Lainkuuliaisuus

Korruptio ei ole rangaistava teko. Syrjintä on rikos, suosinta ei ole.

Jos sana ymmärretään sanakirjojen mukaan, se tarkoittaa myös julkisten varojen ohjaamista ryhmäetuihin tai yksityisiin etuihin.

Kehä on näin vähällä valmis. Politiikka on korruptiota.

Taitaa olla harvinaista, että hanke vietäisiin läpi kannattajiensa vahingoksi. Jos selvitellään maatalouden tukemista, maatalouden harjoittajien etu halutaan ottaa huomioon, ja luultavasti alan puhemiehet ovat mukana keskustelussa.

Eilisen johdosta kommentoitiin erittäin järkevästi, että Kanervan tapauksessa olisi saatava korkeimman oikeuden ratkaisu sellaisesta menettelystä, että poliitikolle (Kanervalle) annetaan etuja (rahaa) tulevien palvelujen toivossa.

Jos syyttäjä jättäisin valituslupahakemuksen ja mainitsisi tämän näkökohdan, korkein oikeus joutuisi ottamaan yhteyttä kirjailija Tom Wolfeen. ”Turhuuksien roviossa” (The Bonfire of the Vanities) tuotiin yleiskieleen investointipankkiirien ja eräiden asianajajien pitkään käyttämä sanonta ”tehdään talletus hyvän tahdon pankkiin” (deposit in bank of favors).

Sanonta on viiltävän täsmällinen ja ilmiöstä on olemassa vuosituhantiset latinan- ja kreikankieliset sanonnat. Latinaksi sanottiin mm., että käsi kättä pesee. Oivallus on hieno. Kun pesee toisen käden toisella kädellä, molemmat tulevat puhtaiksi. Jos peset kaksin käsin kaverin kädet, kysymyksessä on selvä winwin-tilanne.

Kaikki hyötyvät korruptiosta. Sekin taitaa olla totta.

Aamulla nyt Suomensuurimmanpuolueen kansanedustaja sanoi, ettei laki pidä tulkita, vaan on tuomittava lain mukaan. Tämän ajatuksen olen kuullut usein. Kun on hyvät lait, mitään tuomareita ei tarvita.

Saman puolueen puheenjohtaja vastustaa aborttia ja samalla kannalla on ainakin yksi istuvan hallituksen ministeri. Tätä sanotaan omantunnon kysymykseksi, kuten eräissä muissakin tilanteissa ongelmia, jotka halutaan selvittää järkeä käyttämättä. Elämän suojeleminen ja elämän pyhyys saavat päämäärinä helposti kannatusta, mutta elämän, oikeastaan ihmisen määritteleminen abortin yhteydessä on osoittautunut hyvin vaikeaksi, eikä selvästi säännöksen vastaisen abortin tekijää ole koskaan tuomittu murhasta. Vanhoin termein lähdetyksen (abortti) ja lapsenmurhan (syntyneen sikiön) surmaamisesta oli eri pykälät.

Viittaan tähän asiaan vain osoittaakseni, että tulkinta näyttää kyllä väistämättä olevan tarpeen.  Tahallisuus puolestaan tuntuu pakostakin olevan osa sellaista aborttia, jonka tekeminen on rikos. Jos toisin olisi, keskenmenosta pitäisi rangaista äitiä.

Onko edetty kovin kauas Kanervasta? Mielestäni ei. Edelleenkään tietämättä, mistä Kanervan asiassa on kysymys, kerron vain tietäväni, että etenkin eräät talousrikokset ovat hyvin vaikeita ratkaista.

Tolkuttomasti ajatellen kauppias, joka myy asiakkaalle tavaraa kalliimmalla kuin on sen ostanut, syyllistyy petokseen, ja asiakas kärsii taloudellisen vahingon.

On näihin hiuksenhalkomisiin vastauksia. Omaisuus on varkautta, väitti eräs varhainen sosialisti. Sykähdyttävän väitteen looginen virhe on käsitteen määritteleminen sillä itsellään. Omaisuus ja varkaus ovat samaa käsitekokonaisuutta. Varkaus on jonkin toisen omistaman anastamista, ja tuo ”toisen omistama” sisältää käsitteen ”omaisuus”. Edellisen kappaleen ”petos” puolestaan sisältää tulkinnallisesti edellytyksen ”oikeudettomasti”. Kauppapuodin pitäminen ja asiakkaista hyötyminen ei ole oikeudetonta. (Raja on sitten rikos nimeltään kiskonta.)

Mitä roistoihin yleisemmin tulee, varokaa tuttujen ja turvallisina pitämienne verkkopaikkojen mainoksia. Kuulin Facebook-mainoksesta, jossa kaikesta päättäen kaupiteltiin jotain kosmetiikkaa. Ostaminen johti sellaisille ulkomaalaisille sivustoille, että asiakasta alkoi hirvittää. Olen itse pannut merkille, että uuden tietokoneeni mukana on tullut pyytämättä erilaisia evästeitä ja popup-ikkunoita, joita joudun poistamaan käyttöjärjestelmän uninstall-käskyllä. Olen juuri aavistamassa, että suositut ja kohta välttämättömät pilvipalvelut estävät käytännössä suojautumasta vastenmielisiltä mainoksilta. Sen olen tiennyt vuosia, että ne välittävät jollekulle tietoja minusta. Silti käytän Adoben ja Microsoftin pilviä etenkin valokuvien säilyttämiseen. Joskus mietin, minkä maan hovioikeus selvittäisi, ovatko Venäjä, Ranska ja Israel ostaneet paljonkin hyvää tahtoa tietotekniikan ja ohjelmistojen valmistajilta.