Yksiraiteinen mieli

Heinäkuun viesti on vaikeaselkoinen, myönnän sen. Luonnontiedettä, henkitieteitä, omituisesti ja asiaan kuulumattomasti uskontoon sotkettuna, pari kummallista kirjaa. Eilen ennakoiva verkkokirjoitus suomalaisen elinkeinoelämän ja sitä laajemmin palveluntarjonnan ja tavaranvalmistuksen mahtavista ongelmista.

Yllättäen kuuluisa nimi vanhoilta ajoilta pani sanat suuhuni, Johan Galtung, Hesarissa. Hän oli rauhantutkimuksen suuri nimi eli siis minulle vierasta ja epäilyttävää maailmaa.

Jos tulkitsen oikein, Galtung on ulottanut rakenteellisen väkivallan käsitteensä informaation luvalliseen ja luvattomaan keräämiseen. Hän toi tuon käsitteen muotiin kauan sitten. Rakenteellista väkivaltaa harjoittaa hallitus tai hallinto, joka estää yksilöitä saavuttamasta päämääriään ja saavuttamasta tavoitteitaan. Vuosikymmenien takaisia esimerkkejä olivat seksismi ja rasismi.

Hän on ennustanut, että USA romahtaa diktatuurivaiheen läpi käytyään. Maa jää mutta imperiumi menee. Nyt hän ilmeisesti korostaa pelon ilmapiirin luomista vakoilulla ja urkkimisella ja katsoo – kuten muuten olen itsekin julkisesti katsonut – että Patriot Act teki lopun todellisesta yksilönvapaudesta ja oikeusvaltiosta. Hänestä se on siis sekä amerikkalaisiin että ulkomaalaisiin kohdistuvana urkintakoneistona ihmistä suurimmin tukahduttava järjestelmä eli välitön ympäristöuhka.

Itse ajattelen aivan toisenlaisin reitinvalinnoin. Mieli tekee jatkuvasti pistellä tieteellisiä ja hengellisiä maailmankuvia ja maailmanselityksiä. Ei tee enää mieli opettaa toisia ihmisiä, ja kaikkein vähiten tekee mieli selittää, mitä toisten tulisi ajatella ja millaisia mielipiteitä tai käsityksiä tosiasioista heidän pitäisi kannattaa.

Olen utelias ja ahne kuulemaan, mitä voisin oppia muilta. Pieniltä lapsilta ainakin oppii koko ajan ja aivan hurjia asioita. – Tämä on myös tausta Studs Terkelin rummuttamiselle. Hän välitti tietoa kaikenlaisista ihmisistä, etenkin heidän tunteistaan, siitä mikä pahoitti heidän mielensä ja siitä, mikä heistä tuntui keventävältä, kuten esimerkiksi musiikki.

Vaikka mies oli toimelias, en ole pannut merkille, että hänellä olisi mitään erityisiä mielipiteitä. Mutta hän on haltioitunut, kun joku humalainen värillinen mies kertoo, miten hän eli kertoja tunsi ikään kuin alkavansa kasvaa, kun toinen humalainen värillinen mies soitti banjoa ja lauloi.

Minustakin Toivo Kuula ja Leevi Madetoja pilasivat pohjalaiset kansanlaulut. Heidän työnsä jälkeen kaikki luulevat, että niitä on laulettava sillä nuoteista näkyvällä tavalla, joka muka on ilmeinen. Mutta kun musiikki on tunteita ja ajatuksia! Ja kansanlaulu syntyi ja kasvoi niin että kansa lauloi! Kuka mitäkin, kuka mitenkin.

En tiedä, koskiko eilisen tai toissapäiväisen kirjoituksen kommentti tätä, mutta kun anonyymi sanoi ihmisten kohtaloita triviaaleiksi, rupesin miettimään, saisiko tuosta anonyymistä ihmistä millään keinolla. En oikein jaksa uskoa että saisi. Totta kai on triviaalia, että joku ehkä kuristaa hänet tulevana yönä, tai ottaa hengiltä minut. Triviaalia on myös maapallon elonkehän tuhoutuminen, aurinkokuntamme ja linnunratajärjestelmämme tila ja muutoksen. Mitäpä muutakaan kuin yhdentekevää.

Luulen että anonyymi on poliitikko tai liikemies. Sellaisia ihmisiä on paljon, jotka katsovat puolivuotista lasta silmiin ja ajattelevat: olet triviaali, ja sitä paitsi vain lihamöhkäle, jonka elämä tulee luultavasti olemaan lyhyt ja surkea.

Nykyisin johtaviin asemiin kohoavat lähinnä mahdolliset itsemurhaajat, koska he ajattelevat ajoittain itsestään tuolla samalla tavalla. Erikoisia ihmisiä. Heidän ei tarvitse ottaa huomioon kuolemaa eli hengen menettämistä, koska heillä ei ole henkeä.

Galtungin ajatus sisältää oivalluksen imperiumista ja sen edustajista, tällä hetkellä Obamasta ja varmaan myös Putinista eräänlaisina poliittisna vampyyreina. He ja heikäläiset saavat ravintonsa puremalla triviaaleja ihmisiä kaulavaltimoon ja juomalla veren. Ennen se veri oli työvoimana ilmenevää rahaa. Nyt se on informaatiota eli irrallisia tietoja ihmisistä ja niistä lukemattomista turhanpäiväisistä toimista, joilla he koettavat viihdyttää itseään viipyessään täällä, maan päällä, joka on joskus ihana.

Kun haluan harjoittaa hartautta, haen pihasta kiven. Kivi on kaunis ja täysin viaton ja paljon kestävämpi kuin minä. Kuuntelen päivästä toiseen, jos sillä olisi jotain sanomista.

En oikeastaan ole kovin halukas tapaamaan ihmisiä enkä käymään missään. Nyt on ollut puhetta Jäämeren rannassa käymisestä. Se tuntuisi järjestyvät suhteellisen vaivattomasti, kiitos kaverin, joka jaksaa ajaa.

Olen nähnyt ne paikat muutaman kerran. Siellä on niin paljon kiviä! Ja meri on eläin. Se hengittää ja liikahtelee suuressa, suunnattomassa yhdentekevyydessään. Jos lähden, pitää sanoa kaverille, että käskee minut aina liikkeelle vaikkapa kahvilla houkutellen, etten jäisi sinne Altan tai Porsangerin perukkaan lopuksi ikääni tuijottamaan aavalle kuin meriraukka. (Alta on oikeasti Stuorra Haldi eli iso haltija, kuka ties hukkuneen haamu joka huutaa tuuleen.)