme joskus, ehkä liian useinkin, muistelmia menneiltä ajoilta. Perheen kaksi poikaa saivat yhteiseksi joululahjaksi appelsiinin. Muuta ei sitten ollutkaan. Eikä perhe ollut köyhä, jos ei rikaskaan. Juttua on turha kertoa kovin nuorille, koska he eivät käsitä sitä. Appelsiinit ovat heidän maailmassaan olleet aina röykkiöinä, jotka eivät ole käytännössä maksaneet juuri mitään.

Kuisma väittää, että väärä byrokratia hukuttaa yritystoiminnan, julkisen hallinnon ja yliopistot EU:sta käsin ja sen toimesta. Byrokratia sinänsä on hieno asia. Suomeen se tuli Ruotsin kautta Hollannista. Suomessa mm. laillisuustaistelu yli sata vuotta sitten ja samoin jälleenrakentaminen toisen maailmansodan jälkeen oli byrokratiaa hienoimmillaan. Käsitteenä se ei poikkea paljon laillisuudesta. Asiat tehdään kaikkien tuntemien kaavojen mukaan ja noudattaen yhteisesti päätettyjä sääntöjä eli siis lakeja.

Mutta nykyhetki! Kuisma:

”En usko oman työpaikkani olevan ainoa, jossa on vietetty hauskoja hetkiä, kun strategioita ja kehityshankkeita on jalkautettu lattiatasolle. Kyllä siinä on ’puhentaa’ riittänyt ’voimaannuttamisesta’, mitenkään unohtamatta ’missioomme’ kuuluvia ’arvoja’ ’sukupuolittuneesta toiseudesta’, joka on otettava huomioon sovellettaessa ’uuden palkkausjärjestelmän’ ’diskursiivisia visioita’.

Hymy on hyytynyt, kun on saanut toimia tieto-Suomen eturivissä, erilaisten sähköisten järjestelmienpakotettuna koekäyttäjänä.”

Miten tuttua! Johtopäätös ei ole tuttu. Rakennemuutokset ja työvoimakustannukset ovat tahallisen harhaanjohtavia nimityksiä ilmiöille, jotka ovat tehneet pienyrittäjyydestä kärsimystä ja muuttaneet maanviljelijät paperia kyntäviksi maatalousyrittäjiksi vain siksi, että jossain muualla Euroopassa korruptio ehkä todella vaatii vaanivaa valvontaa.

Malli ei ole pelkästään EU:sta. Osa välittyy tänne amerikkalaisuuden apinointina. Jostain syystä monet liikkeenjohtajat eivät käy kirjastoissa tai säilytä kirjojaan. Jos he tekisivät sen, he näkisivät, että Harvard Business School ja monet muut tuottavat joka vuosi kirjoja, jotka kumoavat edellisen vuoden liikkeenjohdon opit mutta tyrkyttävät tilalla käsitteitä ja käytäntöjä, joiden omaksumisessa menee suuri osa työajasta.

Tehdään suunnitelmia, ei työtä. Sitten ottaa ohraleipä, ja kävelemään pannaan työntekijät, ei konsuletteja, seminaarien järjestäjiä ja niissä esiintyviä ja ennen kaikkea ei johtajia, jotka ajoivat asiat tähän tilaan.

Olen seurannut tätä toimintaa 50 vuotta. Olen nähnyt ihmeparantajien ja kätten päällepanijoiden heimon seuraavan toistaan, aina yhtä heikoin tuloksin. Myönnän kuuluvani niihin, jotka ovat nimittäneet hallinnonuudistuksia ja mullistavia johtamisopeja höpsimiksi hyvin kauan. Olen jopa suositellut Aku Ankan höpsismiä lainopillisissa kirjoituksissani tähdentäessäni, että korkein oikeus voisi hyvin vetäytyä takahuoneeseen heittämään kruunua ja klaavaa, koska tärkeämpää kuin viimeisen päälle oikea ratkaisu on se, että tehdään ratkaisuja. Vain sen, siis toimivan byrokratian turvin ihmisen ja heidän yrityksensä tohtivat toimia.