Tippaus

Tippaus alkoi Suomessa 1940. Valtion omistama yhtiö muutti ennen pitkää nimensä muotoon Veikkaus Oy. Mainoksissa kerrottu pitää laajalti paikkansa. Veikkausvoittovaroilla on huomattava merkitys.

Maailmanlaajuisten rahapeliyhtiöiden hyökkäily suomalaista monopolia vastaan alkoi viimeistään 1990-luvun puolivälissä. Rahapelijärjestelmä sinänsä on niin mielenkiintoinen, että siitä on kirjoitettu vaikka mitkä määrät kirjoja. Rahapelihän kannattaa vain sillä ehdolla, että siihen osallistujat menettävät rahansa. Tämä on matemaattinen totuus. Vakuutustoiminnassa asetelma on sama, mutta toiminta on rationaalista. Rahapelit ovat irrationaalisia eli järjenvastaisia.

Joku lukee tuon, ettei sellaisia pelejä pitäisi pelata. Se on väärin luettu. Käsitys ihmisen toiminnan järjellisyydestä on järjenvastainen. Pyrkimys järjelliseen toimintaan ja toisten patistaminen vastaavaan ei johda tuloksiin.

Huolestuin kun omat järjettömyyden suosikkini, nimittäin kirjallisuus ja taide, alkoivat antaa sellaisia merkkejä, että niiden harjoittaminen voisi joissakin tilanteissa olla ihmiselle hyödyksi. Tarkoitan tässä neurologien ja mikrobiologien havaitsemia ilmiöitä. Ei tarvitse puhua psykologiasta, joka on kovin laaja termi. Henkinen ulkoilu ei ole hullummaksi.

Viestintävirasto kuuluu nyt kieltäneen lottoarvonnat ja vastaavat Yleltä, koska arvonnanyhteydessä yllytetään ihmisiä pelaamaan rahapelejä.

Aika ajoin suren, että vanhan ajan lakimiestyperyys olisi henkitoreissaan, mutta eipä vainkaan! Tässä on komea esimerkki. Avainsanaksi on otettu sponsorointi ja samalla unohdettu, ettei tuolla sanalla ole vakiintunutta oikeudellista merkitystä.

Jos Viestintävirasto pääsee päättämään, seuraavaksi kielletään jumalanpalvelukset ja aamu- ja iltahartaudet, koska niissä ilmiselvästä sponsoroidaan Jumalaa. Olen itsekin kuullut erilaisia ohjelmia, joissa on sponsoroitu epämääräisiä arvoja, sellaisia kuin demokratia tai tasa-arvo.

Tänään YLE sponsoroi Suomen valtiota hoputtamalla kuulijoita hoitamaan veroilmolituksensa.

Viraston valopäiltä on mennyt sivu silmien, että valtion harjoittama palveluntarjonta on yleisesti ongelmallinen asia. On muotia puhua tappioiden sosialisoimisesta tai letkautella, että kannattamattomat hankkeet siirretään kunnille ja valtiolle.

Kannattamattomien hankkeiden rahoittaminen ja edistäminen on kuitenkin sekä oikeudellisesti että historiallisesti yhteisöjen – esimerkiksi valtion ja kuntien – olemassaolon syy. Kouluesimerkki on koulu. Oppivelvollisuus tuottaa valtiolle melkein pelkästään kustannuksia. Niinpä oli helppo arvata, että kun maanlaajuisessa toiminnassa on väkisin heittoja, jotkut keksivät ruveta haluamaan yksityisiä kouluja, jotka ovat tarpeeksi hienoja heidän lapsilleen ja turvallisen kaukana köyhistä ihmisistä, jotka haisevat, ja niistä sanoinkuvaamattoman kauheista, joiden ihonväri on kummallinen.

Olen kuunnellut itse keskusteluja, joista on käynyt selvästi ilmi, että keskustelijat eivät ymmärrä porukalla toimimisen ideaa. Peruskoulu on suuri suomalainen (DDR:n ideoihin aikoinaan perustunut) saavutus, jonka yksi keskeinen tehtävä on opettaa lapsia tulemaan mitenkuten toimeen toisten lasten kanssa. Lukeminen ja kirjoittaminen eivät ole niin kauhean vaikeita asioita. Ne tulevat siinä sivussa.

YLE ja Veikkaus ovat lakiin perustuvia ja varsin suuren yksimielisyyden turvin toimivia organisaatioita. Niiden työntäminen samalle viivalle kaupallisten toimijoiden kansa on kaupallisten toimijoiden etujen mukaista. Minulla on aavistus, mitkä tahot ovat olleet edistämässä tällaista kannanottoa, mutta en nyt mene julkistamaan todistamattomia luulojani.

YLE ja Veikkaus poikkeavat perin juurin valtion osakeyhtiöistä, jotka harjoittavat elinkeinotoimintaa. Veikkauksen rahapelien edistäminen ja mainostaminen vaikkapa verotoimistoissa olisi aivan paikallaan.

Veikkaus tuo mieleen toisen valtion monopolin, nimittäin Alkon. Aika ajoin asiasta on ollut puhetta ja pian siitä puhutaan taas: viina vapaaksi. Kaikille oikeus ostaa ja myydä viinaa. Itse olen vakuuttunut rajoitustoimien tarpeellisuudesta.

Suomessa ylintä valtiovaltaa käyttää kansanterveyden asiantuntija Pekka Puska. Hänen johdollaan järjenvastainen tapa, nimittäin tupakointi, on jo käytännössä kielletty. Samalla ihmisille on luotu mielikuva, että kunhan ei polta ja paheksuu niitä, jotka tupakoivat, voikin sitten muuten elää kuin sika rukiissa.

Miksi Viestintävirasto ei ole nyt käyttänyt tällaisia hyviä asiantuntijoita. Rahapelien juuri havaittuun ongelmaan kun on niin helppo ratkaisu: ne on kiellettävä. Veikkaus, Lotto sekä kaikenkarvaiset hedelmäpelit ongelmajätelaitoksiin niin kuin olisi jo!

Tämän kirjoituksen alussa todistelin, että rahapelit ovat järjenvastaisia. Kun tavallisten ihmisten vähäiset mielihyvän aiheet kielletään ja säädetään toinen toisensa jälkeen rangaistaviksi, niin miksi ei tätäkin. Seuraavaksi sijoittaisin listalle jalkapallon ja jääkiekon, jotka molemmat ovat selvästi ADHD-aikuisten ongelmia ja paranisivat varmasti sopivalla lääkehoidolla.

Toivon että asia vietäisiin tuomioistuimiin. Sieltä tulee ratkaisu, jossa suomennetaan sopivasti keisari Vespasianuksen kusiputkavero: raha ei haise. Yksityisen paheen voi kääntää yleiseksi hyväksi.