Espoo

Pentti Karhulahti eli Bengt Björnvik näkyisi päätyneen aikakirjoihin Tapiolan ensimmäisenä nimeltä tunnettuna asukkaana 1497 ja kolmen vuoden kuluttua seurasi Hans Otaniemestä.

”Espoo” on merkitykseltään vähän monimutkainen käsite, kuten espoolaiset itse tietävät. Liikennettä ja kukaties vauraitakin kyliä oli nykyisen kaupungin alueella varhaiskeskiajalla, rautakaudella ja myös kivikaudella, kuten löydöt todistavat. Pitäjän halkaisi pakanuudenaikainen maantie, jota sanotaan kuninkaantieksi, aliseksi Viipurin tieksi, Turun – Viipurin maantieksi jne. Itse käytän sitä päivittäin. Meidän kohdalla se on Masalantie.

Vanhempieni Westendin asunto on tyhjä. Siinä asiassa ovat geenit menneet haaskeille, että sellaista johdonmukaista järjestystä, joka asunnossa vallitsi, en ole osannut edes kuvitella. Skannaan huomenna tänne rintaperintönä raahaamaani arkistokaappia koskevan asiakirjan. Se on isäni laatima kaksisivuinen yhteenveto kaapin riippukansioiden sisällöstä: omat veroasiat, vakuutukset, asunto-osakeyhtiö, koulutodistuksia jne.

Äidin käsitöistä vein mm. peitteen, johon oli hakaneulalla kiinnitetty lappu: tämän tein Jukalle 1945. Peitto on minulle liian pieni, mutta koruompeleet ihastuttavia.

Mielenkiintoisten pienpainatteiden joukossa (yhtenä tuhansista) oli vallan mainio esitys Tapiolan historiasta. Siitä on kai ollutkin puhetta, että Westendin nimi on sellaista perua, että eräät rahamiehet aikoivat perustaa sinne parempien ihmisten asuntoalueen ja kopioivat nimen Lontoosta. Sota tuli väliin sota.

Hagalundin kartanon päärakennus Teknillisen Korkeakoulun (nykyisin nimeltään jotain muuta) alueella on paikallaan, ja navetta vesitornin juuressa samoin. Tapiolassa yllättäen Mäntyviita oli kartanon torpan nimi. Muu nimistö onkin sitten lähinnä satukirjoista ammennettua.

Mutta tämän 1960-luvulla laaditun historiikin ansiosta tiedän viimein, miten tämä lääkäri Arne Grahn, jonka siis joskus tapasin kiinteistöasioissa ja tiesin verkkopallomestariksi ja tennishallin rakennuttajaksi, oli päätynyt perimään nuo maat. Hänen tätinsä oli Fanny Sinebrychoff. Tuo kuuluisa perhe oli ostanut molemmat kantatilat, Hagalundin ja Otaniemen, kun von Numersit ja Wrightit siirtyivät toisiin toimiin.

”Tapiola” nimenä lienee hauska päähänpisto, josta voisi epäillä Heikki von Herzeniä eli Asuntosäätiön suurta miestä. Sekä Kalevalaa että Aleksis Kiveä. Ei hullumpaa. Tosin siellä asuessani käytimme muotoa ”Tappiola”, mutta nulikoitahan me olimme.

”Hagalund” on tyypillinen paremman puutteessa maanjaon yhteydessä otettu nimi – vaikka onhan siellä sekä niittyjä että lehtoja. Tapiolassakin erotti vielä parikymmentä vuotta sitten vanhat pellot muusta tantereesta. Niitä oli tiettävästi viljelty vielä ennen sotia. Ja kartanoiden päätuote oli maito.

Mainitsemassani historiikissa on taitavasti kierretty kielikysymys. Espoossa oli ennen tätä metropoliaikaa sekä vanhastaan ruotsinkielisiä että suomenkielisiä seutuja. Kirkkonummi oli toista. Tämä oli umpiruotsinkielinen kunta lukuun ottamatta pohjoisosan Kylmälää, Veikkolaa ja Haapajärveä.

Oikaiskoon minua kuka haluaa. Erään käsityksen mukaan Helsingin seudun paikannimet olisivat kääntynyt useaan kertaan. Täällä olisi todella vanha suomenkielinen paikannimistö, joka on myöhemmin käännetty ruotsiksi ja sitten takaisin suomeksi – Haapalahti, Hoplaks, Huopalahti ja Outaniemi, Otnäs, Otaniemi. Lahti muuten oli suomeksi ’laksi’ vielä joitakin vuosisatoja sitten. Jopa ’Töölön’ takana kummittelisi etelä-hämäläinen ’Tölö’, niin kuin töllö.

Historian lukeminen tuottaa nytkin saman ajatuksen politiikan sattumanvaraisuudesta. Otaniemeläisille valkeni hyvin myöhään, että lähettyvillä on kaupunki, suorastaan pääkaupunki. Lauttasaaresta kuuluu myönnetyn pari asutustilaa 1940-luvulla, se kun oli niin kaukana.

Nykyinen Otaniemi – Keilalahti on melkoinen teknologian kertymä. Nokia, Microsoft, Kone, Elisa, Rovio jne. Espoota. Kun istuin käräjiä, esiin kääntyi jatkuvasti vanhempia varsinaisasiain pöytäkirjoja, joissa luki ”Espoon kunnan, Helsingin pitäjän, Munkkiniemen taajaväkisen yhdyskunnan, Haagan kauppalan, Oulunkylän kunnan ja Kulosaaren Huvilakaupungin kihlakunnanoikeuden pöytäkirja”. Kaikki Suomen silloiset kuntamuodot yhdessä kasassa.

Tuomarina taisi tuohon aikaan toimia Eskil Palmén. Nyt olen kuullut kuuluvani itse Raaseporin käräjäoikeuden komentoon, hallinnollisissa asioissa maistraatin, joka kuuluu majailevan Lohjalla. Ja maistraatin johtava taho on henkikirjoittaja. Minun mielestäni se oli kunnallispormestari…