Synkistelyä yksityisyydestä

Tämä ei ole synkistelyä.

Jos joku on seurannut toimintaani muutenkin kuin löytääkseen esimerkkejä tasosta, jolle voi alentua, hän saattaa tietääkin, että ainakin viimeksi kuluneet 15 vuotta ovat kuluneet tekijänoikeuden, sananvapauden ja yksityisyyden inttämisessä. Hyvin usein vastahakoisena kuulijana on ollut teollisuuden edustaja tai yliopisto.

On sanottu viisaasti, että viranomaistoiminnan julkisuus toisaalta ja ihmisten yksityisyys toisaalta ovat sellaisia perusasioita, jotka kaikki lakimiehet osaavat. Ilmoitan kunnioittavasti olevani eri mieltä tästä asiasta.

Jatkuvasti tapahtuu sinänsä pieniä asioita, jotka osoittavat, että esimeriksi poliisit tai terveydenhoidon ammattilaiset (lääkärit ja hoitajat) joko eivät ole selvillä asioista tai eivät ole niistä tietääkseen. Asian tekee ikäväksi lainsäädäntöpohjan hataruus.

Esimerkki: nähdäkseni juuri kukaan ei ole älähtänyt, kun Kreikan laina-asiassa korkein hallinto-oikeus ilmoitti, että eräät pankkien nimet ja tilitiedot eivät ole julkisia. Ratkaisu oli tuoltakin osin oikea. Liikesalaisuuksilla on lain suoja – mutta kun kukaan ei tiedä, mikä se sellainen liikesalaisuus (yrityssalaisuus) on! Lisäksi tuomioistuin sivuutti sen, että oikeushenkilöillä ei ole yksityisyyden suojaa. Siten niiden nimeäminen julkista pankki- tai pankkiiriliikettä harjoittavina olisi kukaties ollut yleisen edun vuoksi julkinen asia. – Tätä ei pidä käsittää arvosteluksi, koska en ole syventynyt tuohon asiaan. Kysymyksessä on vain oma ihmettelyni.

Toinen esimerkki. Yksityisyyden loukkaaminen elinkeinotoiminnassa on rangaistava teko ja johtaa myös korvauksiin. Mutta ketä syytetään ja ketkä korvaavat? Jos yksityisyyttä loukkaa valtion virkamies, riittääkö todella, että pannaan joku hyvin pieni nilkki vastuuseen?

Asiat saivat surkean suunnan vuonna  2001, jolloin säädettiin Patriot Act. Lain nimi on kirjainlyhenne eli akronyymi sen täydellisestä nimestä Uniting and Strengthening America by Providing Appropriate Tools Required to Intercept and Obstruct Terrorism Act of 2001. U.S.A.  P.A.T.R.I.O.T

Aika yleisen käsityksen mukaan suurvallat Kiina, Intia ja Brasilia eivät ole erikoisen kiinnostuneita näistä kysymyksistä.

Mielestäni USA ei ole maailmanrauhan uhka. Sellainen ei taida olla edes Kiina.

Ongelma on tietenkin se, että vääriin käsiin joutuneina nämä ”terroristitiedot” voivat kasvaa hyvin suureksi ongelmaksi. Jälleen kerran vailla vähimpiäkään todisteita mainitsen arvailevani, että merkittävillä työnantajilla ja keskeisillä yliopistoilla on pääsy noihin tietoihin. Pahimmassa tapauksessa se, että joku on listoilla eli häntä epäillään syystä tai syyttä asiattomasta yhteydenpidosta mahdollisesti vaarallisten tahojen kanssa, voi estää asianomaisen etenemisen.

Mutta sanon sadannen kerran ja osoitan sanani erikoisesti Aalto-yliopistolle, että näiden suhteellisen uusien asioiden systemaattinen opetus on maassamme laiminlyöty. Pelottavan suuri osa ICT-juridiikan asiantuntemuksesta on meillä Otaniemessä ja Turun yliopiston oikeustieteellisesä. Siellä muuten muuan Vuorinen väittelee tulevalla viikolla aiheesta ”Beyond Patent Pools: Patent Thickets, Transaction Costs, Self-regulation and Competition”. Ja Tuomas Mylly väitteli 2009 tekijän- ja patenttioikeuden suhteesta EU-perusoikeuksiin.

Nyt Helsingin yliopistossa on liikettä oikeaan suuntaan. Marcus Norrgård alkaa opettaa siellä eikä vain Hankenilla. Hän osaa. Mutta kun ajattelee, miten hirmuinen määrä periaatteellisesti tai rahallisesti tärkeitä asioita kulkee esimerkiksi tekijän- ja patenttioikeuden tai juuri sananvapauden ja yksityisyyden suojan nimikkeen alla, kokonaisuus on loihduton.

Kukaan ei ole ehdottanut esimerkiksi osaamiskeskusta (jollaiset tosin on jo ehditty todeta aika ongelmallisiksi). Hallituksessa joka mies ja nainen vannoo innovaatioiden nimeen – mutta sekä kauppa- että oikeustieteissä innovaatioiden käyttäminen, kaupankäynti innovatiivisilla ratkaisuilla (lisnesointi) ja julkisuuden ja yksityisyyden ongelmat ovat lapsipuolen asemassa. Tarkemmin ajatellen lapsipuolet ovat aika hyvässä asemassa verrattuna näihin.

Tältä osin ja näillä perusteilla mieleni tekisi yhtyä siihen kuoroon, joka pitää lakimiehiä kaiken kaikkiaan joutavina tuulipusseina. Tilanne on näet niin paha, että oikeudellinen sääntely olisi mietittävä alusta alkaen uudestaan, ja raikkaasti.

Toive on nurinkurinen, myönnän sen. Valtion olisi rahoitettava opetus ja perustettava virat asiantuntijoille, jotka hakisivat ja neuvoisivat keinot ihmisille suojautua – valtiota vastaan. Omaa ja vieraita.

Velttona eleenä vaihdoin kotona modemin ja reitittimen, jotka ovat nyt vihdoinkin salasanan takana ja verkkoon näkymättömiä. Vaikkei minullakaan valitettavasti ole kehuttavia salaisuuksia takanani.

Siunatuksi lopuksi tältä paikalta pyydän arvoisia ja kunnioitettavia lukijoita silmäämään jutun syvästi vertauskuvallista valokuvaa. Mielestäni se ei ole valokuvanakaan aivan kelvoton.