Tänään maanantaina

* 13.2.1989

Teneriffalla luin Churchillin sotakronikkaa ja pahoittelin, ettei mies ryhtynyt lyyrikoksi. Hänellä oli kyky muuttaa maailmaa kielellä. Sotakronikan tietojen vertaaminen erillistutkimuksiin osoittaa, että hänellä oli myös kyky muuntaa todellisuutta.

Los Cristianosin ainoan kirjakaupan käytettyjen kirjojen hyllyssä oli kolme sidottua kirjaa ja yksi niistä oli Willam Stevensonin A Man Called Intrepid, Sir William Stephensonin elämänkerta. "Intrepid" eli Peloton oli Churchillin luottomies, joka auttoi USA:ssa Villi Bill Donovania panemaan pystyyn salaisen palvelun, myöhemmin CIA:ksi nimetyn OSS:n, ja oli korviaan myöten sekaantunut Englannin vakoiluun ja vastavakoiluun.

Paluulennolla luin monta päivää vanhaa lehteä. Helsingin Sanomat toisti Reuterin tietona, että sama William Stephenson oli juuri kuollut Bermudalla 93 vuoden iässä.

Muutamia päiviä myöhemmin lehdessä kerrottiin, että James Bond, Länsi-Intian lintutieteen tunnustettu auktoriteetti, oli niin ikään kuollut.

Lounaalla Ian Flemingin kanssa hän oli kerran maininnut, ettei hänellä ollut mitään sitä vastaan, että Fleming oli hiukkasen käyttänyt hänen nimeään kaunokirjallisiin tarkoituksiin.

Ian Fleming oli itse laivaston tiedustelu-upseeri ja sellaisena aivan pätevä. Mikään suuri tekijä hän ei ollut. Se käy ilmi Phillip Knightleyn verrattain uudesta (1986) ja ilkeydessään hyvin ilahduttavasta vakoilukirjasta The Second Oldest Profession, joka kertoo vakoilijoista isänmaanystävinä, byrokraatteina, fantasteina ja huorina ja on hyödyllinen lukukokemus niille, jotka ovat kiinnostuneet esimerkiksi Suomessa 1920-luvun alussa mellastaneista R. B. Lockhartista, Paul Dukesista Ja Sydney Reillysta tai vaikkapa Mata Harista.

Tiedustelutoiminnan historia on keskeisesti organisaatioiden psykopatologiaa ja ylimalkaan hölmöilyn historiaa.

Atomifyysikko Niels Bohr uskoi järkeen ja järjen voittoon. Stephensonin johdolla hänet saatiin miehitetystä maasta Englantiin ja edelleen Yhdysvaltoihin tekemään pommia kahdennellatoista hetkellä, kun Saksa oli ollut ottamaisillaan hänet hellään huomaansa.

Yhdysvalloissa hän ryhtyi rettelöimään vaatimalla, että ydinenergiasalaisuudet oli ilmaistava Neuvostoliitolle. Hän uskoi järkeen.

Haluaisin kymmenen vuoden kulutta esittää arvion siitä, kumpi oli on vaikuttanut enemmän tämän vuosisadan historiaan, Sir William Stephenson vai Ian Fleming.

Toinen toimi; toinen oli villiintyneen mielikuvituksensa uhri.

* 20.3.1989

"Paholaisen sanakirjat" ovat periaatteessa hauskoja, mutta käytännössä kirja ei ole paras paikka ilkeyksille. Ilkeily on sosiaalinen ilmiö, joka menettää kärkensä yhteydestään irrotettuna.

Alan klassikko on Ambrose Bierce, jonka Devil's Dictionary  ilmestyi 1906. Siitä pitäen niitä on riittänyt.

Biercen määritelmän mukaan esimerkiksi konservatiivi on poliitikko, joka on rakastunut olemassa oleviin epäkohtiin, vastakohtana liberaalille, joka haluaisi korvata ne uusilla.

Seksologi Havelock Ellisin mukaan kirkkohistoria osoittaa selvästi, että Jerusalemista puuttui tarkoituksenmukainen mielisairaala.

Kirjailija Nelson Algrenilla oli periaatteita. "Älä koskaan syö kaupungilla 'kotiruokaa'. Alä koskaan pelaa korttia sellaisen miehen kanssa, jota sanotaan Tohtoriksi. Äläkä koskaan makaa naisen kanssa, jolla on enemmän ongelmia kuin sinulla itselläsi."

Kun kirjailija esittää käsityksiään toisista kirjailijoista, siinä on ammattimies asialla. W. H. Auden katsoi, ettei kukaan lyyrikko ole niin hupsu, että toivoisi olevansa kaikkien aikojen ainoa lyyrikko, mutta kernaasti kyllä ainoa nykyisin elossa oleva; lisäksi useat uskovat, että Jumala onkin kuullut viimeksi mainitun toivomuksen.

Samuel Pepys: "Näin Kesäyön unelman, jota en ollut kokenut aikaisemmin enkä katso toiste, koska ikinä en ole nähnyt älyttömämpää tai naurettavampaa näytöskappaletta."

G. B. Shaw: "En halveksi ketään toista kirjailijaa niin pohjattomasti kuin Shakespearea. Homerosta ehkä lukuun ottamatta, koska kaikinpuolisessa kelvottomuudessa hänelle ei vedä vertoja edes Sir Walter Scott."

Lordi Byron: "Ei enää Keatsia, kiitos; ruoskikaa se vuoteen kastelija hengiltä, ettei minun tarvitse nylkeä häntä; Keatsin älytöntä lörpötystä ei voi kestää."

Virginia Woolf James Joycesta: "Hervoton ylioppilas, joka kynsii finnejään."

H. G. Wells G. B. Shawsta: "Vajaamielinen joka kirkuu kopissaan."

Bertrand Russell Wordsworthista: "Ensin hän oli paha mies, joka ihaili Ranskan vallankumousta ja kirjoitti hyviä runoja. Sitten hän rupesi hyväksi, omaksui oikeat mielipiteet ja alkoi kirjoittaa huonoja runoja."

Joku kysyi painovapauden ja skandaalilehdistön esitaistelija John Wilkesiltä, mahtaako tämä kuolla hirsipuuhun vai kuppaan.

"Riippuu siitä, omaksunko Teidän asenteenne vai ystävättärenne."

 = = =

Päivämäärät ovat  kirjoitusten ilmesstymispäiviä Helsingin Sanomissa.

Näitä näyttäisi olevan noin viisisataa. Kirjoituksista julkaistiin eräässä vaiheessa nide nimellä "Taistelu oikeudesta". Se ei herättänyt vähintäkään huomiota eikä käynyt kaupaksi.

Kuva on pari vuotta vanhempi. Toinen kuvan henkilöistä, filosofian maisteri (yleinen kirjalisuus) & oikeustieteen maisteri, aloittaa lähipäivinä virantoimituksen hovioikeudenviskaalina (esittelijä), toinen ei. Kuinka ollakaan, tuo toinen, karvaisempi henkilö, oli kirjoitusaikaan esittelijä korkeimmassa oikeudessa.

Voi hyvä isä sentään.