Lahvi

Syistä jotka arvaatte, jos luettu säännöllisesti, meillä on 32 ylimääräistä kassia täynnä kirjoja ja papereita, ja merkittävä osa niistä on huoneessani.

Seinälle tulee ainakin kaksi, ehkä kolme Boknäsin ovellista kaappia. Onni että tuttavapiirissä on tekomiehiä. Pyysin erästä tällaista hankkimaan kaapit ja hinnoittelemaan ne valmiiksi seinälle asennettuina. Väittäisin että papereilla lastattavien kaappien kiinnittämisen voi tosiaan jättää ihmiselle, joka osaa sen ja käyttää enemmän konsoleita kuin lääkäri määrää.

Säästin suuren summan, 1700 euroa. Tämä oli mainio asia, koska ei minulla ole laittaa tuollaisia rahoja kyseenalaisiin tarkoituksiin.

Elämäni päivät olen ihannoinut rolo-kirjoituspöytää. Isoisällä oli sellainen. Tehtaan esitteessä (Kansalliskirjasto, Pienpainattet) mekanismia nimitetään kaihitimeksi. Taata sanoi ”lahvi” ja täällä kai sanottaisiin klaffi.

Toinen suuri vaikuttaja elämässäni, kirjoituspöytäasioissa, oli ”Vihtorin ja Klaaran” rouvan veli Bimmy, joka oli pieni pätikkä ja todellinen vetelys. Sarjakuva ilmestyi Uudessa Suomessa. Sen alkuperäinen piirtäjä Geo MacManus oli sarjakuvataiteen neroja, melkein MacKayn veroinen jugend-piirtäjä, ja itse teos on alkuperäiseltä nimeltään ”Vringing up Father”. Nuoriso – älkää erehtykö. Sarja jatkui toisissa, tumpelommissa käsissä. Silloin siinä ei ollut mitään erikoista. Alkuperäisen kynänjäljen löytää helpoimmin teoksesta Kaukoranta – Kemppinen, Sarjakuvat, joka on netissä ilmaisena.

http://www.doria.fi/handle/10024/72505

Tämä sarjakuvan Bimmy veteli hirsiä työaikana kirjoituspöydän kannella.

Olen nähnyt saman taidon osoituksen työpaikalla itsekin, vaikka pöytä oli yksinkertainen Billnäs. Suoritimme tuomioistuinharjoittelua ja muun ylimaallisen etevä kollegamme lauloi lauantait tangoja lavalla, oli SM-tason sunnistaja ja maailman nopein käräjien istuja. Jos sattui ramaisemaan, hän oikaisi vaikka tuomarinpöydälle (kehotettuaan yleisöä ja lautakunnan jäseniä astumaan ulos) ja tempaisi tirsat. En mainitse nimeä, koska henkilöön liittyy surullisia muistoja – hän joutui hyvin vakavan auto-onnettomuuden uhriksi, joka teki hänestä melkein entisen itsensä vastakohdan.

Billnäs oli Billnäsissä eli Pinjaisissa toiminut monialayritys, joka siirtyi itsenäisyyden alkuaikoina Fiskarsille. Tuo lahvipöytä ja monet muut konttorihuonekalut, joita oli aikoinaan kaikissa konttoreissa ja valtion virastoissa, joutui aikoinaan epäsuosioon ja katosi. Olen itse nähnyt hanttimiehiä kiukuttelemassa, miten hankala umpitammista pöytälevyä oli pirstoa kirveellä. Olen nähnyt Helsingin keskustassa vakuutusyhtiön pihan täynnä Billnäsin tavaroita yltyvässä räntäsateessa. Piti olla iskua, uskoa tai askoa ja kuulkaa oikein tiikkiviilua tai ikilevyä eli melamiinia.

Pöydän malli on kopioitu suoraan Yhdysvalloista. Pöytä näyttele pääosaa elokuvassa ”Meidän vastaeronneiden kesken” (His Girl Friday, 1940). Sivuosissa esiintyvät Cary Grant, Rosalind Russell ja Ralph Bellamy. Elokuva sisältää rundsaita annoksia elokuvahistorian parasta konekiväärireplikointia. Ben Hechtin näytelmä, joka on skenaarion pohjana, on käsittämättömän hyvä. Niinpä Billy Wilder ohjasi sen uusiksi (Front Page – Etusivu uusiks’, Jack Lemmon, Walther Matthau 1974). Ennen tuota vuoden 1940 jättipottia saman tarinan oli ohjannut jo Lewis Milestone 1931, pääosassa aikakauden sankari Adolphe Menjou.

Sellaista pöytää olin himoinnut, sillä ei sitä koskaan tiedä, milloin syyttömänä kuolemaan tuomittu reppana kömpii ikkunasta ja on saatava piiloon poliisilta.

Boknäs, Vantaa, Varisto myy varsin hyvin valmistettuja kalusteita. Tosin siellä joukossa on mm. huteratekoinen PC-pöytä ja eräitä muita ilmauksia kyseenalaisesta mausta. Mutta kun olin vasiten liikkeellä, mukana oli mittanauha ja kamera. Ja lahvipöydän mittasuhteet olivat väärät! Sitä katsoessa silmä sairasti. Siinä on hiukan yli kymmenen senttiä vähemmän syvyyttä kuin Billnäsin pöydässä, ja mittasuhteet ovat sekaisin sitä myöten.

Tämä voi olla snobismia, mutta olen hiukan yliherkkä talon seinään väärin sijoitetuille ikkunoille ja jopa sisätilojen mittasuhteille. Vaikka Alva Aalto on suunnitellut myös automaattisia tuoleja, joissa ei voi istua tai joihin istuttuaan valuu saman tien lattialle, kyllä hän tämän osasi. Viipurin kirjaston tuoli ja alkuperäinen kolmijalkainen ja sellaisena hengenvaarallinen palli on suurenmoinen. Olen myös ison tarjoiluvaunun onnellinen omistaja. Se on sellainen huonekalu, jolla ei tee yhtään mitään – mutta kun se on niin kaunis, juuri mittasuhteiltaan. Se pienempi ja tavallisempi versio sitä vastoin ei herätä hurjia tunteita.

Mitä hirveään muotoiluun tulee, se biedermayer tai empire, jota korkein oikeus ja Helsingin yliopisto ovat täynnä, on kamala katsoa ja kokea. Kenen lie aikaansaannos. Ja Boknäsissä oli muuten sävyisä ja hinnaltaankin järkevä nahkainen nojatuoli, jota voisi katsella kauemmankin…