Salaisuuksista

Yllättäen erilaiset salaisuudet ovat esillä useassa aivan erilaisessa yhteydessä. Erkki Tuomioja, jonka kannattaja tai seuraaja en ole, vaikka arvostan häntä, esitti mestarillisen lausunnon Jemenin panttivangeista. Neljä minuuttia paperiin tai promptiin katsomatta erittäin mutkikkaasta asiasta ja aivan selvästi tiettyjä asioita salaten.

Tuomarina olen joutunut kuuntelemaan epätavallisen paljon sellaista puhetta, jonka paikkansapitävyyttä on ollut pakko arvioida. Muuten: jopa todistajanvalassa mainitaan tavallisen valehtelemisen ohella asioiden lisäily ja pois jättäminen.

Tiedän varmasti, että valehteleminen onnistuu joskus, vaikka se on vaikeaa. Esimerkiksi poliisilla on tavallisissa, perinteisisä rikosasioissa kiitettävä kyky kaivaa totuus esiin. Tuttu, taitava poliisi opetti vuosikymmeniä sitten minulle kuulustelutekniikkaa. Yksi keino on toisto. Kun käyttää paljon aikaa ja kysyy samoja asioita kerran toisensa jälkeen, ennen pitkää näkee omissa muistiinpanoissaan ja pöytäkirjoissa valkoisia läikkiä. On toisin sanoen asioita, jotka kuulusteltava sivuuttaa kerran toisensa jälkeen. Ja niiden läikkien kohdalla luultavasti on jotain.

Sivumennen sanoen on sääli, että poliisin ja syyttäjän virat eivät palkkauksenkaan takia viehätä kyvykkäitä nuoria.

Tällä viikolla on puhuttu myös pankki- ja liikesalaisuuksista, etenkin korkeimman hallinto-oikeuden antaman päätöksen jälkeen. Kreikan paperit eivät olleet salassa pidettäviä, vaan julkisia, lukuun ottamatta liikesalaisuuksia.

Satuin kuulemaan radiosta hyvin asiantuntevan keskustelun, jossa mietittiin myös pankkisalaisuutta.

Se antoi aiheen huomautukseen tässä yhteydessä. Viranomaisjulkisuus tarkoittaa yleensä, että tieto on kenen tahansa saatavissa. Käytännössä on paljon tilanteita, joissa tieto on salainen joillekin ja julkinen toisille. Itsestään selvästi jokaisella on lupa saada selko itseään koskevista asioista ja usein esimerkiksi työntekijällä työnantajaansa koskevista.

Välillä rajankäynti on vaikeaa. Kenellä on oikeus saada tietoja sairaalassa olevan potilaan terveydentilasta? Minulla oli tuo oikeus isäni asioissa, mutta entä vaimoni? Jos kysymyksessä olisi potilaan eronnut vaimo tai potilaan omaisen eronnut vaimo, miten silloin?

Näihin kysymyksiin on vastaukset. Myös konehuoneen puolella asia on selvä. Siitäkin on kirjoiteltu tällä viikolla, että poliisit tai terveydenhoidon ammattilaiset eivät saa selailla ihmisten tietoja uteliaisuudesta eli työtehtäviinsä liittymättä. Toisin sanoen sairaanhoitaja ei saa katsoa, mistä kohtaa tuttavaa on leikattu naapurisairaalassa, eikä poliisi saa pelkästä mielenkiinnosta tutkia viranomaisten tietokannoista tunteita herättäneen rikosasian yksityiskohtia.

Mielestäni tuossa voidaan myös mennä liian pitkälle. Kun ensin ratkaisin törkeitä rikosasioita, opettelin käytäntöjä noutamalla tuomioistuimen arkistosta aikaisempien juttujen asiakirjoja. Osa niistä oli salaisia. Tiukan nykytulkinnan mukaan se ei olisi luvallista. Kuitenkin esimerkiksi se kysymys, mitkä asiat on käsiteltävä suljettujen ovien takana, ei ole selvä eikä oppia ole saatavissa muualta kuin aikaisemmasta  käytännöstä.

Helpot esimerkkimme johtavat vaikeaan kysymykseen, josta on vaiettu. Liikesalaisuus eli yrityssalaisuus on käsitteenä sössöä. Siitä on määräys rikoslaissa (30 luku 5 §), mutta säännöksen esitöistä käy surullisesti ilmi, että sanan lähempi sisältö on arvailujen varassa. Asiasta on vanha, huono tutkimus, jossa pääasiaksi nostetaan seikka, jonka elinkeinonharjoittaja haluaa pitää salassa. Ei se haluamisesta ole kiinni. Lain soveltajan on käsitettävä, että kun patenttikin on voimassa enintään 20 vuotta, suojattu liikesalaisuus saattaisi saada pidempää suojaa. Patentin myöntämisen ehdot ovat erittäin kireät ja monimutkiaset. Siksi yrityssalaisuus on alettu ymmärtää ns. kasuistiikkana eli erilaisina käytännön sääntöinä.

Siitä tulee pahoja ongelmia. Kumpi on salaisuus, se että NN:llä on pankkitili Sveitsissä vai se että hänellä on tilillä X miljoonaa frangia? Nykyisin molemmat – mutta valvontaviranomaiset ovat alkaneet saada tietoja tilien olemassaolosta.

Onko se liikesalaisuus, että jos Samsung tuo markkinoille jonkin erikoisen mehevän matkapuhelimen ominaisuuden, Nokiakin aikoo toteuttaa saman? Nähdäkseni ei ole.  Olen itse allekirjoittanut vaikka mitkä määrät NDA- eli salassapitosopimuksia, vaikka tietooni on aika harvoin tullut lain tarkoittamia salaisuuksia. Nuo sopimukset ovat samoin kuin patentit ainakin tietotekniikassa ja lääketeollisuudessa eräänlainen statussymboli. Niillä pyritään mainostamaan yhtiön verratonta osaamista.

Ja se lienee tunnettua, että turvallisuussalaisuus – sotilasvakoilun kohde – voi olla asia tai asiantila, joka on tiedossa tai nähtävissä. Ennen talvisotaa laadittu opas Suomen teiden ja siltojen kunnosta ja kantokyvystä on hyvä esimerkki.